Vauvan värikäs kesä

Kesävaatteiden urakointi on aloitettu niistä pienimmistä eli meidän kohta 9kk neidille ja kaikki toistaiseksi koossa 68cm. Äiti saa ommella lempiväreistään ja niinpä tänä kesänä auringosta ja rantaelämästä nautitaan kauniissa ja raikkaissa perusväreissä. Kesän Ottobressa on aivan ihana pyllyshortsikaava sekä kesähattu. Osa vaatteista on menossa lahjaksi ja on perillä toivottavasti vielä lähipäivinä. Ihana aurinko.

Triteksin palalaarista tarttui mukaan raikkaan sinivalkoinen joustofrotee hintaan n. 3e ja siitä syntyi serkuksille kesähupparit Dinosaur-kaavalla. Toisen huppua ei enää saanut taitteelta ja koko kangas tuli käytettyä. Pienet miehet olivat mielissään huppareistaan ja niillä voi nyt samistella kesän touhuissa ja vetäistä päälle rantasaunan jälkeen viilenevään kesäiltaan. Ah, ihanaa ajatella, että se kaikki on tänään vielä edessäpäin...

Olen ihan toivoton näissä ompeluissani. Noin kymmenen keskeneräistä odottaa viimeistelyä ja yhtäkkiä päätänkin tehdä kolme hupparia. Ihan vaan, kun kankaat sattuivat ottamaan pinosta silmään. Nytkin olisi enemmän tarvetta Pikkuveljen shortseille, joita on tällä hetkellä kaapissa pyöreä nolla. Kunpa osaisin olla järjestelmällinen ja hoitaa pakolliset, sovitut ja tilatut asia järjestyksessä, mutta poukkoilen aina fiiliksen mukaan sinne ja tänne. Oleelliseen keskittyminen on nyt heikolla tolalla.

Näillä helteillä on erittäin tärkeää, että Pikkuveljellä on myös toinen uusi huppari, johon voi kääriytyä auringolta suojaan. Tähän käytin Majapuun jalkkisneuloksen loppupalan, miehelle tein siitä talveksi pipon. Se on kyllä levinnyt käytössä ja oli jo lopputalvesta melkoinen huru-ukkoiluhattu. Niinpä tein helmaan suosiolla resorin, niin eipähän venahda tämä käytössä. Huppariin piti tietysti yhdistää keltaista, jotta saatiin oman kotikylän joukkueen värit. Nyt kelpaa Pikkuveljen hurrata kentän laidalla, kun kolme perheestä edustaa seuran väreissä pallon perässä.

Mihinköhän fairyliemeen nämä pienet miehet voisi helteisten kesäpäivien jälkeen laittaa likoamaan? Pienet pikimustat varpaat ja päivän jäätelöt lähmänä pitkin poskia. Onnellinen hymy ja lippa vinossa. Se on vihdoin täällä.

Hiljaisuudesta huolimatta

Täydellinen radiohiljaisuus. Syynä ei ole ompelukielto. Se kumoontui 15 minuutissa, kun kaivoin urheilukaapin ympäri ja etsin Insinöörin hukkuneet pipot. Syynä on tietysti komeat kelit, villiintynyt urheiluinnostus ja muu kevätpuuha. Olen myös ommellut paljon, mutta koneelle istuminen on tihkaissut jo pari viikkoa. Paljon jää vielä päivittämättä, mutta tässä nyt jotakin viime aikoina valmistunutta.

Uusimmasta Ottobresta on tullut kokeiltua jo montaa kaavaa. Dinosaur-hupparin ompelin kummipojalle syntymäpäivälahjaksi. Tämä huppumalli on kolkutellut jo pidemmän aikaa ja niinpä kokeilin samanlaista myös itselleni. Ullakon aarre joustocollege on Hannan Kankaalta ja hihojen raitaneulos Majapuulta. Tykkään kankaan kuosista paljon, on pienelle miehelle juuri sopivan hurja. Idea kokoleveään kengurutaskuun on Ommellinen-blogista, joka inspiroi kerta toisensa jälkeen, kiitos!

Itselleni ompelin hupparin siis samalla idealla, pohjana vanha Jokatyypin kaavakirjan perusraglan. Olen myös niitä 90-luvun lopulla oman katon alle muuttaneita nuoria, joiden kodissa vallitsi sinisten sävyjen sekamelska. Sinisen pöytäliinan päällä oli sininen kynttilänjalka ja sinisiä servettejä sinisessä kulhossa. Apua, näin kauan on kestänyt toipua kyseiseen väriin ähkyyntymisestä, mutta nyt se näyttää taas hyvältä. Hupparin kangas on Neenuskalta ja on aivan mahtavan värinen. Kaunis jäänsininen ei näissä kuvissa kylläkään pääse oikeuksiinsa. Nyt olen päässyt ompelemaan kaikenvärisiä appelsiineja ja innolla odottelen Emmin uusia kuoseja. Taskujen kanttauksissa käytin valkoista terettä resorin alla. Tämän kokoiseen pussiin mahtuu yhden äitikengurun romut hyvinkin.

Kummipojalle ompelin myös kesäsetin. Kaavat ovat siitä viime kesäisestä Ottobresta, jota en tarvinnut. Lainailen kuitenkin tasaisesti ystävältäni, sillä siitä löytyikin muutama hyvä luottokaava. Näin jälleen kerran. Muitakin lahjoja on tullut viime aikoina ommeltua. Kahdelle pienelle neidolle syntymäpäivälahjat, Panda-huppari Mussukoiden kukkajoustiksesta ja Giant Apple trikoomekko uusimmasta Ottobresta Pehemiän kukkatrikoosta.

Kävelin yhtenä päivänä vaatekaappini ohi ja tulin katselleeksi pinoa neuleita, joita en ole pukenut päälleni ainakaan kahteen vuoteen enkä tule pukemaankaan. Tempaisin yhden valkoisen hyllystä ja leikkelin atomeiksi ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Siitä muotoutui me&i svetaritakin kaavalla Isosiskolle neuletakki. Vähän reilun kokoinen ja vähän homssuinen, ehkä jopa "anskumainen", mutta huippumieleinen. Sitä on pidetty sekä sisällä että ulkona ja vaikka on valkoinen väriltään, ei tarvitse yhtään säästellä kun on jo toista kierrosta käytössä. Tätä pitäisi tehdä useammin ja ideoitakin olisi jo monta.

Kuvissa siis paidan nykyinen ja entinen olomuoto. Saumuroin saumat kahteen kertaan, mutta epäilen, että yksikin kerta olisi riittänyt. Vanhan vaatteen uusi elämä saa aina jotenkin aivan erityisen hyvälle tuulelle! Mukava pino olisi valmista vaatetta kuvaamatta, mutta pienimmät ovat niin kipeitä ja räkäisiä, ettei toisia voi rääkätä kuvia räpsimällä. Eiköhän se tästä.

Aurinkoa loskan keskelle ja iloa raekuuroihin! Kesää kohti.

Ompelukielto

Olen ompelukiellossa. Kuulemma. Näin siihen asti, kun alkaa Insinöörille ilmaantua lenkki- ja treenipipoja. Niitä on koko talvi kyselty, mutta mikä siinä mättää ettei tahdo perustylsien tummien pipojen ompeluun olla minkäänlaista virtaa. Kai sitä pitäisi kullalle pari pipoa surauttaa, ettei pää palellu pelatessa.

Uusi aluevaltaukseni on huivit ja niitä onkin ihan huippuhauska ommella. Tämän tildakankaisen hempeän huivin ompelin ystävälleni. Pähkittiin porukalla kankaita ja lopputuloksesta tulikin tosi herkullinen. Jujuna on se, että ylälaidassa on n. 15 cm kaitale vaaleanpunaista kangasta, joka näkyy hauskasti noissa huivin hiipoissa, kun se on pyöräytetty kaulalle. Frillan kangas on löytö Ek:n palalaarista. Onnistuin ompelemaan kaikki saumat "pussiin", joten takapuolikin on huoliteltu. Näitä tulee ihan varmasti ommeltua lisää, värejä on niin ihana valikoida ja sommitella.

 

Majapuun joutsenneuloksesta kokeilin samaiselle ystävälle paitaa Marimekon luottopaidan pohjalta. Neulos ei tietenkään laskeudu, joten helmaan lisättiin resori ja niinpä paidasta tulikin ihan eri tyylinen. Kaveriksi trikoinen tuubihuivi paitaan sopivilla beigeillä polvekenauhoilla. Samaa kaavaa käyttäen ompelin itselleni tämän vinoraitaisen trikoopaidan, jossa paidan muoto pääsee paremmin oikeuksiinsa. Kiva malli, ei jää viimeiseksi. Kangas on triteksin palalaarista ja hintaa paidalle jäi noin 1,63€.

Assistentin kanssa ollaan myös oltu ahkerina ja tehty iskälle paita migreeni-neuloksesta. Tämä ei ikävä kyllä kelpaa piposta. Zigzagit sekä hihojen joustocolleget ovat Majapuulta. Resorien ja nauhan värin sai päättää assistentti, vaihtoehtoina oranssi, turkoosi ja vihreä. Hän päätyi vihreään. Olen etsinyt huppareita varten näitä värillisiä leveitä tennarin nauhoja. Täällä maalla niitä ei ole tarjolla, kaupungissa kiertelin ja halvimmat löytyvät Budget Sportista, hintaan 1.90€/pkt. Urheilukaupoissa näytti hintahaitari olevan 5.50€ alkaen, joten napattiin samantien vähän joka väriä varastoon. Assistentti poimi uskollisesti joka nuppineulan ja oli koneella ompeluapuna. Tuli hyvä paita ja iskä oli tyytyväinen. Vaihteeksi pystykaulus, muuten kaava sama kuin jopohupparissa, joka on päällä aina kun ei ole pesussa.

Pikkuveljelle Majapuun tiikeriä, räyh! Kuva on otettu juuri, ennen kuin mustikkajugurttia valui vanana tiikerien kuonolle. Tulipa ikuistettua kerrankin itse toiminnassa.

Loppuun vielä arkistoon kuva pupu-piposta. Pipoja on siis urakoitu lapsille ja lasten kavereille lahjoiksi jokseenkin iso läjä. Nyt pitää tarttua toimeen ja ommella pari pipoa Insinöörille. Jos niihinkin voisi tehdä pupuja, olisi intoa enemmän. Mikä jottei...

Leppoisaa viikonloppua! Täällä luvassa huushollin raivausta, teatteria, urheilua ja taas huushollin raivausta...

Metri skeittaria

Aurinkoista maanantaita! Sellainen ainakin täällä meillä tuntuu valkenevan, toivottavasti sielläkin. On ollut mukavaa ommella vaihteeksi vähän isommalle pojalle. Sain metristä skeittijoustocollegea toiveena olleen kauluksellisen hupparin ja lisäksi vielä rennot kesäbermudat viime kesän Ottobresta. Mustat osat ovat myös joustocollaria. Kun tarkasti asettelee ja mittailee, sain lopusta vielä vuorettoman pipon. Tässä asiassa koen kyllä aikojen saatossa kehittyneeni. Saan jo kankaat käytettyä "loppuun", eikä turhia palasia jää. Tästä kankaasta jäi kaksi neliskanttista tilkkua kantiltaan 11cm. Se on ihan hyvin!

Kokeilin ommella huppariin ensimmäistä kertaa tuollaiset sisälärpäkkeet ja jopa onnistuin. Tulee kyllä siisti näin ja saa tukikankaatkin hyvin katoamaan taitteeseen. Sirkkojen kiinnitys on myös uusia aluevaltauksia, sitäkin piti kauan turhaan suunnitella ja kierrellä. Kiitos hyvistä kuvista skeittarin perheeseen! Seuraavaksi tarkoituksena olisi ommella vielä isommalle pojalle ja sitten kääntää nokka kohti kevättä ja kesää. Melkoinen lista olisi neideillä toiveita...

Rakkaat villasukat

Tämän vuoden viimeiset hanget ovat näköjään tallentuneet tämän tunikan taustaksi. Kankaana on Majapuun raitaneulosta ja kaava on sama vanha reilusti levennetyllä helmalla taskuineen sekä korkealla kauluksella. Sivukuvasta näkee, miten kerrankin onnistuin kohdistamaan raidat ja taskussa värit toisinpäin. Huisia, tuli mieleinen!

Meillä on kaksi keppihevosta ja kolme innokasta ratsastajaa. Tänään tuli vanhimmalle kylään koulukaveri ja puute tuli kahdesta hevosesta. Olen kierrellyt ja kaarrellut tätä projektia, mutta nyt päätin tarttua asiaan. Rivakasti kun rupeaa, se oli kaksi hevosta ja puolitoista tuntia. Ei olisi kannattanut kierrellä, sillä näilläkin ehdittiin tänään ravata ja laukata useampi tunti. Otin kuvat heti, vaikka viimeistelyt ovat tekemättä, sillä hevoset lähtivät esteradalle suoraan pajalta. Tällä kelillä, kun villainen turpa kerran kyntää maata...

Tässä vielä pari vinkkiä pikakeppareiden valmistukseen:

- silmät saa helposti, kun halkaisee suuren puuhelmen kahtia (mora ja vasara apuna), maalaa ja kiinnittää kuumaliimalla
- harja syntyy nopeasti, kun pujottaa langan neulalla joko pitkittäin tai poikittain harjan suuntaisesti ja vetää joka välin pitkälle lenkille. Lenkit voi lopuksi leikata kahtia ja sitoa aina pareittain solmulle. Tämä vaihe jäi siis vielä kesken, kun oli kiire esteradalle.

Lapset saivat valita itse harjan värin. Pikkuveli valitsi omalle hevoselleen tämän villin, käkkärän, punaisen leiskuharjan, jonka purki itse keskeneräisestä villasukasta. Pikaisen toimituksen vuoksi delegoin keppien etsinnän lapsille. Ensimmäiseen tuotiin katkennut katuharjan varsi ja toista varten haettiin saha ja puukko. Takametsästä oli käyty porukalla etsimässä oksa, joka oli sahattu ja kuorittu sopivaksi Pikkuveljen hevosta varten. Suloista!

Onnelliset ratsastajat, hymyt korvissa ja rakkaat villasukat "Karkki" ja "Sumpinsamppi" (Pikkuveljen). Iloinen äiti.

Aurinkoa sinulle!

Musta aukko

Olen pohtinut tätä jatkuvaa tavaroiden ja asioiden hukkumista. Esineistä meillä katoaa eniten otsalamppuja, hiekkalapioita ja puhelinten autolatureita. Kaikkein eniten mustaan aukkoon tuntuu kuitenkin uppoavan ketsuppia ja talouspaperia... Talouspaperin kulutuksen käyrä on taas nousussa, kun viimeinenkin perillinen on siirtynyt kiinteään ruokaan. Sain vihdoinkin aikaiseksi ommella trikoopaloista rättejä paperin tilalle. Mahtava oivallus ja jo neljännen lapsen kohdalla.

"Ää böö" on monessa perheessä elänyt nousukautensa jo vuosia sitten. Meillä linnuista ei ole innostuttu vieläkään. Ihanainen kummipoika 2 v. tykkää linnuista isoveljensä siivellä ja niinpä aplikoin paidan pitkästä aikaa. Trikoo on Kvkn mahtavan laadukasta ja vahvaa raitatrikoota, hupussa tähteä. Kaavana on Ottobren Beagle boy.

Olen ollut erittäin iloinen saadessani ommella muutamia vaatteita ystäväni perheeseen. Puolestatoista metristä Pehemiän maatuskaa syntyivät nämä seuraavat ompelukset. Joka tyypin kaavakirjan raglanilla pitkähihainen paita kauluksella ja Ottobre 2/13 kaavalla Summer basics maatuskaa myös kesään. Lopusta kankaasta saatiin vielä etukappale pienen tytön tunikaan ja loppu muotoutui kangaskaapin kätköistä. Olen tyytyväinen, sillä lopputuloksesta tuli juuri niin aurinkoinen kuin olin suunnitellutkin. Ihastuin ommellessani myös itse tähän kuosiin ja nyt taistelen tilaamista vastaan. Kuvat unohdin tietysti ottaa, mutta onneksi sain ne jälkitoimituksena ystävältäni, jonka olen onnistunut upottamaan tähän kankaiden ja ihanien kuosien loppumattomaan suohon. Onneksi, sillä ompeluterapia on aina tervetullutta.

Itselleni testailin myös samalla Summer basics kaavalla jumppapaitaa ja totesin, että tällä tehdään kaikki ensi kesän t-paidat. On niin makkaraystävällinen malli, ettei parempaa ole vielä löytynyt. Pientä viilailua kaula-aukkoon ja sitten monistukseen eri kuoseissa. Kyseinen kangas on Marimekon viskoositrikoota ja kyllähän tämä päällä oli hyvä jumppailla. 

Tässä on vielä toinen paita kummipojalle, joka syntyi tilkkulaatikoita tyhjennellessä. Selkäpuoli on samaa Marimekon tasaraitaa kuin hihassa.

Saimme viime viikolla viettää ihanaa laatulomaa perheen ja ystävien kesken. Näin arkeen palatessa toivoisin, että edes joskus meidän perheemme musta aukko voisi imaista sisäänsä vanhentuneita ruoka-artikkeleita jääkaapin uumenista, auton lattialle kasaantuneet reissuroskat ja edes muutaman turhan muovilelun tai pahvilaatikkoaskartelun. Katoaisivat vain omia aikojaan...

Viime aikojen käsityöt ovat sisältäneet paljon tätä perushommaa eli paikkaa, pidennä, kavenna ja korjaa. Keittiörättejä, kauppakassi, kodarin verhot, jokuset housunpolvet ja niin ees päin. Reissussa sain myös kutimilla vanhentuvia töitä eteenpäin, kunnes eräs pieni teräsmies teki alastulon suoraan kutimille ja lahjaksi saatu lempipuikko räsähti poikki. Oma vika.

Iloa ja aurinkoa!