29.12.2011

Rikoopläjäys

Joulu on taas eletty ja nautittu, mutta lasten kanssa lomailu onneksi vielä jatkuu. Laittelen tässä ehtiessäni kuvia pukinkontin täytteistä, joista ensimmäisenä läjä valmistuneita trikoovaatteita. Pikkumiehille mietin pitkään sopivaa pakettia ja monista vaihtoehdoista päädyin aina uudelleen näihin sepaluskalsareihin kokoa 92cm, joihin kaava on Ottobressa 6/11. Nämä miehet eivät vielä sepalusta tarvitse, mutta kaava oli niin suloinen etten voinut vastustaa. Molempiin saman Ottobren Villi viikinki-kaavalla kalsaripaidat.






Kummitytöille ompelin pitkät yöpaidat, joiden helmoihin voi kietaista pienet varpaat nukkumaan mennessä. Toiselle neidille lähti myös tunika ja toiselle papan tekemään nuken sänkyyn petivaatteet. Näin värikkäissä lakanoissa ei tylsiä unia näe. Tyynyn puolet ovat eri väriset, joten pikkuemäntä voi tarpeen mukaan vaihdella värimaailmaa.






Tänä vuonna kummeista muistettiin kummisetiä. Lapset saivat kangasvärejä ja vapaat kädet toteuttaa  tyynyliinat. Yksi kummi jäi vielä ilman, joten innokkaat taiteilijat saavat vielä toteuttaa itseään. Aivan omilla visioilla tekivät ja täytyy myöntää, että hauskoja näistä tuli. Hyv-vää yötä teksti aiheutti huutoa ja kiukkua, mutta onneksi konsti löytyi ja kukkia kasvoi liinaan lisää. Se on ihan hyvä, ettei äiti ole aina välissä säätämässä...

23.12.2011


Bataatti kavereineen kypsyy kerman kera uunissa, kuusta odotellaan sisälle, ompelukone on päässyt pitkään odotetulle lomalle, tytöt askartelevat paperista väkkärätähtiä... joulurauha on laskeutunut meillekin! Kaikula vaipuu jouluhorrokseen ja palaa joululahjojen päivitykseen pyhien jälkeen. Kohti suklaaähkyä ystävät!



Tunnelmallista Joulua kaikille Kaikulan lukijoille 
ja kiitos mukana matkaamisesta!



16.12.2011

Pirteät tunikat

Aina sama juttu. Myös tänä vuonna arvioin joulun tulevan hitaammin kuin mitä almanakka näyttää. Omituista, mutta sama tuttu kiirus lahjojen kanssa häiritsee sisäistä joulurauhaani kuten ennenkin.
Kuvittelin jonain heikkona hetkenä tekeväni molemmille tytöille päiväpeitot, mutta haaveeksi jäi. Pikkusiskon joululahjan pelasti ihana kangaslöytö Vesalta, symppis pöllökangas ja kauniin punainen maatuskakangas. Olen näitä puuvillatunikoita ommellut vuosien saatossa reilun pinon ja ovat olleet tytöille aina mieleisiä. Kesällä menevät niineen, talvella alle vaan trikoopaita ja sukkikset. Kaava on muokkautunut Suuren käsityölehden kaavasta vuosien takaa. Pilkkukankaista turkoosi Iinulta ja vihreä Metsolasta.














Toisaalta kiire ja hoppu on aika tuttu ja turvallinen tunne. Uuden vuoden lupauksena voisin yrittää jälleen taltuttaa kiirettä ja olla ajoissa liikkeellä. Parempikin perintö lapsille voisi olla kuin ainainen "viime tinka".

Onneksi jouluhössötys on kohta ohi ja koittaa kiireettömän oleskelun ja tunnelmoinnin aika. Sitä meidän perhe odottaa.

5.12.2011

Päiväpeitto

Hys, hys, joulusalaisuuksia... Sain juuri valmiiksi yhden isomman lahjaprojektin, nimittäin päiväpeiton esikoiselle. Jostain syystä Isosisko on jo pitkään kysellyt päiväpeittoa, vaikkei raukka sellaista ole käytössä pahemmin nähnytkään. Toivottavasti tässä sanonta "omena ei kauas puusta putoa, ellei tajua itse hypätä", pitää paikkansa ja neitonen hyppää ja oppii petaamaan sänkynsä. Näin äiti toivoo...








Tilkut ovat kaappien kätköistä, sisällä ohut vanulevy ja taustana keltainen lakanakangas mummilan lakanakaapista. Tykkään tästä kovasti, tuli pirteä väriläiskä lastenhuoneeseen, joka sekin on aika...pirteä?

28.11.2011

Joulukalenterisukat

Olen ollut huolissani mihin yltiöpäinen jouluinnostus on tänä vuonna kadonnut? Lähestyvä joulu ei ollut eiliseen mennessä aiheuttanut suuriakaan tunteita ja kynttilöiden polttokin oli jäänyt vähäiseksi. Onneksi eilen satoi lunta! Suuret lumihiutaleet leijuivat maahan, lapset laskivat pulkalla mäkeä, vaunujen pyöriin kasautuivat valtavat lumikokkareet, jouluvalot kimmelsivät lumisia puita vasten ja koira nautti yhtä paljon kuin mekin. Ah ihanaa, joulumieli palasi lumen mukana kotiin!




Ihana sarkakangas on nyt saanut muotonsa ja pienten kummilasten joulukalenterisukat ovat valmiina. Tiedän yhden pienen pojan, jonka mielestä joulusukka traktorin kuvalla olisi ollut pop... Äidit kuitenkin tietävät asiat aina parhaiten, joten leivinuunin kupeella roikkuu kohta vähän romanttisempi versio. Toivottavasti kummitäti ei aiheuta traumoja miehen alulle. Joulusukkien koristukset löytyivät kaappien kätköistä periaatteella "keep it simple". Leveäpitsinen sukka on meille kotiin, sillä siihen keräsin lapsille muistoksi viimeisiä pitsejä isomummin jäämistöstä.














Ei pahaa sanaa insinööreistä, mutta joskus käytännöllisyys hieman hiertää. Näen visiossani tummanharmaan joulusukan roikkumassa valkoista kaakelitakkaa vasten, tuli räiskyy pesässä ja niin edespäin. Insinööri näkee asiassa ripustusongelman... Sellaista ei "kodin kuvalehti" -näkymässäni ole ollenkaan otettu huomioon.

Toivottavasti olet jo löytänyt oman joulumielesi ja tehnyt ainakin yhden lumienkelin pihaan!




23.11.2011

Rakkautta ilmassa

Mekin olimme siellä, monen tuhannen muun seurassa, täyteen ahdetussa messuhallissa. Väen paljous sai kukkaron nyörit kiinni ja askeleet suuntautumaan kohti ulko-ovea. Siellä ei ollut ilmassa rakkautta vaan hiilidioksidia. Kivaa, mutta liian ahdasta! Mukaan lähti kuitenkin trikookudetta ja ihanaa untuvanpehmeää merinovillalankaa. Niistä syntyi samoin tein sisälapaset Myyryläiselle.

Äidin harrastamisella on välillä hintansa. Pikkuriiviön hereillä ollessa ei kannattaisi haaveilla mistään tai saa maksaa. Esimerkiksi kun päättelin näistä lapasista langat ja kiinnitin Kaikula-merkin, ehti nuorimmaiseni vähän puuhailla. Viiden hampaan vimmainen omistaja kävi työhön kiinni ja onnistui tänä aikana tyhjentämään puuvillalankakassin ja levittämään metreittäin erivärisiä lankoja pitkin lattiaa. Lisäksi hän puklasi eväänsä yhteen kerään, tyhjensi isosiskojen askartelulaatikon sisällön lattialle ja lähti kiipeämään portaisiin. Joskus olisi ajansäästöä vain olla tekemättä mitään.


Lanka oli muuten rakkautta ensi kosketuksella! Pipojakin kaivataan, tässä ensimmäinen yritys. Päällä jotakin karvakangasta ja sisällä trikoota. Malli on piirretty vanhasta piposta ja on ihan käypänen.



Rakkautta on ilmassa muutenkin... Sain ystävältäni armeijan huutokaupasta kotinsa löytänyttä aitoa ja täydellistä harmaata sarkakangasta. Se on aivan ihanaa ommeltavaa ja kankaalle on löytynyt jo monen monta käyttötarkoitusta. Itse olen valmistamassa siitä rakkaille kummilapsille joulukalenterisukkia, joista kuvia toivottavasti ihan lähipäivinä. Siis lätkässä sarkakankaaseen ja tietysti siihen viisihampaiseen...

15.11.2011

Ovi kiinni

Joulu tulla jollottaa... Kuten monessa muussakin blogissa elellään myös täällä hiljaiseloa, sillä lähestyvä joulu teettää kaikenlaista pientä puuhaa. Täällä tehdään myös hampaita ja vastustetaan iltaisin unta, joten tahti tonttupajassa ei päätä huimaa, mutta jos kuitenkin jotakin. Ovi on siis visusti kiinni ja kuvia tuotoksista vasta sitten joulun jälkeen. Nyt jotain muuta eli muutamia juttuja viime jouluilta, jos niistä olisi vaikka vielä ideaksi muille...


Joulukalenteri on ainakin meidän perheessä yksi joulunodotuksen tärkeimmistä jutuista. Ompelin ja askartelin tällaisen tontun meille ja kummipojan perheelle jo jokunen vuosi sitten.




Kalenteri ei ole omaa keksintöäni vaan olen nähnyt siihen mallin. Se on syntynyt suunnilleen näin. Ensin on leikelty tarvittavat osat huovasta ja taskut joulukankaasta. Taskuihin on silitetty vekit ja ne on tikattu kiinni taustakankaisiin. Sitten on rakenneltu pää, kiinnitetty lasisilmät ja ommeltu nenä paikalleen. Käsissä tärkeää on muistaa ommella lapasiin tarralaput, jotta kalenterin saa suljettua. Myös tossut on ommeltu ja sitten sekä kädet pääosasto että jalat on täytetty vanulla. Kalenteria tukemassa on paksu pahvi, jonka päälle on kalenteriosaan laitettu ohut vanulevy. Takapuolella on huopa ja kokoamiseen on tarvittu jonnin verran kuumaliimaa. Tällä tontulla on muistaakseni ollut myös rautalangasta väännetyt rillit, mutta minne lienevät matkalla hukkuneet. Sitten vaan jännäämään löytyykö aamulla tontun tuomaa yllätystä vai onko tonttu hajamielinen, kuten meillä aina silloin tällöin...


Pari vuotta sitten ompelin koko lähisuvulle joululahjasäkkejä, koska joululahjojen kantaminen Sokoksen muovipusseissa vie mielestäni jotain siitä itse jutusta. Pusseissa on materiaalina vahvaa luonnonvalkoista sisustuskangasta, suulla kantti ja lasten kanssa yhteistyönä toteutettu kuviointi. Kuvat olivat kaikille erilaisia, vanhoista joulukoristeista piirrettyjä sabluunoita ja värinä joulunpunaista kangasväriä. Olihan siinä ipanoilla touhua. Pussista löytyy Pikkusisko.

Lasten kanssa tehtiin tässä mennä viikolla myös heijastimia. Sabluunan piirsi äiti ja neidit piirsivät ja leikkasivat huovat sekä heijastinkankaat. Tiukkaa palautettakin tuli, kun äiti oli jättänyt muutaman kerroksen lehdyköitä pois heijastimet kootessaan. Ainakin yhtä uhkaa siis vielä purku ja värien lisäys.


Vielä on jäänyt raportoimatta tällainen uusi aluevaltaus, jonka olin jo päättänyt jättää väliin, mutta sekosin siihen kuitenkin. Innostuin syksyllä muutaman hyvän ystävän kanssa lähtemään korukurssille ja sehän oli sitten menoa. Alla on heikohko kuva kurssilla väkerretystä kaulukorusta ja nyt on laatikossa jos jonkinlaista pihtiä, vaijeria ja helmeä odottamassa inspiraatiota. Kävin Helmien talossa myös pienten apureideni kanssa ja voitte kuvitella sitä ihastuksen määrää. "Me halutaan jäädä tänne asumaan!", kuului jo mennessä ovelta.


Korunteon voisi ajatella olevan helppoa, mutta sitä se ei olekaan. Ainakin itselläni iskee kriittisyys, eivätkä helmet tahdo löytää paikoilleen. Kumarrus niille, jotka tämän alan taitavat.

Kokonaan en tietenkään tontun pajaan uppoudu, joten päivittelen taas kohta. Nyt kuitenkin ovi kiinni, kun Myyryläinen nukkuu ansaittua päiväuntaan ja on hetki lahjapuuhailuun.

Ihanan kirpakkaa syysviikkoa teille ja kiitos kaunis jälleen kommenteista!

6.11.2011

Rantapallo

Lampunvarjostimet ovat meillä heikolla tolalla ja suunnittelin tekeväni paperinarusta valaisimen makuuhuoneeseen, jossa moista ei ole ollenkaan. Haastoin insinöörin ideariiheen. Miten saada suuri pyöreä valaisin, sillä ilmapallot joiden päälle paperinaruja yleensä liisteröidään ovat tarkoitukseen liian pieniä ja soikeita. Insinööri sen sitten keksi...rantapallon! Tälläinen siitä tuli ja nyt se pallo roikkuu keittiön pöydän yläpuolella.


Pallolla on halkaisijaa noin 40 cm ja näin se suurin piirtein syntyy. Ensin täytetään pallo ja paikkaillaan se teipillä vuotavista kohdista. Päällystetään pallo kauttaaltaan kelmulla. Valmistetaan liimasta ja vedestä lientä, jossa paperinaru saa hetken vettyä. Sitten vaan kieputellaan paperinarua pallon ympärille haluttu tiheys.

Lopuksi kiersin rautalangasta tukirenkaan, jonka päällystin paperinarulla ja kiinnitin sen virkkuukoukkua ja samaista narua apunakäyttäen rantapallon täyttöaukon kohdalle pallon laelle. Kuivumiseen meni pari vuorokautta, jonka jälkeen leikkasin sivuleikkureilla renkaan sisältä narut pois. Ja sitten se insinöörin paras aivotus eli rantapallon tulppa auki, pallo tyhjäksi ja ulos. Mahtavaa! Lopuksi ripustamista varten rautalangasta poikkiripa ja sellainen mutka, josta johto kulkee.


Itselleni ompelin Marimekon musta-beigestä pallokankaasta peruspaidan ja ihanille rakkaille pikkupojille Liandlon traktoreista paitoja. Kankaasta syntyi myös yksi pipo ja viimeiseen paitaan jäi vain etukappale traktoria, mutta niin tuli koko kangas käytettyä...kerrankin!




Kukkanen insinöörilleni!

30.10.2011

Arkivaatetta

Värjöttelimme eräänä harmaana syyspäivänä pihamaalla paitahihasillamme, esikoinen harjoitteli kameran käyttöä ja napsi äidin uudesta paidasta kuvia edestä ja takaa. Seuraavaksi kuvattiin tyttöjä ja oli kyllä kylmää puuhaa.

Oma paitani on ommeltu Marimekon ruskeasta perustrikoosta, joka on kyllä laadultaan ihan omaa luokkaansa. Kaavan piirtelin syyslomalla ostamastani petroolin värisestä KappAhl-paidasta. Pääsen harvoin kaupoille ja vielä harvemmin löydän mitään erityistä. Nyt kun löytyi, täytyi heti monistaa.  Vielä kun löytyisi sellainen kauniin sinapinkeltainen kangas...ja siskolle kanssa.





Pikkusisko sai toivotun velour-tunikan leppiksestä. Pipo lähti lahjaksi ja toinen samanmoinen ilmaantui myös Isosiskon päätä lämmittämään. Lime leppis on Royal-tuotteelta ja se on kyllä kestosuosikkini. Toisin kuin tämä psykedeelinen apinakangas, jota lasten painostuksesta tilasin Hannan kankaasta. Onhan se "ihan kiva". Pääasia, että asiakas oli tyytyväinen itse valitsemaansa yhdistelmään. Paitaa on pidetty hartaasti ja kangas ilmeisesti hylkii likaa, kun paitaa voi pitää päivästä toiseen.





Herää kysymys, miten blogikuvia tarkenee ottaa kun kelit tästä viilenevät? Meillä on niin hämärää sisällä, ettei kuvien otto onnistu. Villahousuja vai...

Leppoisaa sunnuntaita!

23.10.2011

Kroko

Kolmas villatakki valmistui tänään ja lähti lasten ihanaisen serkkupojan mukana kohti etelää. Jälleen oli raati tiukkana kuvan suhteen, ehdotuksia löytyi pingviinistä suteen asti. Kolmevarpainen raitahousukrokotiili siitä sitten tuli - luonnollisesti! Ohje löytyy Ruttunutun blogista ja on kyllä mieleinen virkattava.









4-vuotiaalle syntymäpäiväsankarille valmistui pirteä yhdistelmä limestä pilkusta ja Hannan kankaasta tilatusta lintukankaasta.

Äidin harrastustoimintaa hidastaa pienimmän assistentin kehityspyrähdys...viime viikonlopun aikana opittiin sekä konttaus että tukea vasten seisomaan nouseminen. Holtitonta menoa! Paidan ja pipon ompeluun yritin ostaa hoitoapua jäätelöpalkalla, mutta oli ilmeisesti heikko taksa.





Nyt on liisteri kuivaa ja insinöörin rantapallo-valaisin pääsee kohta kuviin. Ensin hieman sähkötöitä...saattaa siis kestää.

20.10.2011

Lämmitin

Isosiskon toivelistalla on jo pitkään ollut hihatin, bolero, hartialämmitin tai jotain näiden väliltä. Langaksi valittiin luumun väristä Novita Keloa ja malli löytyi Suuresta käsityölehdestä. Helppo ja joutuisa malli, neulotaan 50cm joustinneuletta ja lopuksi ommellaan kaksi pientä saumaa, jotta saadaan aikaan kädentiet. Jos ei ole pitkään aikaan neulonut, tämä on mukava malli aloittaa, kokoja ohjeessa on aikuiseen asti. Mieluinen malli saa ihmeitä aikaan...villalanka lakkaa kutittamasta pientä ihmistä.






Syysloman aikana ovat Kaikulan sivut myös saaneet kaivatun muutoksen ja piristyksen. Suurkiitos Emmi! Ilman sinua ei olisi koko blogia, kiitos kärsivällisyydestäsi! Ihana kettulainen on Isosiskon piirros.

Nyt on työn alla muitakin projekteja ja odotan malttamattomana liisterin kuivumista...

Joulukin pyörii jo mielessä. Matkalla oleminen on joulun odotuksessa se kaikkein paras osa. Ideointi yksin ja lasten kanssa, valmistus ja ihana paketteihin kääriminen ovat vuoden odotetuimpia juttuja meidän perheessä, ainakin naisväen mielestä.

13.10.2011

Kastetaulut

Rakas katraamme on kasvanut kolme kertaa ja keskimmäisen ristiäisten jälkeen mietin mihin kahdet pystyyn kuivuneet kastekimput laittaisin. Sain idean kastetauluista, jotka kätevä isäni toteutti mittojeni mukaan. Laatikot ovat kooltaan 40 kertaa 49 cm ja syvyydeltään 7 cm. Pohjana on ohut vanerilevy, jonka päälle on liimattu säkkikangas ja loppusilauksena valkoinen maali. Pohjana täytyy olla jotain huokoista, johon sisällön voi kiinnittää nuppineuloin, jos vaikka lapset haluavat omat vaatteensa joskus jatkokäyttöön. Ken tietää?

Tyttöjen tauluissa on mekko, johon nyytikäiset on puettu kasteen jälkeen. Tossut ovat syntymälahjaksi saatuja ihanuuksia ja kummilusikat sekä tutit löytyvät myös kaikkien tauluista. Myyryläisen kastejuhlaa vietettiin tunnelmallisesti kodassa, joten varsinaista juhlapukua ei pojalla ollut. Kehyksistä löytyvät ensimmäinen body ja omat potkuhousuni, jotka olivat pojalla kovasti käytössä.





Nyt puuttuu enää talo, jossa olisi seinäpintaa kaikille tauluille. Tai ehkä tekninen osasto keksii jonkin ratkaisun tilapulmaan...