Rakkautta ilmassa

Mekin olimme siellä, monen tuhannen muun seurassa, täyteen ahdetussa messuhallissa. Väen paljous sai kukkaron nyörit kiinni ja askeleet suuntautumaan kohti ulko-ovea. Siellä ei ollut ilmassa rakkautta vaan hiilidioksidia. Kivaa, mutta liian ahdasta! Mukaan lähti kuitenkin trikookudetta ja ihanaa untuvanpehmeää merinovillalankaa. Niistä syntyi samoin tein sisälapaset Myyryläiselle.

Äidin harrastamisella on välillä hintansa. Pikkuriiviön hereillä ollessa ei kannattaisi haaveilla mistään tai saa maksaa. Esimerkiksi kun päättelin näistä lapasista langat ja kiinnitin Kaikula-merkin, ehti nuorimmaiseni vähän puuhailla. Viiden hampaan vimmainen omistaja kävi työhön kiinni ja onnistui tänä aikana tyhjentämään puuvillalankakassin ja levittämään metreittäin erivärisiä lankoja pitkin lattiaa. Lisäksi hän puklasi eväänsä yhteen kerään, tyhjensi isosiskojen askartelulaatikon sisällön lattialle ja lähti kiipeämään portaisiin. Joskus olisi ajansäästöä vain olla tekemättä mitään.

Lanka oli muuten rakkautta ensi kosketuksella! Pipojakin kaivataan, tässä ensimmäinen yritys. Päällä jotakin karvakangasta ja sisällä trikoota. Malli on piirretty vanhasta piposta ja on ihan käypänen.

Rakkautta on ilmassa muutenkin... Sain ystävältäni armeijan huutokaupasta kotinsa löytänyttä aitoa ja täydellistä harmaata sarkakangasta. Se on aivan ihanaa ommeltavaa ja kankaalle on löytynyt jo monen monta käyttötarkoitusta. Itse olen valmistamassa siitä rakkaille kummilapsille joulukalenterisukkia, joista kuvia toivottavasti ihan lähipäivinä. Siis lätkässä sarkakankaaseen ja tietysti siihen viisihampaiseen...