Pyykkipäivä

Arki on lähtenyt soljumaan omaa uomaansa ja ompelukone on herätelty pölyn keskeltä. Nämä kolmet housut ompelin joustocollegesta testatessani uutta kaavakirjaani Heilt spesiell og Jubel. Tämä kirja iski heti ensinäkemällä ja ainakin tämä housukaava vaikutti lupaavalta. Ensimmäisenä ompelin harmaat, joihin laitoin epäuskossani vähän lisää lahkeisiin ja isothan niistä tuli. Harmaa joustocollege on muuten tähänastisen ompelu-urani miellyttävin kangaslöytö. Sisältä harjattua joustocollegea, voiko pehmeämpää ja mukavampaa ommeltavaa enää olla. Samasta sai myös Isosisko leggarit ja ilokseni huomasin, että limen värisessä Metsolan joustiksessa oli myös vähän samankaltainen pehmeä sisus. Tätä odottelee vielä pinkkinä ja turkoosina... nam!

Pikkuveli sai hupparin Noshin valaskankaasta ja esitteli innolla uusia housujaan, vaikkei puntin kiva malli pääsekkään näissä kuvissa oikein oikeuksiinsa. Kaksi täysin samanlaista tunikaa koossa 110/116 lähti ilahduttamaan kahta reipasta neitosta ja myös limet housut päätyivät lahjaksi. Ottobren pussitaskullinen tunika lähti sekin postin mukana eräälle nimipäiväsankarille. Pehemiän sydänneuloksesta trikoovuorella ompelin parit syyslapaset, jotka nekin ovat jo menossa. Tällaiset tarvitsisin kyllä itsekin, joten josko ottaisin ihan asiakseni ja ompelisin. Kerrankin. Tarpeeseen.

Voi tätä äitiä, jo toinen lapsista piti päästää koulutielle. Essun taskua oli raotettava ja pieni ihminen päästettävä maailmalle. Reipas ja innokas tyttö, äidin mieli vaan niin kaihoa täynnä. Ekaluokkalainen sai itse päättää pari kangasta uusiin koulupaitoihin. Selaili ja tuumaili, mieleiset löytyivät nopeasti. Paapiilta reppunallea ja marjakarhua, molemmat okran värisellä pohjalla. Äiti ehdotteli turkoosia tai harmaata pohjaväriä, muttei neiti taipunut. Hyvä niin. Äitinsä tyttö.

Voi surku näiden kuvien laatua. Meillä on aina otolliset olosuhteet heikkolaatuisiin kuviin eli ainainen kiire, heikko kuvaaja, pimeä huusholli, palaneita lamppuja, yli-innokkaat assistentit, kadonnut kameran piuha ja puhelimen täysi kuvamuisti. Näillä mennään. Keskimmäinen kuva on otettu koulun käytävällä Isosiskoa soittotunnilta odottaessa. Siinä väri vastaa parhaiten totuutta, joten taidamme siirtää studion tuonne kyseiselle käytävän pätkälle. Jurinasta huolimatta molemmat paidat ovat olleet todella mieleisiä ja kovasti käytössä. Sehän on kuvia tärkeämpää se.

Pyykkipäivä on hyvä päivä. Tänäänkin.