Joulukalenterisukat

Olen ollut huolissani mihin yltiöpäinen jouluinnostus on tänä vuonna kadonnut? Lähestyvä joulu ei ollut eiliseen mennessä aiheuttanut suuriakaan tunteita ja kynttilöiden polttokin oli jäänyt vähäiseksi. Onneksi eilen satoi lunta! Suuret lumihiutaleet leijuivat maahan, lapset laskivat pulkalla mäkeä, vaunujen pyöriin kasautuivat valtavat lumikokkareet, jouluvalot kimmelsivät lumisia puita vasten ja koira nautti yhtä paljon kuin mekin. Ah ihanaa, joulumieli palasi lumen mukana kotiin!

Ihana sarkakangas on nyt saanut muotonsa ja pienten kummilasten joulukalenterisukat ovat valmiina. Tiedän yhden pienen pojan, jonka mielestä joulusukka traktorin kuvalla olisi ollut pop... Äidit kuitenkin tietävät asiat aina parhaiten, joten leivinuunin kupeella roikkuu kohta vähän romanttisempi versio. Toivottavasti kummitäti ei aiheuta traumoja miehen alulle. Joulusukkien koristukset löytyivät kaappien kätköistä periaatteella "keep it simple". Leveäpitsinen sukka on meille kotiin, sillä siihen keräsin lapsille muistoksi viimeisiä pitsejä isomummin jäämistöstä.

Ei pahaa sanaa insinööreistä, mutta joskus käytännöllisyys hieman hiertää. Näen visiossani tummanharmaan joulusukan roikkumassa valkoista kaakelitakkaa vasten, tuli räiskyy pesässä ja niin edespäin. Insinööri näkee asiassa ripustusongelman... Sellaista ei "kodin kuvalehti" -näkymässäni ole ollenkaan otettu huomioon.

Toivottavasti olet jo löytänyt oman joulumielesi ja tehnyt ainakin yhden lumienkelin pihaan!