Äiti halusi tehdä puuvillakankaisen retrotakin, mutta Esikko ei. Hän halusi "hippie-style"-kaavalla toppatakin. Liilan. Kiiltävän. Ehdottomasti kirkkaan keltaisella tikkivuorella ja huppuun lemppari trikoota. Äiti teki. On mukavampaa, kun vaatteelle löytyy kaiken aherruksen jälkeen pitäjä ja tyytyväinen tilaaja.
Kaava on Ottobresta, vuodelta 2009 ja siinä oli pitkät resorit, mutta tuumittuani jätin ne pois. Päällikankaan tikkasin kiinni vuoreen, sillä valmista tiukat kriteerit täyttävää kangasta ei löytynyt. Kavensin takkia uskomattoman paljon. Joka sovituksessa naamasta näki, että vieläkin helma heiluu liikaa. Nyt se istuu hyvin. Takin omistaja ei ole juurikaan kukkakeppiä vantterampi, mutta sitäkin itsepäisempi. Kiirehdimme kuvaamaan, sillä päivä alkoi uhkaavasti tummua. Kuvasta puuttuu vielä nepparit, joiden ammattitaitoinen asentaja oli jänismetsällä.
Ei tullut jäniksiä. Leppoisaa lauantain jatkoa ja kiitos vierailusta Kaikulassa!
Aivan uskomattoman hieno.
VastaaPoistaToisenkin puutteen tarkka silmäinen bongas, Kaikula merkki puuttuu. ;)
Itse juurikin tilasin omat merkkini, sen takia puutteen varmaan huomasinkin.
Ihanat värit:) Ja kiva malli! Ommellen sitä säästää ja saa haluamaansa!
VastaaPoistaTodella kivan värinen ja mallinen! Aivan ihana kokonaisuus :)
VastaaPoistaSä oot uskomaton emäntä! Ihana. Mäkin haluaisin osata. Kerkesitte siis vetskarikauppaan.
VastaaPoistaVoi sait tehtyä tämän! Tuli kyllä superhieno! :) Ikävä myös täällä, pian onneksi nähdään!
VastaaPoistaOnpa nams!
VastaaPoista