Rakkaat villasukat

Tämän vuoden viimeiset hanget ovat näköjään tallentuneet tämän tunikan taustaksi. Kankaana on Majapuun raitaneulosta ja kaava on sama vanha reilusti levennetyllä helmalla taskuineen sekä korkealla kauluksella. Sivukuvasta näkee, miten kerrankin onnistuin kohdistamaan raidat ja taskussa värit toisinpäin. Huisia, tuli mieleinen!

Meillä on kaksi keppihevosta ja kolme innokasta ratsastajaa. Tänään tuli vanhimmalle kylään koulukaveri ja puute tuli kahdesta hevosesta. Olen kierrellyt ja kaarrellut tätä projektia, mutta nyt päätin tarttua asiaan. Rivakasti kun rupeaa, se oli kaksi hevosta ja puolitoista tuntia. Ei olisi kannattanut kierrellä, sillä näilläkin ehdittiin tänään ravata ja laukata useampi tunti. Otin kuvat heti, vaikka viimeistelyt ovat tekemättä, sillä hevoset lähtivät esteradalle suoraan pajalta. Tällä kelillä, kun villainen turpa kerran kyntää maata...

Tässä vielä pari vinkkiä pikakeppareiden valmistukseen:

- silmät saa helposti, kun halkaisee suuren puuhelmen kahtia (mora ja vasara apuna), maalaa ja kiinnittää kuumaliimalla
- harja syntyy nopeasti, kun pujottaa langan neulalla joko pitkittäin tai poikittain harjan suuntaisesti ja vetää joka välin pitkälle lenkille. Lenkit voi lopuksi leikata kahtia ja sitoa aina pareittain solmulle. Tämä vaihe jäi siis vielä kesken, kun oli kiire esteradalle.

Lapset saivat valita itse harjan värin. Pikkuveli valitsi omalle hevoselleen tämän villin, käkkärän, punaisen leiskuharjan, jonka purki itse keskeneräisestä villasukasta. Pikaisen toimituksen vuoksi delegoin keppien etsinnän lapsille. Ensimmäiseen tuotiin katkennut katuharjan varsi ja toista varten haettiin saha ja puukko. Takametsästä oli käyty porukalla etsimässä oksa, joka oli sahattu ja kuorittu sopivaksi Pikkuveljen hevosta varten. Suloista!

Onnelliset ratsastajat, hymyt korvissa ja rakkaat villasukat "Karkki" ja "Sumpinsamppi" (Pikkuveljen). Iloinen äiti.

Aurinkoa sinulle!