Pienille tytöille

Tädin pieni kirppunen sai 1-vuotispäivänään lahjaksi vuoritetun haalarin. Joustofroteet ovat molemmat Metsolasta, raidallinen viime kesänä ja pallokuosi tänä keväänä tilattua. Väri on molemmissa sama ja kauan joutui täti pähkäilemään saako neiti tästä keltaisen yliannostuksesta auringonpistoksen, mutta olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen. Aurinkoinen on lahjan saajakin! Kaavana Ottobren Babushka, jota olen reippaalla kädellä kaventanut. Resorit ovat tummanharmaat, vaikka näyttävät ulkokuvissa lähes mustilta. Mukaan lähti myös t-paita ja legginssit omilla kaavoilla.

Vastasyntynyt pieni kirppunen sai lahjaksi trikoisen tilkkupeiton, jossa fuksian punainen fleege taustana ja sisällä vanulevy. Peitto on jälleen kooltaan n. 80*110cm. Ei voi moittia auringonpaistetta, mutta puhelimella kuvaavalle amatöörille tämä valon ja varjojen ilakointi tuottaa hieman hankaluuksia ja sen ovat näköisiä kuvatkin... Olin ommellut tälle pienelle ihmiselle jo sinisävyisen peiton, mutta niin vain neiti yllätti ainakin minut maailmaan tullessaan ja punaista tarvittiin tilalle. No nyt on saa Pikkuvelikin oman peiton, joten ei jää sekään käyttämättä.

Täällä on niskat ja hartiat jumissa, sillä tulimme juuri tervehtimästä tätä pientä neitiä. On se kumma, että noita omiaan osaa kanniskella ja käännellä heti synnyttyään, mutta toisten vastasyntyneiden sylissä pitäminen vaatii hirveän jännityksen niskahartia-seudulle. Ihanaa tuhinaa ja tuoksua ja ehjänä tuo pysyi...  Kiitos vierailustasi ja oikein mukavaa viikonlopun jatkoa!

Farmarimies ja tilkkupeitto

Nyt on ompelurauha maassa. Enää ei tarvitse huhkia sukset jaloissa liikenevää vapaa-aikaa, sillä se on vihdoinkin kevät. Viime viikko meni pohjoisessa nauttien niistä viimeisistä talvikeleistä ja nyt on tullut ommeltua oikein urakalla muun perheen parannellessa kevätlentsua. Serkkupojalle ompelin äitinsä pehmeiksi kuluneista farkuista pökät resoreilla. Sen verran oli pehmeää kangasta, että oli jo aikaisemmassa käytössä kulunut polvista puhki. Jouduinkin vähän paikkailemaan, mutta sehän tuo vaan pientä lisäilmettä housuihin.

Leikkaan housut aikuisen farkun reisiosasta niin, että farkun vahvistetusta sisäsaumasta tulee suoraan uusien housujen sivusauma. Tämän takia tarkoitukseen sopivat parhaiten reitevän miehen farkut, mutta kyllä tällaiset 80cm housut saa vielä kursittua kaposen naisen farkuistakin. Nämä farkut ovat serkkupojalle vielä vähän reilut, sillä hyvin menivät meidän Pikkuveljellekin. Mannekiini ei olisi ollenkaan halunnut luopua housuista ja roikkui vyötäröresorissa kynsin hampain väittäen housuja omikseen. Täytyypä silpoa seuraavat farkut hänelle. Sain läjän käytettyjä farkkuja ja ne pyörivät juuri tuolla rummussa, sillä niille on keksitty jo uusi projekti ja valmistakin pitäisi olla ihan pian.

Tilkkujakin kehuskelin leikanneeni ja ommelleeni. Tässä kolmesta valmiista peitosta ensimmäinen. Tämän veimme tuliaisiksi serkuille matkalla pohjoiseen. Unohdin ottaa siitä kuvan, mutta onneksi jälkitoimitus hoitui, kiitos! Kammoksuin pitkään tilkkupeiton ompelua trikoosta, sillä ajattelin tilkkujen venyvän ja vanuvan määrättömästi, mutta uskaltauduin kokeilemaan, kun niin monessa blogissa näin valmiita tuotoksia. Trikoopeittohan osoittautui vielä mukavammaksi ommella kuin puuvillainen, sillä tilkut saa helpommin kohdalleen ja trikookaistaleella kanttaus on reilusti mukavampi vaihtoehto kuin kanttinauhan kanssa temppuilu. Tässä peitossa on sisällä vanulevy ja taustana ihanan auringonkeltaista fleegeä. Kooltaan tilkut ovat 16cm kanttiaan, joten peitto on vajaat 80cm * 110cm.

Harvinainen tilanne tässä huushollissa, kun on päivittämättömiä töitä jo kuvina koneella. Kyse on kuitenkin lahjoista, joten laittelen kuvia ihan pikapuolin, kun pienet ihmiset ovat pakettinsa saaneet. Äidin ompeluinnostus näkyy huushollin totaalisena kaaoksena, mutta yhden projektin meinaan vielä ommella ennen kuin laittelen nurkat suoriksi... Ihan vain yhden pienen jutun!  

Paitapläjäys

Voiko tietokone aistia ympäröivää negatiivista ilmapiiriä? Mikä kumma on, etten ole koskaan tullut minkään teknisen vempaimen kanssa juttuun. Tuntuu kuin ne reagoisivat eläinten lailla ja aistisivat jo kaukaa, ettei tuo tyyppi pidä minusta ja tuntee vastenmielisyyttä yhteistyöhön. Tänäänkin on jollakulla kojeella tuntosarvet koholla ja takkuaminen on loputonta.

Tässä vihdoin näitä viime "kuukausina" ommeltuja paitoja, joista suurin osa on jo uusilla omistajilla, mutta jokunen on vielä varastossa tulevia juhlapäiviä varten. Uusimpana nämä Liandlon kelta-vihreästä kankaasta ommellut paidat, joista tuli mukavan keväiset. Isommassa kaavana Hoops ja pienemmässä Papana, molemmat Ottobresta. Sattui tuossa kevättalvella olemaan Metsolassa alennuksia ja sieltä tuli tilattua tämäkin kangas.

Viimeinen kuva ei suostunut asettumaan asentoon. Taisi koneelle tulla yliannostus tästä säätäjästä. Nyt kun hiihtokelit ovat repsahtaneet on tullut hirveä into ompeluun. Viime päivät olen leikellyt tilkkuja ja jopa yötä myöten niitä surrutellut, joten toivottavasti pian on laittaa kuvia valmiistakin. Kauhukseni tajusin, että meillä alkaa reilun kuukauden päästä remontti, jossa myös rouvan ompeluvaltakunta käännetään ympäri ja joudun siirtymään romppeineni jonnekin evakkoon. Täytyisi todellakin käynnistää kesäompelut, jos meinaan ennen remonttia saada jotain aikaiseksi. Josko tällä julkisella psyykkauksella olisi tehoa?

Kiitos teille ihanille sukulaisille, ystäville ja blogimaailman ihmisille, jotka jaksatte käydä täällä vierailulla hitaasta päivitystahdista huolimatta! Nyt tämä rouva yrittää ottaa ryhtiliikkeen!
Aurinkoista viikon jatkoa jokaiselle! Me lähdetään nyt lasten kanssa pihaan pyöräilemään lumesta, jäästä ja kurasta huolimatta. Kevät on kiinni asenteesta ei hankien korkeudesta...

Tovi on vierähtänyt

Back in business! En suinkaan haavoittunut pysyvästi ompelukoneen yliajossa eikä kuvanjulkaisuongelmakaan ollut pysyvää sorttia. Olen vain ollut pitkällä luomistauolla. Tauko tuntuu tehneen hyvää ajatuselimille, sillä nyt virtaa jälleen ideoita ja intoakin ompeluun löytyy. Kangaspinoja olen tuohon työpöydälle kasvatellut, joten joskohan se konekin tuolta tomun keskeltä joku päivä löytyisi. Kovin ovat rouvan tilaamat kankaat kesäisiä ja keltaisia, mutta kyllähän se vesi välillä jo on näilläkin leveyksillä räystäiltä tippunut. Kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet sinnikkäästi käydä täällä kurkkimassa!

Koska mitään uutta ei ole syntynyt, aloitetaan nyt ensin kaiken vanhan keräilystä koneelta, jotta tulevat raukat arkistoitua tänne blogihistoriaan. Tässä yhdelle ihanalle pienelle ihmiselle lahjaksi lähtenyt sydänsetti, housut velourista, ruokalappu Finlaysonin kernistä ja sydänsukat seiskaveikkaa.

Konemiehelle ompelin mieleisen paidan. Sittemmin villi-ihmisen ulkonäkö on hiusten puolesta siistiytynyt ja puhe on ruvennut pulppuamaan. Uudet kyläilyfarmarit alkaisivat olla ajankohtaiset, sillä mittaakin miehelle kertyy huimaa vauhtia. Sienitakki syntyi Isosiskolle tarkasta tilauksesta. Vetoketjun ompelukin sujui ihan mukavasti, kun keskiosaan ommeltiin trikoon sijasta tukevaa collegea. En vain hoksannut ommella vetoketjua vuorikankaan väliin kauluksen kohdalta ja niinpä se jäi tylsästi näkymään sisäpuolelta. Käyttäjää tällaiset pienet kauneusvirheet eivät ole haitanneet, sillä takki vain käväisee välillä pesukoneessa.

Jopas suli lumi nopeasti... Tässä vielä arkistoinnin vuoksi kuvia kaulureista, vauvan lapasista ja housuista, joita tuli tuossa taannoin ommeltua. Seuraavassa päivityksessä sitten vielä paitaosastoa ja sen jälkeen paluu päiväjärjestykseen ja nykyhetkeen.

"Äiti sitten kun taas ompelet, teethän mulle heti"-lista on huiman pitkä. Syntymäpäivälahjoja, kevättakkeja, legginssejä, peruspaitoja, kesävarustusta, päiväpeittoa, tilkkupeittoa ja vaikka mitä. Hengästyttää suorastaan, mutta täytyy aloittaa koneiden etsinnästä ja kaavojen piirtelystä...jahka nämä ihanat keväiset hiihtokelit jättävät moiselle aikaa.

Kiitos käynnistä ja leppoisaa maaliskuista tiistai-iltaa sinulle!

Vaarallinen harrastus

Tämä on Kaikulan historian sadas päivitys ja ompelu on juhlan kunniaksi todistettu vaaralliseksi harrastukseksi. Sen koukuttava vaikutus on jo kauan tiedetty, mutta nyt harrastus on saanut jo vakavampiakin ulottuvuuksia, joista vielä lisää tämän päivityksen loppupuolella. Silläkin uhalla, että maineeni on vaakalaudalla...

Täällä on ommeltu sekä tavallisia oman väen tilauksia, joululahjoja että myyjäistarpeita kovalla touhulla. Osoitteet ompeluille selviävät varmaankin vielä ennen joulua! Tässä neljä eri kokoista tunikaa, joiden värimaailmaan sain innostuksen käsityömessuilta. Ovat mielestäni hauska kokonaisuus ja sieviä tietysti itsessäänkin. Kaavat ovat omia ja kuvat luvattoman huonoja sekä epätarkkoja.

Voi surku, taas iski koneongelma! Olin liittämässä lisää kuvia, kun aparaatti ilmoitti kuvamuistin olevan täynnä. Jatketaanpa juttua siis myöhemmin ja otetaan ensitilassa yhteyttä atk-tukiystäviin. Tämä päivitys jäänee siis näihin tunikoihin.

Harrastuksen vaarallisuudesta meinaan kuitenkin kirjoittaa, vaikka se uskottavuutta viekin, olkoon vaikka vakavana muistutuksena muille. Ompelin perjantai-iltana suoraa saumaa ja sitten tapahtui jotain. Onnettomuuden ainekset olivat jumiutunut kangas, paikallaan tikuttava kone, sähläri ompelija ja huono tuuri. Sain jotenkin ommeltua kaksi kertaa keskisormeni läpi ja lopputuloksena neula katkesi sormeni sisään. Päivystyksessä sormen päästä löytyi neljä reikää, noin puoli senttiä neulaa ja valkoista ompelulankaa. Vammasta on kuitenkin toivuttu hyvin ja päivystävä lääkärikin kun oli ompeleva perheenäiti, tuli sormea hoidettaessa vaihdettua kangas ja konevinkit. Kiitos hänelle! Kyllä harmitti, ärsytti ja naurattikin, kuitenkin vasta sormen puudutuksen jälkeen. Tää on välillä niin tätä!

Rakkaan puolisoni mielestä on kuitenkin hyvä, etten ole puuseppä, sillä sirkkeli olisi vienyt koko sormen! Lämpimästi tervetuloa uusille kirjautuneille lukijoille ja leppoisaa joulun odotusta kaikille! Täällä on myyjäistohinat loppusuoralla ja laittelen reilusti kuvia, kunhan ongelma selviää.

Löytynyt yksi joulumieli

Eilen tuli joulumieli, kurjista sääoloista huolimatta. Ihanat ystävät kutsuivat koolle paistamaan pipareita ja torttuja, selailemaan joululehtiä ja laulamaan joululauluja. Kuppi kuumaa glögiä, hyviä ystäviä, pieniä tonttuja ja rakkaita joululauluja kitarasäestyksellä hämyisessä illassa. Siitä se joulun aika alkoi. Myös joululahjoja, lähinnä kummilapsille, on valmistunut verkkaisessa tahdissa. Väliin kun tulee aina oman väen erityistoiveita. Nämä sukat oli ihan pakko neuloa keskimmäiselle ja mahdollisimman pian ja ilman vaihtoehtoja. Jokainen raita on ihan itse hartaudella valittu ja lopputulos näyttää aivan Vilttitossultamme.

Tonttulakkeja ompelin lähinnä myyjäistarkoituksessa viime yönä ja samainen neiti halusi ehdottomasti kukallisen hiippapipon. Aika hauska tuli, joten näitä ompelen vielä lisääkin. Kankaat ja resorit kaikkiin lakkeihin on jälleen kerran Marimekkoa ja kaava oma.

Silmät kiinni kaikki lähisukulaiset, jos haluatte tästä lähtien välttyä mahdollisten joulupakettien sisällöiltä. En malta olla tänne joitain kuvia lisäilemättä, joten omalla vastuulla! Tässä osa ruokalapuista, joita on vielä jokunen lisääkin leikattuna. Kankaat ovat Finlaysonin ja Marimekon kernikankaita ja kiinnityksenä tarranauhaa.

Viimeisenä äidin oman hovikuvaajan otos uudesta paidasta. Tätäkin on jo puoli vuotta suunniteltu, mutta nyt vihdoin valmiina. Metsolan huippua pallojoustista oli vielä jäljellä sopiva palanen ja peruspaitahan siitä syntyi.

Vielä piti raportoida, että Tampereen käsityömessuillakin tuli käytyä terapiareissulla ja kovasti oli taas ihania juttuja ja monenlaisia ideoita ammennettavana. Koitimme tänä vuonna välttää ruuhkaa messuilemalla jo perjantaina, mutta näin teki muutama muukin. Samalla reissulla tarttui myös trikoita Tritexiltä, jonne oli sitten viime vierailun ilmaantunut esimerkiksi tähti- ja pilvikankaita. Kumma paikka, kun aina pitää täyden muovikassin kanssa lähteä kotiin.  

Kiitos kivoista kommenteista, niitä on aina ihana saada ja lueskella! Kiitos vierailustasi!

Kasan päällimmäisiä

Ompeluhuoneeseen on kasaantunut läjäpäin keskeneräisiä töitä ja tässä parit valmistuneet "kiireellisyys" järjestyksessä. Järjestelmällistä ihmisluonnetta saattaisivat ahdistaa nuo pinot, läjät, kasat ja röykkiöt, joiden keskellä touhuilen.

Ensimmäisenä Pikkuveljen jumpsuit Ottobren 4/12 kaavalla, jota kavensin reilulla kädellä. Kasvunvaraa on reilusti, sillä piirsin tarkoituksella jo 92 senttisen puvun. Hupussa on tähtitrikoota ja puku pitää päällä ollessaan pörisevää ääntä. Omituista!

5-vuotias hovikuvaaja ikuisti äidin uuden pipon ja tuubihuivin. Tämä huivi ei ole omaa keksintöäni vaan idea on lainattu muistaakseni Muita Ihania-blogista. Yritin etsiä huivin kuvaa, lisätäkseni linkin alkuperäiseen ideaan, mutta enpähän löytynyt. Keltainen mustan ja valkoisen kaverina on aivan vastustamatonta yhdistelmä! Huivi on suunnilleen 150cm pitkä, trikookaitaleet 70cm pitkiä ja leveys vaihtelee.

Hovikuvaaja ikuisti myös äidin uuden paidan, joka onnistui tallettua näihin kahteen kuvaan. Kaava on lehdestä Ottobre woman 2/09 ja nimeltään Wind-tunika koossa 38. Mitä tästä sanoisi? Istuu yläosaltaan oikein kivasti, hihat lyhensin 3/4 mittaiseksi ja helmaan pujotin loppujen lopuksi kuminauhan, kun se jäi lepattamaan laskeutuvasta kankaasta huolimatta. Kangas on Marimekon viskoositrikoota ja pienillä fiksauksilla siitä tuli ihan käypänen arkipaita. Helmassa ei siis ole paksua resoria vaan alta näkyy toisen paidan helma. Kuviin päätyivät myös ihastuttavat kotilökärit, joita äiti ei ehkä olisi halunnut ikuistaa. Tänään ei tarvittu lahjomiseen edes jäätelöä...

Kasan hidas purku jatkuu. Josko taas ehtisi enemmän ommella, kun on saatu piha vihdoin talvikuntoon. Omakotiasujan joka syksyiset pihan raivaustalkoot vastaavat aika montaa body pump ja jumppaa, pumppaa sekä punnerra kuntoilutuntia. Kuntoilun kannaltahan se on otettava. Onneksi kohta alkavat lumityöt niin ei pääse lihakset veltostumaan. Joskus toivon ihan pienen hetken asuvani kerrostalossa. Rivakkaa haravointivimmaa kaikille!