Onnellisesti jumissa

Iloista maaliskuuta! Viimeksi näin pitkä tauko on ollut, kun oksensin tuota meidän nuorimmaista useamman kuukauden, mutta ei, en ole raskaana vaan jumissa. Onnellisesti jumissa tässä arjen vauhtipyörässä, jossa ei mihinkään ylimääräiseen riitä aikaa.

Laskin juuri, että ompelin joulun alla 3 miesten paitaa, 4 tunikaa, 4 hupparia, 3 leggarit, 4 housut, 7 kauluria ja yhden tilkkupeiton. Siitäkin aiheutui jonkinlaista ompelujuntturaa ja kaikki on jäänyt päivittämättä. Pitkin talvea on kyllä valmistunut monenlaista, lähinnä vain arkitarpeellista. Luovuutta ei ole tarvinnut käyttää, kunhan on pikaisesti löytynyt uutta perusvaatetta perikunnalle. Myös kutonut olen, josta todistusaineistona kuvat vanhimpien neitien uusista myssyistä ja baktus-huiveista.

Keltainen pipo on Isoveljeä ja toinen Jannea, molemmat on vuoritettu trikoolla ja omilla ohjeilla tikuteltu. Baktus-huiviin pidennetyin silmukoin löytyy ohje Kerällä-kirjasta, lankana molemmissa jotakin merinovillaa. Nämä olivat ensimmäiset baktus-huivini ja niin on mukava neulottava, että kolmas on jo puikoilla.

Muutama kuva niistä perikunnan arkitarpeellisuuksista, mukana pari lahjaakin, paitoja ja markiisikankaisia yleiskasseja harrastuskäyttöön. Siellä täällä räpsittyjä kuvia, joissa parissa näkyy vielä keskitalven sinisyys. Nyt on onneksi jo suunta kohti valoa ja sekös ilahduttaa mieltä.

Mieltä ilahduttaa tänään erityisesti myös remontin eteneminen kohti pintavaihetta. Neljättä viikkoa eletään kaaoksen keskellä ja nyt alkaa loppu häämöttää. Projekti ei ole ollut pieni, sillä ulkoseinää on siirretty, mutta näin ollaan saamassa kaksi huonetta lisää. Toisesta tulee isojen tyttöjen oma valtakunta ja näillä näkymin tämä rouva on saamassa toisesta ompeluhuoneen. Tähän muutokseen suhtaudun viileän innostuneesti, sillä tiedän minkä työn takana käsityöelämäni siirto on. Kaappitilaa tulee olemaan vähemmän, mutta luonnonvaloa näihin huoneisiin riittää, mikä on vallan mainio juttu.

Loppuun vielä kuva siskontytön päiväpeitosta sekä olkkariin ompelemistani koristetyynyistä, joiden kankaat kaikki Kodin ykkösestä. Pientä keltaista piristystä hankien keskelle.

Meillä ei oikeasti näytä tältä, vaan tämä on ainoa kaaokseton saareke koko talossa. Muualla vallitsee arkielämä, purkamattomat kassit, viikkaamattomat pyykit ja märät talvihaalarit, parittomat rukkaset ja remonttikaaos, puoliksi syötyjä banaaneja ja leikeltyjä pahvilaatikoita...

Onnellinen jumi tuntuu tällä hetkellä pään lisäksi kehon joka lihaksessa, sillä hyvä urheiluputki on saanut jatkua koko talven. Siitä olen erittäin kiitollinen. Toivon oikein mukavaa maaliskuun alkua juuri sinulle! Aurinkoa!

Lauhaa ja lakkautta

Aatto kolkuttelee ovella ja joulurauhan sijaan on vielä melkoinen touhu ja tohina päällä. Ehkä rauha laskeutuu aattoyönä, kuten aina ennenkin. Remontti on saatu päätökseen, mutta vielä se ajelehtii erinäisinä pikku asioina pitkin alakertaa. Joulunakin voi onneksi sulkea ovia ja jättää jotakin taakseen.

Kokeilin ensimmäisen kerran kankaan värjäämistä ja olen lopputulokseen tyytyväinen. Sain sinisen Finlaysonin pöytäliinan, joka muistuttaa 90-luvusta. Laitoin sen pesuun mustan väriaineen kanssa ja siitä tulikin vallan mainio. Värjäys toimi, kuten olin ajatellut ja nyt on uusi liina joulupöytään.

Ommeltu on paljonkin ja tässä muutama epätarkka kuva lahjoista pienille ihmisille.

Näiden kuvien myötä haluan toivottaa kaikille Kaikulan vierailijoille leppoisaa, rauhallista ja onnellista joulun aikaa. "Lauhaa ja lakkautta", kuten meidän 3-vuotias tonttupoika totesi. Sitä toivon teille kaikille!

Nakkirakki

Löysin tässä taannoin mahtavasta Pizzicato-blogista huovutettujen villatöppösten ohjeen. (täällä) Keskeneräisiä töitä kun ei silloin lainehtinut vastaan tusinaa enempää, oli hyvä aika kaivella huopasten jämät kaapista ja neuloa töppöset. Nämä on tehty niistä jämistä, mitä löytyi, eivätkä esteettisesti hivele näköaistia, mutta olen kokeiluun tyytyväinen. Tein nämä ohjeesta poiketen kaksinkertaisella langalla ja jonkun verran suurempana. Ajatuksena oli saada "vauvalle" unitöppöset vaunuihin. Kaksi kertaa huovutin tossut ja niistä tuli lähes yhtä paksut kuin Lahtiset. Varret kudoin seiskaveikasta, alaspäin leveneväksi. Silmät on huovutettu jälkeenpäin. Vähän jäi ilme tuimaksi, mutta koska viimeinen neula katkesi, tuli näistä koekappaleista valmiit juuri sillä hetkellä.

Lapset nimesivät nämä Nakkirakki-tossuiksi ja sellaisethan ne ovat. Tämä oli hyvä kokeilu, nyt on ihan toimiva tossunmalli olemassa. Kiitos Pizzicato-blogiin!

Tossujen omistaja hihkuu onnea ja kantelee Nakkirakkejaan ympäri huushollia. Niillä on ihana luistella, kun pohjat eivät pidä hetkeäkään liukkaalla lattialla. Hyvää tasapainoharjoittelua, kunhan on kaveri vieressä.

Isosiskot tekivät luonnollisesti heti omat tilauksensa. Heille myös huopatossut... Joutuuko tässä tosiaan lankaostoksille? Entä ne tusina muuta ompelusta ja neuletta...

Mukavaa joulukuuta sinulle!

Pullero pallero pesukarhu

On tässä synkeässä ja harmaassa syyskelissä jotain hyvääkin. Tämän mustemmaksi ja kosteammaksi ei enää keli voi mennä, joten on suunta vain kohti valoa, lunta ja aurinkoa. Erityisesti lunta odotetaan meillä kuumeisesti, kuten varmasti joka torpassa. Kuvatkaan eivät voi mennä tämän hämärämmiksi ja epätarkemmiksi, joten suunta on niissäkin vain ylöspäin. Lätkäisen niitä kuitenkin muutaman, sillä täällä on viime aikoina todellakin ommeltu. Uusi perheenjäsen kotiutui messuilta ja joululahjaompelukset on tässä välissä surautettu viimeisiä vaille valmiiksi. Nyt on ollut vähän kiirus, sillä pientä pintaremonttia on vielä suunnitteilla ennen joulua ja raivausta on tehtävä ompeluhuoneeseen, johon tällä hetkellä pääsee vain puskutraktorilla. Joululahjat säilyvät tietysti salaisuutena, mutta tässä jotain omille muksuille ommeltua.

Tytöt ovat odottaneet malttamattomina paitoja Selian ihanasta pesukarhusta. Niistä tulikin heti lempparit kaikille kolmelle. Pienimmän paidassa etukappaleen pesukarhu kohdistuu veikeästi. Kun pienen maha on evästä pullollaan, on myös pesukarhun maha hauskasti pömpöllään. Harmi, ettei pullero palleroa pesukarhua saatu ikuistettua näihin kuviin. Jalassa kuvissa on kahdet uudet farkut, jotka ompelin tädin farkkuleggareiden punteista. Ihanan pehmoiset ja joustavat. Myös Hiput ovat odottaneet pitkän syksyn pääsyä bodyksi asti.

Viime viikkoina on tullut ommeltua myös tilattuja juttuja, joista tässä housut ja body pienelle pojalle koossa 62cm ja parit pipot, joita on tullut myös tehtailtua kuvaamatta. Voi miten ihana noita ihan pieniä onkaan ommella. Tuntuvat nuo nuorimman 74/80 vaatteet vallan jättiläismäisiltä näihin verrattuna.

Paljon on myös tuunailtu vanhaa uuteen malliin. Kävin lasten vaatteet läpi mennä viikolla ja 7 kassillista vaatetta lähti niitä enemmän tarvitseville rajan taakse. Samalla bongailin muutamia vaatteita uusiokäyttöön. Nämäkin leveälahkeiset velourhousut olivat jo ulkona kuosista, mutta pätkäisin palat pois ja korvasin pitkillä resoreilla. Jopas on taas koreat ja Pikkuveljelle mieleiset!

Ei ole pesuhuoneen kotistudion voittanutta... Aika hämärää toimintaa tosiaan!

Kiitos vierailustasi! Mukavaa, kun poikkeat, vaikka päivitystahti onkin luvattoman hidas. Leppoisaa joulun odottelua ja hämäränhyssyä juuri sinulle!

Lakko

Pattitilanne. Ei tarvitse päivittää blogia, koska tietokone ei toimi toivotusti. Ei tarvitse myöskään ommella, sillä saumuri ei suostu yhteistyöhön huollosta huolimatta. Ei siis tule mitään valmista ja sekös kasvattaa pattia korvien välissä. Joulukin lähestyy ja paja seisoo teloillaan. Melkein kiukuttaa.

Jotain on kuitenkin jo aikaisemmin tullut valmiiksi. Tämä mäyräkoirasetti odottaa paketissa ystävän kummipoikaa. Raksu-joustocollege on Paapiilta ja housut siitä tutuksi tulleesta norjalaisesta kaavakirjasta.

Pikkuveli sai samaisen kirjan kaavalla tällaiset lökäpökät. Todella hauskan malliset, joskin jouduin vähän soveltamaan kaavaa, sillä norjan kielen ymmärrykselläni mitat eivät aivan pitäneet paikkaansa. Hyvät tuli ja ovat kyllä hauskan näköiset. Naapurin 3-vuotiaalle automiehelle ompelin syntymäpäivälahjaksi Salama-henkisen Dinosaur-hupparin punaisesta talvitrikoosta. Aika katu-uskottava ainakin täällä meillä maalla. Hirveän kallista vain tuo ralliruutuinen kangas tuolla Kestovaippakaupassa. Sitä isojen tyttöjen kanssa varta vasten haettiin ja 20 sentin palalle tuli loppujen lopuksi hintaa yli 80€.

Ihanalle kummitytölle veimme syntymäpäivänä talvihatun ja joustofroteisen hupparisetin. Housut sillä samaisella norjalaiskaavalla ja hupparin kaava Ottobresta. Vauhdikkaan neidin jalassa housut eivät jouten seisoskele, mutta onneksi sain koko setistä kuvan jälkitoimituksena. Kiitos juhlista ja kuvasta!

Näistä kuvista voisi päätellä, että saumurin lisäksi tällä kylällä on lakossa parturi. Monenlaista.

Saumuria olen kyllä uhkaillut vaihtamisella ja jopa käynyt netissä hintoja vertailemassa. Uhkailu, lahjonta ja katteettomat lupaukset...mikään ei toimi. Turhauttavaa. Jos messuilla on saumurikauppias juttutuulella ja hyvillä tarjouksilla, saattaa siellä kierrellä yksi helppo asiakas.


Kiitos sinulle vierailusta! Toivottavasti tahti tiivistyy sekä ompelujen että päivitysten suhteen. Sitä odotellessa. Mukavaa viikon jatkoa!

Lämmintä alle ja päälle

Torstaina sain kuriirilta paketin Kestovaippakaupasta ja perjantaina lähti Isosisko leirille merinovilloissaan. Hyvin oli tarjennut laavussa nukkua ja kaminateltassahan oli ollut jo liian kuuma. Alusasuksi ompelin merinovilla interlockista housut ja paidan reiluilla resoreilla, jotka ovat saman kaupan merinovilla ribbiä. Kyllä tuli ihanat ja saajalle mieleiset. Kangas on melko venyvää, mutta jätin reilusti kasvuvaraa ja pitkät resorit, lahkeisiinkin ikään kuin säärystimet.

Pipo on kudottu Dropsin Big Merinosta jonkin sortin helmineuleella, ohje SK 8/12. Tätä lankaa on kohta postissa odottamassa parissa eri sävyssä ja sitä ohuempaa versiota on tuossa puikoilla pian tuubihuivin verran Pikkusiskolle.

 

Uutena tuttavuutena tilasin Kestovaippakaupasta myös tätä villaneulosta, jossa on siis harmaa puoli villaa ja raidallinen puuvillaneulosta. Paksua ja napakkaa neulosta, tässä värinä naava. Tämä jäi odottelemaan kunnon pakkasia, vielä ei päässyt koekäyttöön. Mielessä on jo pitkään ollut villatakkien kutominen näille isommille neitosille, mutta saas nähdä jääkö tänäkin talvena haaveiluksi...

Kummasti nämä viime päivien kelit pistävät halajamaan itsellekin samanlaista alusasua. Ehkä sen vielä toteutankin ja kääriydyn merinovilloineni talviunille...

Ei sentään. Näistä keleistä nautin kaikkein eniten, syksy on parasta aikaa. Joka päivä käymme kuitenkin useamman keskustelun siitä, miksei lumi jo tule. Yli-innokas auramies ei millään malttaisi odottaa, että pääsee lumihommiin. Voin kuvitella mikä riemu repeää ensihiutaleista.

Herrasmies

Aamut ovat haastavia. Toisinaan rauhallisia ja hyväntuulisia, mutta pääsääntöisesti enemmän tai vähemmän kaoottisia. Rauhatakuuta ei tällä porukalla saa, mutta edes yksi asia tuli korjattua, kun kituutin koneella 12 paria housuja kahdelle vanhimmalle. Ja kas, kukaan ei ole sen jälkeen aamulla vinkunut, ettei löydy sopivia housuja!

Parit jäivät pesun vuoksi pois kuvasta, mutta olen kyllä tyytyväinen tähän vinoon pinoon. Leggareissa on resorit värikoodilla ja sekin vain kinastelun välttämiseksi.

Seuraavat ompelukset ovat lähteneet tai lähdössä lahjoina pienille ihmisille.

Kehittelin itselleni yhdistelmää parista kaavasta ja kokeiluun uhrasin liian pienen palan sinistä trikoota. Paidasta tuli kyllä ihan ok, vaikkei mikään kukkanen olekaan. Mainio 3-vuotias veijarini leikki legoilla olohuoneessa, kun pyyhälsin paikalle uudessa paidassani ja kysäisin, mitä mieltä hän siitä oli. Katsetta nostamatta herrasmieheni totesi paidan olevan "hiano". Kun kysäisin oliko hän kenties nähnyt uutta paitaani, herrasmies jatkoi legojunan lastausta ja totesi, ettei ollut.

Tosimies. Oikea asenne naisvaltaisessa talossa. Kyllä näitä renttuja ja paidantekeleitä on jo nähty.
Raidalliseen paitaan olen taas oikein tyytyväinen. Se on Marimekon aivan ihanaa sisältä harjattua vahvaa trikoota. Kuvat vääristävät, mutta todellisuudessa tumman keltainen on lähellä pronssia ja todella kauniin sävyinen. Kaava on jälleen oma yhdistelmä.

Tilasin Paapiin Nukkuvia pöllöjä vain 70 senttiä ja harmittelen, miksen tilannut enempää. Koko kangas meni Isosiskon peruspaitaan ja Pienimmän uuteen talvihattuun ja lapasiin. Tämä kuosi on ihana ja harmaa todella hyvän värinen. Pienimmän ompelukset on vuoritettu harmaalla fleegellä. Olen varmasti aikaisemminkin kirjoittanut, miten mainio yhdistelmä tämä on. Varsinkin päiväunien aikana, kun äidin liian paksuihin vällyihin tumpattu pikku ihminen hikoilee, pitää fleege ihon kuivana ja lämpimänä ja trikoo hatun päällä on ihan märkä. Näin siis silloin, kun äidin sisäinen Pekka Pouta on väärillä aalloilla, joskus jopa onnistun pukemaan ihan sään mukaisestikin.

Nyt vielä pikainen merinovillatilaus huomiseksi noudolla, sillä Esikoinen meinaa viikonloppuna nukkua leirillä laavussa. Tänään näytti mittari aamulla -3, joten täytyisi saada neidille vielä villaista ihoa vasten. Sitten vain kaminatelttaan lämmittelemään, jos ei lampaanvillat riitä.

Rapsakoita syysaamuja ja toivottavasti kaoottisen sijaan niitä rauhallisia! Kiitos käynnistä!
Suukko Herrasmiehelle!