Metri skeittaria

Aurinkoista maanantaita! Sellainen ainakin täällä meillä tuntuu valkenevan, toivottavasti sielläkin. On ollut mukavaa ommella vaihteeksi vähän isommalle pojalle. Sain metristä skeittijoustocollegea toiveena olleen kauluksellisen hupparin ja lisäksi vielä rennot kesäbermudat viime kesän Ottobresta. Mustat osat ovat myös joustocollaria. Kun tarkasti asettelee ja mittailee, sain lopusta vielä vuorettoman pipon. Tässä asiassa koen kyllä aikojen saatossa kehittyneeni. Saan jo kankaat käytettyä "loppuun", eikä turhia palasia jää. Tästä kankaasta jäi kaksi neliskanttista tilkkua kantiltaan 11cm. Se on ihan hyvin!

Kokeilin ommella huppariin ensimmäistä kertaa tuollaiset sisälärpäkkeet ja jopa onnistuin. Tulee kyllä siisti näin ja saa tukikankaatkin hyvin katoamaan taitteeseen. Sirkkojen kiinnitys on myös uusia aluevaltauksia, sitäkin piti kauan turhaan suunnitella ja kierrellä. Kiitos hyvistä kuvista skeittarin perheeseen! Seuraavaksi tarkoituksena olisi ommella vielä isommalle pojalle ja sitten kääntää nokka kohti kevättä ja kesää. Melkoinen lista olisi neideillä toiveita...

Rakkaat villasukat

Tämän vuoden viimeiset hanget ovat näköjään tallentuneet tämän tunikan taustaksi. Kankaana on Majapuun raitaneulosta ja kaava on sama vanha reilusti levennetyllä helmalla taskuineen sekä korkealla kauluksella. Sivukuvasta näkee, miten kerrankin onnistuin kohdistamaan raidat ja taskussa värit toisinpäin. Huisia, tuli mieleinen!

Meillä on kaksi keppihevosta ja kolme innokasta ratsastajaa. Tänään tuli vanhimmalle kylään koulukaveri ja puute tuli kahdesta hevosesta. Olen kierrellyt ja kaarrellut tätä projektia, mutta nyt päätin tarttua asiaan. Rivakasti kun rupeaa, se oli kaksi hevosta ja puolitoista tuntia. Ei olisi kannattanut kierrellä, sillä näilläkin ehdittiin tänään ravata ja laukata useampi tunti. Otin kuvat heti, vaikka viimeistelyt ovat tekemättä, sillä hevoset lähtivät esteradalle suoraan pajalta. Tällä kelillä, kun villainen turpa kerran kyntää maata...

Tässä vielä pari vinkkiä pikakeppareiden valmistukseen:

- silmät saa helposti, kun halkaisee suuren puuhelmen kahtia (mora ja vasara apuna), maalaa ja kiinnittää kuumaliimalla
- harja syntyy nopeasti, kun pujottaa langan neulalla joko pitkittäin tai poikittain harjan suuntaisesti ja vetää joka välin pitkälle lenkille. Lenkit voi lopuksi leikata kahtia ja sitoa aina pareittain solmulle. Tämä vaihe jäi siis vielä kesken, kun oli kiire esteradalle.

Lapset saivat valita itse harjan värin. Pikkuveli valitsi omalle hevoselleen tämän villin, käkkärän, punaisen leiskuharjan, jonka purki itse keskeneräisestä villasukasta. Pikaisen toimituksen vuoksi delegoin keppien etsinnän lapsille. Ensimmäiseen tuotiin katkennut katuharjan varsi ja toista varten haettiin saha ja puukko. Takametsästä oli käyty porukalla etsimässä oksa, joka oli sahattu ja kuorittu sopivaksi Pikkuveljen hevosta varten. Suloista!

Onnelliset ratsastajat, hymyt korvissa ja rakkaat villasukat "Karkki" ja "Sumpinsamppi" (Pikkuveljen). Iloinen äiti.

Aurinkoa sinulle!

Musta aukko

Olen pohtinut tätä jatkuvaa tavaroiden ja asioiden hukkumista. Esineistä meillä katoaa eniten otsalamppuja, hiekkalapioita ja puhelinten autolatureita. Kaikkein eniten mustaan aukkoon tuntuu kuitenkin uppoavan ketsuppia ja talouspaperia... Talouspaperin kulutuksen käyrä on taas nousussa, kun viimeinenkin perillinen on siirtynyt kiinteään ruokaan. Sain vihdoinkin aikaiseksi ommella trikoopaloista rättejä paperin tilalle. Mahtava oivallus ja jo neljännen lapsen kohdalla.

"Ää böö" on monessa perheessä elänyt nousukautensa jo vuosia sitten. Meillä linnuista ei ole innostuttu vieläkään. Ihanainen kummipoika 2 v. tykkää linnuista isoveljensä siivellä ja niinpä aplikoin paidan pitkästä aikaa. Trikoo on Kvkn mahtavan laadukasta ja vahvaa raitatrikoota, hupussa tähteä. Kaavana on Ottobren Beagle boy.

Olen ollut erittäin iloinen saadessani ommella muutamia vaatteita ystäväni perheeseen. Puolestatoista metristä Pehemiän maatuskaa syntyivät nämä seuraavat ompelukset. Joka tyypin kaavakirjan raglanilla pitkähihainen paita kauluksella ja Ottobre 2/13 kaavalla Summer basics maatuskaa myös kesään. Lopusta kankaasta saatiin vielä etukappale pienen tytön tunikaan ja loppu muotoutui kangaskaapin kätköistä. Olen tyytyväinen, sillä lopputuloksesta tuli juuri niin aurinkoinen kuin olin suunnitellutkin. Ihastuin ommellessani myös itse tähän kuosiin ja nyt taistelen tilaamista vastaan. Kuvat unohdin tietysti ottaa, mutta onneksi sain ne jälkitoimituksena ystävältäni, jonka olen onnistunut upottamaan tähän kankaiden ja ihanien kuosien loppumattomaan suohon. Onneksi, sillä ompeluterapia on aina tervetullutta.

Itselleni testailin myös samalla Summer basics kaavalla jumppapaitaa ja totesin, että tällä tehdään kaikki ensi kesän t-paidat. On niin makkaraystävällinen malli, ettei parempaa ole vielä löytynyt. Pientä viilailua kaula-aukkoon ja sitten monistukseen eri kuoseissa. Kyseinen kangas on Marimekon viskoositrikoota ja kyllähän tämä päällä oli hyvä jumppailla. 

Tässä on vielä toinen paita kummipojalle, joka syntyi tilkkulaatikoita tyhjennellessä. Selkäpuoli on samaa Marimekon tasaraitaa kuin hihassa.

Saimme viime viikolla viettää ihanaa laatulomaa perheen ja ystävien kesken. Näin arkeen palatessa toivoisin, että edes joskus meidän perheemme musta aukko voisi imaista sisäänsä vanhentuneita ruoka-artikkeleita jääkaapin uumenista, auton lattialle kasaantuneet reissuroskat ja edes muutaman turhan muovilelun tai pahvilaatikkoaskartelun. Katoaisivat vain omia aikojaan...

Viime aikojen käsityöt ovat sisältäneet paljon tätä perushommaa eli paikkaa, pidennä, kavenna ja korjaa. Keittiörättejä, kauppakassi, kodarin verhot, jokuset housunpolvet ja niin ees päin. Reissussa sain myös kutimilla vanhentuvia töitä eteenpäin, kunnes eräs pieni teräsmies teki alastulon suoraan kutimille ja lahjaksi saatu lempipuikko räsähti poikki. Oma vika.

Iloa ja aurinkoa!

Suuria mietteitä, pieniä ompeluksia

"Kuule äiti, kun ei se yhteiskunta niin pyöri, että täällä jotkut vaan istuu ja ompelee", totesi tässä Pikkusisko taannoin keittiön pöytään nojaillen. Naulan kantaan. Ehkä pieni pisto sydämessä ja vähän panostusta seuraavaan ruokaan ja pyykkikone pyörimään.

Ah, mikä keväinen väriläiskä onkaan tämä Royal-tuotteen niittytrikoo! Tilasin sitä puoli metriä Pienimmän bodyyn ja onnistuin saamaan kankaasta aikaan lisäksi 86 senttisen mekon. Aika hyvin mielestäni. Ei jäänyt kummituksia kaappiin.

Seuraavat ompelukset tein ystävälle ja ne olivat oikein mieleisiä projekteja. Kahdet merinovillalapaset, joissa sisällä merinovillaa interlockina ja tuubihuivi. Lisäksi paita ja huppari koossa 140cm. Paidan skootterikangas on Royal-tuotteelta ja siinä on todella kivan värinen pohja. Huppariin leikkelin Jopo-kankaan loput, harmaat Kvkn joustocollaria ja raitakangas myös Kestovaippakaupasta. Kuvissa esiintyvä nuori nainen on minulle täysin tuntematon, sillä esikoiseni ei halunnut nimeään yhdistettävän poikien vaatteisiin. Paitojen nykyinen omistaja taas on unelmavävyainesta.

Isosiskolle ompelin toiveiden mukaisen paidan sivutaskuilla ja selkään lisäsin Ommellinen-blogin ohjeella rusetin. Kurkatkaapa linkistä hyvät ompeluohjeet! Ehkä näitä tulee vielä ommeltua muuallekin, on mukavan näköinen piristys peruspaitaan. Toistaiseksi neiti ei ole jäänyt rusetista jumiin oven kahvaan, mutta täytyy harsia vähän kiinni, jos näin pääsee käymään.

Ei se yhteiskunta bloggaillenkaan pyöri, joten hihat heilumaan ja nurkkia oikoseksi vielä ennen nukkumaan menoa. Tai sitten vaan sohvalle vetämään henkeä. Leppoisaa lähestyvää viikonloppua, pidetään pallo pyörimässä! Kiitos vierailusta!

Tasapainoilua

Arki on melkoista tasapainoilua, sehän on selvä. Viime aikoina on ollut tasapainoilua myös ihan konkreettisesti, mutta jotain sentään olen saanut aikaiseksikin. Olen ollut hyvin epäluuloinen villakankaita kohtaan, mutta kun Esikoinen hiimaili -20 pakkasessa puuvillaisella tuubihuivilla suostumatta vaihtamaan villaiseen kaulahuiviin, tilasin Royal-tuotteelta elämäni ensimmäiset merinovillat. Rakkaus syttyi ensikosketuksella.

Tämä on aivan ihastuttava materiaali ja kuositkin miellyttävät kovasti silmää. Pyry-kankaasta ompelin uuden villahaalarin Pienimmälle Ottobren Nukkumatti-kaavalla. Resorina on merinovilla ribbiä Myllymuksuilta. Kolmelle naiselle ompelin kaksinkertaiset tuubihuivit ja vielä ystävälleni lapaset. Lapasiin piirsin kaavan itse ja siitä tuli kyllä oikein toimiva. Nämä olivat jo kolmannet lapaset, mutta muut ovat sujahtaneet pakettiin kuvaamatta. Lapaset ovat kauttaaltaan merinovillaa, sillä sisus ja resori on ribbiä. Vielä jäi pätkä Pikkusiskon valitsemaa naalia...

Seuraaviin ompeluksiin kaavat löytyivät Ottobresta 4/13. Oma paitani on Square koossa 170cm ja Pikkuveljen huppari Beagle boy. Kangas paitaani löytyi paikallisen kangaskaupan aarrevarastosta. Se on trikoota, joka muistuttaa vanhojen pappojen kalsarikangasta. Väri ei siis ole meleerattu harmaa, kuten kuvissa näyttää. Saumat on tikattu peitetikillä ja kaula-aukkoa on laajennettu kaavasta sekä hihoja pidennetty. Pikkuveljen paidan kangas on Znokin ja hupussa on Marimekon raitaa.

Lopuksi annan vielä käytännön säästövinkin niille, joiden rahat hupenevat laivamatkailuun ja huvipuistoihin. Sen jälkeen, kun olet tasapainoelimen tulehduksen vuoksi matkannut kolmatta vuorokautta pysähtymättömässä täyden vauhdin karusellissa yhteen suuntaan ja toisen mokoman on tuntunut kuin syysmyrskyisellä Ruotsin laivalla, et kaipaa moisiin enää IKINÄ. Turha houkutella, mutta jos kiduttaa haluat...

Tämän päivityksen ompelut olivat tähtiä vaille mustavalkoisia ja sama linja jatkuu, sillä nyt olisi muutama päivä aikaa taikoa vaatetta hautajaisiin. Kiitos sinulle vierailusta Kaikulassa ja mukavaa alkavaa arkiviikkoa! Meillä nautitaan arjesta ja siitä, että horisontti pysyy paikallaan.

Jopot ja Nykäsen uusi hattu

Jopot ovat liikkeellä, sillä vihdoin on vetoketju paikallaan. Ei kuitenkaan keltainen, kuten oli tarkoitus. Lahjan saajaa ei vetskarin värit haittaa ja takki on päässyt jo käyttöön ilman keltaista naruakin. Se on vielä lyhentämättä. Kaava piirretty lemppari collegetakista ja tällä kertaa onnistui hyvin. Tuli juuri passelin kokoinen ja pääsee varmasti käyttöön. Tästä rohkaistuneena, saatan hyvinkin ommella lisää tuolle ukkokullalle.

Olen saanut taas päähäni tuulettaa vähän kangasvarastoani. Johtuen siitä, etteivät hyllyn kannattimet eivätkä rimat estä notkistumista kangasvuoren alla. Aloitin tuuletuksen silpomalla kankaita tilkuiksi ja ompelemalla roikkumaan jääneitä lasten toiveita.  Nuppupeittojakin haaveilin vanhoista lopuista ompelevani, joten vinkatkaapa minnekä päin niitä voisi toimittaa. En tietenkään pysy päivää saman asian kimpussa, joten tässä  välissä tuhosin pari Mussukoilta ostamaani kangasta. Pikkuveli sai tehtävän valita äidin kankaista itselleen mieleisen yöpukukankaan ja hän halusi kirkkaan keltaista etanametsää. Äitihän oli valinnasta vallan innostunut! Nämä housut tein kuitenkin ilman sepalusta, että käyvät sitten tuolle Pienimmällekin. Leikkelin saman tien koko metrin ja nyt on etanaa vähän muillakin. Siilipaitaan tein taskut, jotka syntyvät kyllä todella helposti.

Pikaompeluksena aamulla fleecevuorinen talvimyssy ja buffin kopio samoista kankaista. Isosisko sai seuraavan selvityksen koulusta tullessaan.

 - Minun äiti ompeli tämän uuden hatun minulle. Naapulin täti ei ommellut minulle tätä hattua. Naapulin tätillä ei ole poikia.

Olen niin kiitollinen tästä elämänvaiheesta. On ihana olla kotiäitinä ja viettää päivät ihan oman Matti Nykäsen kanssa. Kuolemattomia lausahduksia suhisevalla ässällä aamusta iltaan. Kyllä on lisävuosia naurettu ja monia. Toki välillä sitä tavallista hammasten kiristelyäkin ja uhmaikäisen loputonta kinaa itsensä ja muiden kanssaihmisten kanssa. Kyllä elämä on ihmisen parasta aikaa!

Pienille tytöille

Onnenapiloita, opin omenoita, ystävyyttä, leikkiä, jalkapalloa, tähtiä oppaaaksi ja poutapilviä pienen ihmisen elämään ompelin kastelahjan muodossa. Isosisko painoi leimasimella pieniä laulunpätkiä ja neidin syntymätiedot, jotka kulkevat nyt peiton mukana. Peittoon valikoitui itselle mieleiset värit, mutta on niissä isälle ja kummisedälle myös jotain tuttua. Sisällä peitossa on ohut vanulevy ja tausta on Metsolan keltaista joustofroteeta. Tämän sai siis kuudes kummilapsemme. Ihania pieniä sydämenlapsia koko katras!

Raikasta, mehukasta ja värikylläistä appelsiinia olen saanut ommella kahdessa värissä. Oma pikkusiskoni sai raglanpaidan kauluksella. Laitoin muuten tylsähköön peruspaitaan yksityiskohdaksi valkoisen tampin kaulukseen ja siitä tuli aika metka. Joululahjan ideana oli se, että sekä kuosin suunnittelu että paidan toteutus on kotoisin omasta perhekunnasta. Ainakin jää hauska muisto, mutta luulenpa että pääsee käyttöönkin.

Pinkistä velourista sai Pienimmäinen haalarin. Messuilta tarttui syksyllä vahingossa juuri appelsiinien väristä resoria, mikä olikin riemukas yllätys. Haalari tulee tarpeeseen, nyt kun pakkanen tuntuu lattioilla. Vielä kun sitä sinistä velouria saisin...

Tilkuista ompelin pari bodya Nyytikäiselle. Nämä ovat odottaneet neppareita jo pari viikkoa, mutta onneksi mahtuvat vielä hyvin.

Tässä saavat samalla ensiesittelynsä uudet ompelumerkit, jotka tilasin 3exter nimisestä verkkokaupasta Ruotsista. Onnistumisen tunne oli huima, kun sain tilattua kahdenmallisia merkkejä sähköpostilla käydyn kirjeenvaihdon välityksellä ja vielä ruotsiksi. Viimeksi kymmenen vuotta sitten on yliopistolla tullut virkamiesruotsin kurssi kahlattua, mutta niin kieli vaan muistin syövereistä löytyi. Parasta on tietysti se, että merkit ovat juuri sellaisia kuin olin ajatellut! Palvelu oli erittäin ystävällistä ja merkit tulivat alle 20 arkipäivässä. Joten tilatkaapas tuolta, voin suositella.

Pienin sai myös Ottobren panda-kaavalla ommellun hupparin ja tiikerihousut aivan ihanasta Muru-neuloksesta. Kangas karjahteli Tampereen messuilla niin kutsuvasti, että lähti mukaan. Mitäköhän siitä lopusta vielä tulisi?

Yksi tädin pienistä on kovasti ihastunut kissoihin ja niinpä mukaan tarttui Mussukoilta kissavelouria. Kaavoina oli taas panda-huppari muokattuna sekä tiikeri Ottobresta. Mussukoiden alesta tarttui mukaan monenlaista muutakin. Halvemmalla kun saa, tahtoo lähteä lapasesta. Lopusta velourista sai 86 cm tunikan. Sillekin on jo tiedossa pieni omistaja.

On ne hienoja! Vielä kun muistaisi käyttää noita taitettuja, eikä huristelisi saumoja umpeen.

Näihin päivityksiin menee nykyään puoli päivää tässä muiden toimien ohella. Jospa yrittäisi päivitellä vähän useammin. Olisiko se yksi ryhdistäytyneen ompelijan tavoitteista? Tänä vuonna ajattelin myös kokeilla montaa uutta juttua, taskujen tekoa, nappilistaa sun muuta. Tahtoo tässä arjen hulinassa jäädä ompelukset peruspertsaksi, kun tarvitaan nopeasti valmista ja asiakas seisoo parhaassa tapauksessa vieressä odottamassa, milloin on valmista. Tai painaa itse kaasua...

Rapsakkaa pakkasviikkoa!