Tavallista tallausta

Tällä viikolla on syntynyt molemmille tytöille talvihaalarin väreihin sopiva kypärämyssy Ottobren ilmaiskaavalla. Pikkusisko sai myös kaksinkertaisen fleegepipon, josta kylläkin ensimmäisen ompelun jälkeen tuli käsienlämmittely muhvi. Mitä lie meni pieleen, mutta vaati vähän ratkojaa avuksi. Hiljaista on ollut käsityörintamalla, kun ovat Yrjö ja Hilma Heikotus olleet kylässä pitkin viikkoa. Vaativia vieraita, vievät mehut ja yöunet mennessään.

Jatkoin turkoosin pilvikankaan linjoilla ja päätin laittaa aina kankaan kerrallaan paloiksi ja vaatteiksi asti. Ruskeasta sammakosta syntyi paita tuoreelle isoveljelle ja lopusta riitti Myyryläiselle t-paita kirjekuorikauluksella. Tällä tavalla kankaan lopuista syntyy vaivihkaa jo kesävaatettakin mieltä piristämään.

Tavallista tallausta...sen on nyt oppinut perheen pieninkin. Ihanilla horjuvilla askelilla, mutta varmasti ja ylpeästi eteenpäin. Herra on oppinut myös näyttämään kieltä. Muuta ei miehen tarvitse osatakkaan, näilläkin saa jo nakkikioskilla rähinän aikaiseksi.  Kaunis kiitos kommenteista! Nyt kohti tavallista viikonloppua!

Pilvissä

Täällä on eilisestä asti oltu pilvissä...ei kuitenkaan pilvessä. Heräsimme aamulla odotettuun ihanaan ilouutiseen, ensimmäinen serkku tälle keväälle oli aamusella saapunut maailmaan. Silloin päivän teemaksi muodostui kuin itsestään turkoosin pilvikankaan tuhoaminen ja vauvalahjan valmistus. Olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen. Kangasta, joka muuten on kestovaippakaupasta, oli 60cm ja siinäkin yksi pieni reikä ja langanpurkauma. Sain kuitenkin taiottua kankaanpalasta kaksi pitkähihaista, pipon ja hihattoman paidan.

Pienelle serkkupojalle lähtevät tervehdykseksi paita, pöksyt ja pipo. Omalle pilvirinssille pitkähihainen ja kesäksi hihaton. Olin jo ajatellut pilvikuosin menneen menojaan, mutta me&i onkin ottanut ne jälleen mallistoonsa ja niinpä tilasin itsekin kangaskuriirilta kolmea eri väriä. Ihanan laadukasta kangasta ja mukavaa ommeltavaa. Olen näinä lähes kolmenkympin pakkaspäivinä harrastanut matkatoimistojen sivuilla surffailua ihan mielen lämmittelyn vuoksi. Hihaton paita piristää mieltä, eikä hihoihin olisi ollut kangastakaan.

Olen unohtanut vallan raportoida, että sain joulupukin paketista tällaisia kokolappuja. Tässä ne ovat nyt eka kerran käytössä. Kätevää! Kiitos tontulle! Kesäisessä teemassa syntyi myös 5-vuotis lahjaksi tunika. Ja katsokaa, sain vangittua siihen alakerran ainoan valonsäteen. Kaunista!

Täällä jatketaan eloa pilvissä! Seuraavaksi on luvassa violettia ja keltaista!

Talvitakki

Äiti halusi tehdä puuvillakankaisen retrotakin, mutta Esikko ei. Hän halusi "hippie-style"-kaavalla toppatakin. Liilan. Kiiltävän. Ehdottomasti kirkkaan keltaisella tikkivuorella ja huppuun lemppari trikoota. Äiti teki. On mukavampaa, kun vaatteelle löytyy kaiken aherruksen jälkeen pitäjä ja tyytyväinen tilaaja.

Kaava on Ottobresta, vuodelta 2009 ja siinä oli pitkät resorit, mutta tuumittuani jätin ne pois. Päällikankaan tikkasin kiinni vuoreen, sillä valmista tiukat kriteerit täyttävää kangasta ei löytynyt. Kavensin takkia uskomattoman paljon. Joka sovituksessa naamasta näki, että vieläkin helma heiluu liikaa. Nyt se istuu hyvin. Takin omistaja ei ole juurikaan kukkakeppiä vantterampi, mutta sitäkin itsepäisempi. Kiirehdimme kuvaamaan, sillä päivä alkoi uhkaavasti tummua. Kuvasta puuttuu vielä nepparit, joiden ammattitaitoinen asentaja oli jänismetsällä.

Ei tullut jäniksiä. Leppoisaa lauantain jatkoa ja kiitos vierailusta Kaikulassa!

Näiden "evakkosukkien" ohje löytyy Taito Etelä-Pohjanmaan sivuilta ja olen näitä jo kymmenkunta paria kutonut. Tarina sukkien takana on koskettava ja ne ovat juuri passelin malliset. Talvivauva Myyryläisen jalkaan sukat pujotettiin jo laitoksella ja ensimmäisen kuukauden ajan villasukkia pidettiin päivittäin. Silloin ne ulottuivat nivusiin, mutta eivät enää... Nämä lähtivät babyshower-juhlien muistamiseksi ja ne on kudottu merinovillasta.

Meille on tauti asettunut taloksi, joten tässä jo aikaisemmin aloitettuja töitä, joita olen hiljalleen ommellut valmiiksi. Pienellä Ukolla on keuhkokuume ja tulehdus molemmissa korvissa, joten perjantaista asti on meillä asustellut kainalokana. Sylikkäin on istuttu sohvalla ja keinutuolissa ja välillä on sylikkäin ommeltu drum-drum-koneella pari saumaakin. Pikkusiskolle kauan odotettu tirppanapaita ja samoista kuoseista myös 62 kokoinen paita uusia tulokkaita odottamaan.

Isosiskolle ompelin toisen trikoomekkosen, tällä kertaa Fabriinan raikkaasta raitakankaasta. Tuo kuminauhakuja helmassa on toiminut hyvin ja malli on mieleinen. Pääasia, että pystyy kiipeilemään ja seisomaan päällään sohvalla. Kuvat ovat tosi pimeitä vaikka eilen saatiinkin auringonpaistetta. Meillä on niin varjoinen tontti, ettei aurinkoa talvisin paljon näy. Kevättä siis odotellessa!

Muutama keskeneräinen projekti pöydällä ja lattialla... Onko tuttu näky?

Maisy, Maisy...

Olen jo pitkään haaveksien katsellut ihmisten ihania aplikointeja, erityisesti Ruttunutun ja Maitotyttöpaidat blogien mahtavia taidonnäytteitä. Paineita aplikoinnin harjoitteluun on alkanut tulla jälkikasvulta, kun he näkivät Elviiran Oktonauttipaidat Älä katso nurjalle-blogista. Oktonautit vaikuttivat liian haastavilta ja olenkin mietiskellyt sopivaa aihetta, joka inspiroisi harjoittelun aloitukseen. Kummipojaltahan se sitten tuli. Maisahiiri on nyt pinnalla ja siitähän oli hyvä aloittaa.

Hyviä huomioita tuli tässä matkan varrella tehtyä. Nämäkin olisi voinut välttää, jos olisi vähän tutkiskellut asiaa etukäteen, mutta syöksyin kuitenkin päätä pahkaa tekemään.

Tässä siis tunarin aplikaatio-ohjeet, jotta joku selviäisi helpommalla! Tukikangas etukappaleen taakse olisi kova sana. Kannattaa opetella oman koneen säädöt, jottei tikki mene laineille. On hyvä käyttää samanväristä tikkiä kuin kangaspala, jos haluaa huomaamatonta jälkeä. Liian tiukat kurvit suorassa ompeleessa saavat kankaan kurttuilemaan. Tikatessa kannattaa käännöksissä katsoa missä neula on ja mihin tikki lähtee käännöksen jälkeen muodostumaan. Kannattaa päätellä langan päitä koko ajan työn edetessä ettei tarvitse lopuksi turvautua viidakkoveitseen. Viimeisenä huomasin pienten teräväkärkisten saksien tarpeen, joten sellaiset on nyt pakko hankkia.  Lisäksi  noita liimakankaita kannattaa silittää kerralla vähän isompiin kankaisiin ja niitä voi sitten käyttää suoraan seuraavalla kerralla. Koukuttavaa ja ihanaa puuhaa!

Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille! Maisy, Maisy, maisymaisymaisy,tittidididi.....

Tarveompelua

Kerrankin täällä on ommeltu tarpeeseen, eikä ole vain testailtu uusia ideoita ja ommeltu mitä mieli tekee. Uusimman Ottobren kalsarikaava oli heti ensimmäisenä listalla. Hyvän malliset housut tuli, ainakin tälläiselle rimppakinttu-pököpepulle sopivat. Mitään omituista en huomannut kankaita leikellessä, ommellessa enkä edes sovittaessa... Vasta kun katsoin kuvia kameralta, tajusin autojen kulkevan pyörät kohti taivasta. Harmittaisi, jos kyseessä olisi pyhäpaita, mutta kalsareissa tuo nyt ei niin haittaa. Ei mee aina ei.

Myös samaisen lehden pipokaava pääsi käyttöön, kylläkin ilman kukkasia, lehdyköitä ja härpäkkeitä, jotka eivät oikein sykähdyttäneet. Päällinen fleegeä ja sisus tähtitrikoota sekä heijastinkankaasta koriste. Tarpeeseen tuli tämäkin, sillä luistelukypärän alla pidettäväksi oli pipo tilauksessa.

Tarpeeseen ompelua ja neulomista olisi jatkettava ja jätettävä hömpötykset odottamaan. Kuten esimerkiksi vielä reilut sadehaalarit Myyryläiselle, jotka malttamattomana ehdin jo leikata, kun löysin Marimekolta mahtavaa sadevaatekangasta. Tarvetta ei näille keleille taida vielä olla vaikka tänään on jo päästy alle kymmeneen asteeseen. Kun ei ole ukolla vielä edes jalkoja alla...

Young designer

Tässä on Esikoisen tuotekehittelyn tulos. Neiti tykkää pitää trikoopaitojen päällä viime kesäksi ompelemiani hihattomia trikoomekkoja ikään kuin tunikan tapaisesti. Äiti sai ohjeeksi lisätä pituutta ja leveyttä helmaan, jotta sen saa pussille ja kankaana tietysti itse tilattu norsukangas Fabriinasta. Mihinköhän tuotekehittelyihin tämän neidon kanssa vielä joudun? Ei ehkä ihan muodin huipulta, mutta pääasia on huipputyytyväinen asiakas.

Old designer turvautui uuden suunnittelun sijaan vanhaan tuttuun "lörppäkaulus-kaavaan". Kankaana Marimekkoa ja ihan summamutikassa leikatut palat. Samalla leikkelin lopusta kankaasta vuorellisen lenkkipipon, johon laitoin palan heijastinkangasta Kaikula-merkin alle.

Meidän perheessä odotetaan tulevaa kevättä suurella sydämellä. Kahdeksaan sukulais- ja ystäväperheeseen odotetaan nimittäin neljän kuukauden sisään perheenlisäystä. Nyt saa kutoa pikkuisia villasukkia ja ommella vaatteita oikein urakalla, josko meidän mamman ikuinen vauvakuumekin vähän talttuisi kutimia heilutellessa. Ihanaa! 

Tämä suloisen pehmeä pilkkukangas on Fabriinasta ja kaava on vanha tuttu Ottobre-papana. Tänään kävin ostamassa myös uusimman lehden ja nyt pitää päästä piirtelemään pikkuisia kaavoja. Siihen on tietysti vastauksena "naisten kaavojen piirtelyilta", kotiäitien henkireikä -onneksi jo tänään!