Pyykkipäivä

Arki on lähtenyt soljumaan omaa uomaansa ja ompelukone on herätelty pölyn keskeltä. Nämä kolmet housut ompelin joustocollegesta testatessani uutta kaavakirjaani Heilt spesiell og Jubel. Tämä kirja iski heti ensinäkemällä ja ainakin tämä housukaava vaikutti lupaavalta. Ensimmäisenä ompelin harmaat, joihin laitoin epäuskossani vähän lisää lahkeisiin ja isothan niistä tuli. Harmaa joustocollege on muuten tähänastisen ompelu-urani miellyttävin kangaslöytö. Sisältä harjattua joustocollegea, voiko pehmeämpää ja mukavampaa ommeltavaa enää olla. Samasta sai myös Isosisko leggarit ja ilokseni huomasin, että limen värisessä Metsolan joustiksessa oli myös vähän samankaltainen pehmeä sisus. Tätä odottelee vielä pinkkinä ja turkoosina... nam!

Pikkuveli sai hupparin Noshin valaskankaasta ja esitteli innolla uusia housujaan, vaikkei puntin kiva malli pääsekkään näissä kuvissa oikein oikeuksiinsa. Kaksi täysin samanlaista tunikaa koossa 110/116 lähti ilahduttamaan kahta reipasta neitosta ja myös limet housut päätyivät lahjaksi. Ottobren pussitaskullinen tunika lähti sekin postin mukana eräälle nimipäiväsankarille. Pehemiän sydänneuloksesta trikoovuorella ompelin parit syyslapaset, jotka nekin ovat jo menossa. Tällaiset tarvitsisin kyllä itsekin, joten josko ottaisin ihan asiakseni ja ompelisin. Kerrankin. Tarpeeseen.

Voi tätä äitiä, jo toinen lapsista piti päästää koulutielle. Essun taskua oli raotettava ja pieni ihminen päästettävä maailmalle. Reipas ja innokas tyttö, äidin mieli vaan niin kaihoa täynnä. Ekaluokkalainen sai itse päättää pari kangasta uusiin koulupaitoihin. Selaili ja tuumaili, mieleiset löytyivät nopeasti. Paapiilta reppunallea ja marjakarhua, molemmat okran värisellä pohjalla. Äiti ehdotteli turkoosia tai harmaata pohjaväriä, muttei neiti taipunut. Hyvä niin. Äitinsä tyttö.

Voi surku näiden kuvien laatua. Meillä on aina otolliset olosuhteet heikkolaatuisiin kuviin eli ainainen kiire, heikko kuvaaja, pimeä huusholli, palaneita lamppuja, yli-innokkaat assistentit, kadonnut kameran piuha ja puhelimen täysi kuvamuisti. Näillä mennään. Keskimmäinen kuva on otettu koulun käytävällä Isosiskoa soittotunnilta odottaessa. Siinä väri vastaa parhaiten totuutta, joten taidamme siirtää studion tuonne kyseiselle käytävän pätkälle. Jurinasta huolimatta molemmat paidat ovat olleet todella mieleisiä ja kovasti käytössä. Sehän on kuvia tärkeämpää se.

Pyykkipäivä on hyvä päivä. Tänäänkin. 

Voihan projekti!

Niin siinä kävi tänäkin vuonna. Niinkuin aina ennenkin. Tuli kesäprojekti, vaikka meinattiin tehdä poikkeus ja pitää vain lomaa. Ehkä kolme viikkoa sitten ukkoskuurolla tuli vesi saunatuvan katosta. Ehkei ole kuitenkaan syytä valittaa, sillä kelit ovat ainakin olleet kattoremonttiin kohdallaan.

Tässä jotakin pientä, mitä on tullut kesän aikana ommeltua tai viimeisteltyä. Kohta sitten syysvaatteiden kimppuun. Onkin jo tullut vieroistusoireita, kun koneet ovat kotona. Levottomuutta ja käsien tärinää, puhumattakaan jatkuvasta kankaiden pyörimisestä mielessä ja mikä pahinta, jopa unissa.

Tämä hepo matkasi serkkutytön mukana Itä-Suomeen. Villasukan olin joskus aikoinaan kutonut äidilleen. Paria sille ei koskaan valmistunut, koska jämälangat uhkasivat loppua. Nyt villasukka sai uuden elämän ratsuna ja on varmasti paljon onnellisempi kuin levätessään yksin laatikossa.

Kesälätsiä olen ommellut muutamia. Nämä kaksi vietiin serkuksille syntymäpäivälahjana. Kiitos mukavista kemuista!

Sitten helteiseen keliin vallan tarpeellisia villasukkia, joita on kudottu raita kerrallaan pitkin kevättä ja kesää. Illat alkavat kyllä viiletä jo mukavasti ainakin tällä tontilla, joten saunan jälkeen voi jo pujottaa jalkaansa villaista. Seuraavan kerran ne voikin sitten riisua ensi vuoden toukokuussa.

Kaikki sukat viimeisiä lukuunottamatta on kudottu saajan toiveiden mukaisesti. Musta-puna-valkoiset ovat erään urheiluseuran kantamat värit ja nämä on luvattu joululahjaksi. Siis viime jouluksi. Tietysti. Vihreä-ruskeat olivat Isosiskon toiveena ja raidalliset päätyivät Pikkusiskon valitsemilla väreillä veljelle hiukan naftin kokonsa vuoksi. Pienimmälle kudoin sukat Tampereen messuilta ostetusta huiman kauniista liukuvärjätystä langasta, jonka vyötteen jo tietysti hävitin. Pikkusisko jäi siis vielä ilman, joten seuraavia sukkia odotellaan jo...

Rakastan syksyä, joten toivotan uuden ajanjakson avosylin tervetulleeksi. Haikeaa on kuitenkin muuttaa jälleen kotiin, kun on koko kesä nautittu rantaelosta. Ahdistusta helpottaa vihdoin valmistuva kattoprojekti ja ne ompelukoneet, jotka pölyisinä odottavat kotona. Ehkä sittenkin on jo aika...