Joulun loppu

Meni hermot, kun tämä joulu tuntuu venyvän kuin purkka tukassa. Pinnistin viime yönä vielä tämänkin päivityksen alulle, jotta saadaan joulu loppuunkäsiteltyä.

Ystäville lähti trikookoreja kolme kappaletta, ohje löytyy Kauhavan kangasaitan sivuilta. Täältä olen tilannut kudetta ja esimerkiksi heijastinnauhaa ja lankaa. Sivuilta löytyy todella monenlaisia ohjeita, joita kannattaa kyllä käydä kurkistamassa. Kilosta kudetta syntyy kaksi reilun kokoista koria. Mielessäni olen hautonut näistä trikookuteista vessan mattoa ja itsellekin koria.

Hipun pussukkaohjetta kokeilin ensimmäistä kertaa, mutta onnistuin kyllä sotkemaan näinkin helpon ohjeen. Yhdet aikuisen miehen villasukat lähtivät Itellan mukaan ja äidille syntyi hartialämmitin samalla ohjeella kuin Isosiskolle tässä taannoin. Luunappi löytyi Kädentaitomessuilta ja sopii kyllä saajalle mainiosti.

Ihastuin tähän pipomalliin Novitan uusimmassa lehdessä ja tein näitä pari joulupukin pakettiin. Lankana sekä tässä että hartialämmittimessä Mamboa. Isoilla puikoilla ja koukulla syntyi suht nopeasti valmista ja  näistä pipoista tuli ainakin omasta mielestäni aika vinkeitä hiimailumyssyjä.

Lisäksi pukin konttiin pujahti yksi tuubihuivi  ja siskolle lörppäkauluspaita, jollaisen ompelin jo syksyllä itselleni. Niin ja pariin taloon kieputtelin paperinaruvalaisimet. Näistä otin työvaihekuvia, joten ohjeita voisin jossain vaiheessa kirjoitella, jos joku haluaa katsastaa. Paljon on tullut puuhattua ja ensi jouluna sitten vähän vähemmän itse tehtyä ja enemmän jotain muuta...

Nyt on tämä joulu paketissa ja kohta lähtee joulukuusi uuniin taloa lämmittämään. Oli ihanan tunnelmallinen joulu, mutta aikansa kutakin, nyt tuntuu hyvältä siirtää ajatukset tulevaan talveen ja kevääseen. Tänne on viime päivinä satanut mahtava lumipeite ja ulkona on ihana viettää aikaa. Uuden vuoden lupauksia en käsitöiden suhteen tehnyt, olen parantumaton lanka- ja kangashamsteri, mitä sitä lupauksilla muuttamaan. Nyt on joulu loppu, vaikka jouluverhot roikkuisivat ikkunoissa toukokuussa...

So last season

Mainittakoon heti aluksi, että saatte nauttia näistä joululahjapäivityksistäni tällä vauhdilla vielä vappunakin. Ei ole oikein ollut virtasta eikä aikaa päivitellä, mutta hitaasti hyvä tulee. Saippuat olin jo melkein unohtanut, vaikka olin oikein itseni ylittäen ottanut vaihekuviakin. Saippuathan ovat täällä blogimaailmassa jo ihan menneen talven lumia, mutta itse en ollut aikaisemmin kokeillut.

Tämä oli hauskaa puuhaa ja parasta oli tietenkin saippuatalkoot ja mahtava seura. Tein vertailua ja halvinta saippuamassaa sai netistä Silcom nimisestä yrityksestä tilaillen. Sitten ei muuta kuin hyviä ystäviä, muoviastioita, koristehärpäkkeitä, paljon suklaata ja perhe evakkoon. Yksinkertaisuudessaan saippuamassa pilkotaan ja sulatetaan vesihauteessa, lisätään tuoksuja, värejä ja kipataan haluttuun astiaan kovettumaan. Kokeilimme mm. kahvisaippuaa, jonka koristeena on ystävän mummon jäämistöstä 30 vuotta vanhoja kahvinpapuja. Kyllä kaupan saippuat kalpenee... Suurin osa on koristeltu kuivatuilla limen ja sitruunan viipaleilla. Tuoksujakin yritettiin lisäillä, mutta osassa ne jäävät ihan saajan mielikuvituksen varaan.

Maalaispojan jumpsuit

Kaikenlaisiin kotkotuksiin se meidän mammakin lähtee. Monessa blogissa on ommeltu pienille miehille jumpsuiteja ja ne ovat olleet vastustamattoman suloisia. Eihän se näin pienellä miehellä ole kuin "unihaalari hupulla", mutta niin vain sai maalaispoikakin suuren maailman hullutuksen. Kaavana kettuhaalarissa käyttämäni Babushka (Ottobre 6/11) reilusti kavennettuna ja pidennettynä ilman saumavaroja. Hupussa on sisuksena mustaa trikoota ja hauska lenkkivetskari on Metsolasta. Hyvin jäi kasvuvaraa, joten tästä on iloa toivottavasti pitkään.

Vuosi blogin kirjoittelua alkaa olla takana! Kiitos kaikille teille ihanille lukijoille, satunnaisille kävijöille ja  uskollisille sukulaisille sekä ystäville, jotka jaksatte käydä Kaikulassa vilkuilemassa.

Onnea ja iloa kuluvalle vuodelle!

Rikoopläjäys

Joulu on taas eletty ja nautittu, mutta lasten kanssa lomailu onneksi vielä jatkuu. Laittelen tässä ehtiessäni kuvia pukinkontin täytteistä, joista ensimmäisenä läjä valmistuneita trikoovaatteita. Pikkumiehille mietin pitkään sopivaa pakettia ja monista vaihtoehdoista päädyin aina uudelleen näihin sepaluskalsareihin kokoa 92cm, joihin kaava on Ottobressa 6/11. Nämä miehet eivät vielä sepalusta tarvitse, mutta kaava oli niin suloinen etten voinut vastustaa. Molempiin saman Ottobren Villi viikinki-kaavalla kalsaripaidat.

Kummitytöille ompelin pitkät yöpaidat, joiden helmoihin voi kietaista pienet varpaat nukkumaan mennessä. Toiselle neidille lähti myös tunika ja toiselle papan tekemään nuken sänkyyn petivaatteet. Näin värikkäissä lakanoissa ei tylsiä unia näe. Tyynyn puolet ovat eri väriset, joten pikkuemäntä voi tarpeen mukaan vaihdella värimaailmaa.

Tänä vuonna kummeista muistettiin kummisetiä. Lapset saivat kangasvärejä ja vapaat kädet toteuttaa  tyynyliinat. Yksi kummi jäi vielä ilman, joten innokkaat taiteilijat saavat vielä toteuttaa itseään. Aivan omilla visioilla tekivät ja täytyy myöntää, että hauskoja näistä tuli. Hyv-vää yötä teksti aiheutti huutoa ja kiukkua, mutta onneksi konsti löytyi ja kukkia kasvoi liinaan lisää. Se on ihan hyvä, ettei äiti ole aina välissä säätämässä...

Bataatti kavereineen kypsyy kerman kera uunissa, kuusta odotellaan sisälle, ompelukone on päässyt pitkään odotetulle lomalle, tytöt askartelevat paperista väkkärätähtiä... joulurauha on laskeutunut meillekin! Kaikula vaipuu jouluhorrokseen ja palaa joululahjojen päivitykseen pyhien jälkeen. Kohti suklaaähkyä ystävät!

Tunnelmallista Joulua kaikille Kaikulan lukijoille 

ja kiitos mukana matkaamisesta!

Pirteät tunikat

Aina sama juttu. Myös tänä vuonna arvioin joulun tulevan hitaammin kuin mitä almanakka näyttää. Omituista, mutta sama tuttu kiirus lahjojen kanssa häiritsee sisäistä joulurauhaani kuten ennenkin.
Kuvittelin jonain heikkona hetkenä tekeväni molemmille tytöille päiväpeitot, mutta haaveeksi jäi. Pikkusiskon joululahjan pelasti ihana kangaslöytö Vesalta, symppis pöllökangas ja kauniin punainen maatuskakangas. Olen näitä puuvillatunikoita ommellut vuosien saatossa reilun pinon ja ovat olleet tytöille aina mieleisiä. Kesällä menevät niineen, talvella alle vaan trikoopaita ja sukkikset. Kaava on muokkautunut Suuren käsityölehden kaavasta vuosien takaa. Pilkkukankaista turkoosi Iinulta ja vihreä Metsolasta.

Toisaalta kiire ja hoppu on aika tuttu ja turvallinen tunne. Uuden vuoden lupauksena voisin yrittää jälleen taltuttaa kiirettä ja olla ajoissa liikkeellä. Parempikin perintö lapsille voisi olla kuin ainainen "viime tinka".

Onneksi jouluhössötys on kohta ohi ja koittaa kiireettömän oleskelun ja tunnelmoinnin aika. Sitä meidän perhe odottaa.

Päiväpeitto

Hys, hys, joulusalaisuuksia... Sain juuri valmiiksi yhden isomman lahjaprojektin, nimittäin päiväpeiton esikoiselle. Jostain syystä Isosisko on jo pitkään kysellyt päiväpeittoa, vaikkei raukka sellaista ole käytössä pahemmin nähnytkään. Toivottavasti tässä sanonta "omena ei kauas puusta putoa, ellei tajua itse hypätä", pitää paikkansa ja neitonen hyppää ja oppii petaamaan sänkynsä. Näin äiti toivoo...

Tilkut ovat kaappien kätköistä, sisällä ohut vanulevy ja taustana keltainen lakanakangas mummilan lakanakaapista. Tykkään tästä kovasti, tuli pirteä väriläiskä lastenhuoneeseen, joka sekin on aika...pirteä?