27.4.2013

Pienille tytöille

Tädin pieni kirppunen sai 1-vuotispäivänään lahjaksi vuoritetun haalarin. Joustofroteet ovat molemmat Metsolasta, raidallinen viime kesänä ja pallokuosi tänä keväänä tilattua. Väri on molemmissa sama ja kauan joutui täti pähkäilemään saako neiti tästä keltaisen yliannostuksesta auringonpistoksen, mutta olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen. Aurinkoinen on lahjan saajakin! Kaavana Ottobren Babushka, jota olen reippaalla kädellä kaventanut. Resorit ovat tummanharmaat, vaikka näyttävät ulkokuvissa lähes mustilta. Mukaan lähti myös t-paita ja legginssit omilla kaavoilla.









Vastasyntynyt pieni kirppunen sai lahjaksi trikoisen tilkkupeiton, jossa fuksian punainen fleege taustana ja sisällä vanulevy. Peitto on jälleen kooltaan n. 80*110cm. Ei voi moittia auringonpaistetta, mutta puhelimella kuvaavalle amatöörille tämä valon ja varjojen ilakointi tuottaa hieman hankaluuksia ja sen ovat näköisiä kuvatkin... Olin ommellut tälle pienelle ihmiselle jo sinisävyisen peiton, mutta niin vain neiti yllätti ainakin minut maailmaan tullessaan ja punaista tarvittiin tilalle. No nyt on saa Pikkuvelikin oman peiton, joten ei jää sekään käyttämättä.






Täällä on niskat ja hartiat jumissa, sillä tulimme juuri tervehtimästä tätä pientä neitiä. On se kumma, että noita omiaan osaa kanniskella ja käännellä heti synnyttyään, mutta toisten vastasyntyneiden sylissä pitäminen vaatii hirveän jännityksen niskahartia-seudulle. Ihanaa tuhinaa ja tuoksua ja ehjänä tuo pysyi...  Kiitos vierailustasi ja oikein mukavaa viikonlopun jatkoa!

25.4.2013

Farmarimies ja tilkkupeitto

Nyt on ompelurauha maassa. Enää ei tarvitse huhkia sukset jaloissa liikenevää vapaa-aikaa, sillä se on vihdoinkin kevät. Viime viikko meni pohjoisessa nauttien niistä viimeisistä talvikeleistä ja nyt on tullut ommeltua oikein urakalla muun perheen parannellessa kevätlentsua. Serkkupojalle ompelin äitinsä pehmeiksi kuluneista farkuista pökät resoreilla. Sen verran oli pehmeää kangasta, että oli jo aikaisemmassa käytössä kulunut polvista puhki. Jouduinkin vähän paikkailemaan, mutta sehän tuo vaan pientä lisäilmettä housuihin.






Leikkaan housut aikuisen farkun reisiosasta niin, että farkun vahvistetusta sisäsaumasta tulee suoraan uusien housujen sivusauma. Tämän takia tarkoitukseen sopivat parhaiten reitevän miehen farkut, mutta kyllä tällaiset 80cm housut saa vielä kursittua kaposen naisen farkuistakin. Nämä farkut ovat serkkupojalle vielä vähän reilut, sillä hyvin menivät meidän Pikkuveljellekin. Mannekiini ei olisi ollenkaan halunnut luopua housuista ja roikkui vyötäröresorissa kynsin hampain väittäen housuja omikseen. Täytyypä silpoa seuraavat farkut hänelle. Sain läjän käytettyjä farkkuja ja ne pyörivät juuri tuolla rummussa, sillä niille on keksitty jo uusi projekti ja valmistakin pitäisi olla ihan pian.




Tilkkujakin kehuskelin leikanneeni ja ommelleeni. Tässä kolmesta valmiista peitosta ensimmäinen. Tämän veimme tuliaisiksi serkuille matkalla pohjoiseen. Unohdin ottaa siitä kuvan, mutta onneksi jälkitoimitus hoitui, kiitos! Kammoksuin pitkään tilkkupeiton ompelua trikoosta, sillä ajattelin tilkkujen venyvän ja vanuvan määrättömästi, mutta uskaltauduin kokeilemaan, kun niin monessa blogissa näin valmiita tuotoksia. Trikoopeittohan osoittautui vielä mukavammaksi ommella kuin puuvillainen, sillä tilkut saa helpommin kohdalleen ja trikookaistaleella kanttaus on reilusti mukavampi vaihtoehto kuin kanttinauhan kanssa temppuilu. Tässä peitossa on sisällä vanulevy ja taustana ihanan auringonkeltaista fleegeä. Kooltaan tilkut ovat 16cm kanttiaan, joten peitto on vajaat 80cm * 110cm.

Harvinainen tilanne tässä huushollissa, kun on päivittämättömiä töitä jo kuvina koneella. Kyse on kuitenkin lahjoista, joten laittelen kuvia ihan pikapuolin, kun pienet ihmiset ovat pakettinsa saaneet. Äidin ompeluinnostus näkyy huushollin totaalisena kaaoksena, mutta yhden projektin meinaan vielä ommella ennen kuin laittelen nurkat suoriksi... Ihan vain yhden pienen jutun!  



10.4.2013

Paitapläjäys

Voiko tietokone aistia ympäröivää negatiivista ilmapiiriä? Mikä kumma on, etten ole koskaan tullut minkään teknisen vempaimen kanssa juttuun. Tuntuu kuin ne reagoisivat eläinten lailla ja aistisivat jo kaukaa, ettei tuo tyyppi pidä minusta ja tuntee vastenmielisyyttä yhteistyöhön. Tänäänkin on jollakulla kojeella tuntosarvet koholla ja takkuaminen on loputonta.

Tässä vihdoin näitä viime "kuukausina" ommeltuja paitoja, joista suurin osa on jo uusilla omistajilla, mutta jokunen on vielä varastossa tulevia juhlapäiviä varten. Uusimpana nämä Liandlon kelta-vihreästä kankaasta ommellut paidat, joista tuli mukavan keväiset. Isommassa kaavana Hoops ja pienemmässä Papana, molemmat Ottobresta. Sattui tuossa kevättalvella olemaan Metsolassa alennuksia ja sieltä tuli tilattua tämäkin kangas.










Viimeinen kuva ei suostunut asettumaan asentoon. Taisi koneelle tulla yliannostus tästä säätäjästä. Nyt kun hiihtokelit ovat repsahtaneet on tullut hirveä into ompeluun. Viime päivät olen leikellyt tilkkuja ja jopa yötä myöten niitä surrutellut, joten toivottavasti pian on laittaa kuvia valmiistakin. Kauhukseni tajusin, että meillä alkaa reilun kuukauden päästä remontti, jossa myös rouvan ompeluvaltakunta käännetään ympäri ja joudun siirtymään romppeineni jonnekin evakkoon. Täytyisi todellakin käynnistää kesäompelut, jos meinaan ennen remonttia saada jotain aikaiseksi. Josko tällä julkisella psyykkauksella olisi tehoa?

Kiitos teille ihanille sukulaisille, ystäville ja blogimaailman ihmisille, jotka jaksatte käydä täällä vierailulla hitaasta päivitystahdista huolimatta! Nyt tämä rouva yrittää ottaa ryhtiliikkeen!
Aurinkoista viikon jatkoa jokaiselle! Me lähdetään nyt lasten kanssa pihaan pyöräilemään lumesta, jäästä ja kurasta huolimatta. Kevät on kiinni asenteesta ei hankien korkeudesta...