Pieni mies

Huolella suunniteltu ja tehty. Hartaasti valmistettu ja odotettu. Viimeinen luomisen tuska ja se tärkein projekti on valmis. Supisuomalainen, ihan itse tehty. Maailman  rakkain ja tärkein, tuhisee kainalossa ja vain tällä hetkellä on merkitystä! Käsityöt odottavat, mutta nälkäinen mies ei...

Isoäidinneliöitä

Kevään Novitassa oli hauskoja ohjeita isoäidinneliöistä, joten sain idean koristella kaapissa lojuneet keskeneräiset huopastossut ohuesta villalangasta virkatuilla neliöillä. Tämä keltainen on ehdoton suosikkini huopasen värikartalta.

Nämä lapaset saivat myös koristeekseen isoäidinneliöt, kalastajanlangasta virkattuna. Tätä ruskeaa pesemätöntä lankaa on vielä jäljellä pärekorillinen, jonka kaivoin juuri esille. Langat ovat kotoisin lammastilalta Ruskolta ja ovat aivan ihanaisia. Rasvaisista langoista kutominen pitää koppuraiset sormenpäät siloisina ja suloinen lampaan tuoksu leijailee kutimen ympärillä. Se täytyy kyllä mainita, että valmiita lapasia pestessä huomaa, etteivät nämä päkäpäät harrasta kylpemistä karvojen kera, vesi kun oli aluksi mustaakin mustempaa.
Neliöt olisi voinut kyllä virkata vieläkin ohuemmasta langasta, jotta kuviosta olisi tullut kauniimpi. Nämä on tehty kevättä ajatellen yksinkertaisesta langasta, nyt työn alla miehelle lapaset kaksinkertaisesta.

Ennen Heinähatun syntymää kudoin hänelle tällaiset pienet tossut, jotka jäivät silloin viimeistelemättä. Myös Vilttitossu jäi ilman tossujaan, sillä ne lojuivat edelleen päättelemättä kaapin pohjalla. Onneksi ollaan reilusti yliajalla, olisi jäänyt muuten tämä kolmaskin ilman tossujaan... Tulokkaan sukupuolesta ei ole tietoa, joten töppöset ovat vielä ilman nauhoja, lisätään ne tarpeen mukaan. Sattuneesta syystä kuvausrekvisiitta vaaleanpunaista unelmaa...

Ja jälleen yhdet pitkät villasukat paukkupakkasilla lämmittämään. Tällä kertaa Vilttitossun töppösiin. Eikä edelleenkään näy seiskaveikka laatikon pohjaa...loputon urakka. Ehkä aloitan isoäidinneliöiden virkkaamisen lankavarojen tuhlaamiseksi, kun muuten ei pohjaa löydy koskaan...

Selkäsärynkin uhalla

Jokin pakottava tarve on saada keskeneräiset, pöydillä lojuvat projektit valmiiksi. Tällaisina päivinä en edes ehtisi synnyttämään...Selkäsärky kyllä on mahtava ja pakottaa loppuillaksi vaakatasoon, mutta taas on jotain valmiina.
Eilen sain valmiiksi jo edellisessä päivityksessä vilahtaneen keväthuivin. Ohjeen olen saanut aikoja sitten ystävältä, eikä sen tarkempia koordinaatteja ole tiedossa. Alkuperäisessä ohjeessa se oli toteutettu ohuemmasta ja vähemmän pörröisestä langasta runsain hapsutuksin. Hyvinpä tuo toimi tälläkin langalla. Väri vain jää valkoisessa talvipäivässä valjuksi.

Ja sitten niitä hartaasti odotettuja ompeluksia. Heinähatulle ruskeasta pilvivelourista tunika 110cm, kaava "teekannutunika" Ottobre. Vaativa esikoiseni kelpuutti paidan vasta kaikkien saumojen uudelleenompelun ja helman nelinkertaisen kavennuksen jälkeen. Vilttitossulla ei ole kapeiden vaatteiden pakkomiellettä, joten hänen tunikansa helma hulmuaa, kuten mallissakin. Kankaana pilvitrikoo, koko 98cm ja molemmat kankaat Myllymuksuilta.

Tunikoiden lisäksi pinossa odotti leikattuna kaksi paitaa lahjaksi pienille rakkahille poikalapsille.
Apinakangas Myllymuksuilta, autokangas paikallisesta kangaskaupasta ja mallina raglan-hihainen "papana" Ottobre 4/2010. Toinen samanlainen apina-papana lähti jo joulupukin mukaan kummipojalle, kaikki 80cm.

Kietaisuneule

Onni on saada keskeneräisiä käsitöitä vihdoinkin valmiiksi. Varsinkin minunlaiselleni tekijälle, jolla pitää olla työn alla keskimäärin 3 neuletyötä, jotakin virkattavaa ja muutama pöydällä odottava ompelus, jotta voi tarpeen tullen aina vaihtaa projektia. Valmista tulee sitten hyvinkin vaihdellen.

Nyt on ollut mukavasti aikaa puuhailla puikkojen kanssa ja tässä pari kuvaa kietaisuneuleesta, joka valmistui viime viikolla. Aloitin työn jo syksyllä, mutta hukkasin ohjeen kopion ja jouduin lainaamaan lehden uudelleen, joten aikaa on vierähtänyt. Malli löytyi Modasta 1/2010 ja lankana petroolin sininen seiskaveikka. Ensimmäisessä kuvassa neule tasona ja toisessa viriteltynä henkariin, sillä sattuneesta syystä neule ei tällä hetkellä mahdu kovinkaan edustavasti tekijänsä vatsakummun päälle.

Taitoluistelua penkkiurheillessa syntyivät kahdet "juna/evakkosukat". Vaaleat ystävän vastasyntyneelle neitoselle ja siniset kohta vuoden täyttävälle sukulaispojalle.

Kuulin sunnuntaina kevään ensimmäiset linnun laulut ja kaivelin kaappien kätköistä lisää keskeneräisiä käsitöitä. Kevät lähestyy ja päätin seuraavaksi viimeistellä tämän viime vuonna kesken jääneen keväthuivin Novitan rosesta. Katsotaan miten paljon tässä vielä ehtii puuhailla... Ompeluja sitten tämän projektin jälkeen.

Terapiapeitto

Tämä terapiapeitto on syntynyt seiskaveikan kerän lopuista ja mummini lankajäämistöistä. Siihen on kudottu paljon muistoja aikojen saatossa valmistuneista käsitöistä. Mummini lankamytyt sisälsivät taiteltuja lehtileikkeitä aikojen takaa ja osa langoista oli vieläkin kiharalla, kun ne oli säästeliäästi kirvoitettu valmiista töistä talteen. Terapiapeittoon on kudottu raidoittain iloa ja onnea, odotusta ja synnytyspelkoa, vaihtelevia tunnetiloja - raitoja laidasta laitaan. Peitto on kanttiaan 65cm. Kuvat eivät oikein anna oikeutta peittopololle, sillä värit jäävät valjuiksi. Peitossa ei ole harmaan sävyjä, vaikka kuvissa siltä näyttääkin. Vaaleat raidat ovat vihreää ja beigeä. Meinasin purkaa peiton jo moneen kertaan, mutta onneksi tuli tehtyä valmiiksi asti, sillä olen lopputulokseen tyytyväinen.
Peitto pikkuiselle on valmis, seiskaveikkalaatikkoon tuli ihan oikea kolo (en siis sortunut ostamaan lisää lankoja työn edetessä, kuten yleensä teen...) ja sydän keveni monella kilolla - terapiapeitto teki tehtävänsä.

Ja nyt hirmuinen tyhjyys... kaikki keskeneräiset kutimet ovat valmiina, jopa ikuisuusprojekti itselleni, josta kuvia, kun kappaleet on kiinnitetty. Ompelukoneen vieressä odottaa työstämistä kasa leikeltyjä kankaita, mutta selkäkipu ei tänään anna mahdollisuutta sen purkamiseen. Taidan siis kipaista kaapille ja aloittaa uudet villasukat...

Tai mitä jos opettelisi valokuvaamaan...

Odotusta

Novitan woolista syntyivät odotellessa tällaiset pikkuruiset asusteet pakkasajan tulokkaalle. Myssyn malli langan vyötteestä, lapaset omasta päästä ja sukat iki-ihanat "evakkosukat", joiden mallin löysin Merjan leivonta ja askartelu-blogista. Samaisia sukkia syntyi tässä joulun aikana kaikille pienille kummilapsille seiska veikasta, ruskeana ja viininpunaisena.

Heinähatun pitkään ja hartaasti odottamat reilunkokoiset ja pitkävartiset raitasukat, tulivat tarpeeseen.

Vain yhdet edellä mainituista joululahjasukista ehtivät kuvaan. Tällaiset haluaisin itsellenikin...

Jännittävää...

Tervetuloa!

Joskus mahdotonkin voi muuttua mahdolliseksi...vihdoinkin Kaikula-blogin ensimmäinen sivu on kääntymässä.

Kiitos Emmille! Tässä ensimmäisenä joitakin kuvia pukin pussiin matkanneista käsitöistä, osa vielä kuvaamatta, joten niitä mahdollisesti myöhemmin.

Huopasesta ompputossuja rakkaille naisille.

Kummipojalle kylpypyyhe mustekalan kuvalla, jatkoa aikaisemmille mustekalahaalareille.

Kummitytölle vanhoista verhoista hernepusseja ja lisäksi kaksi pientä leivontaessua, joista kuvia ei valitettavasti tullut otettua.

Aika jännittävää ja todennäköisesti koukuttavaa tämä uusi elämä...yritän saada päivityksiä tässä pikapuolin lisää. Kaikenlaista pientä kun syntyy mahan vieressä odotellessa!