Tämä terapiapeitto on syntynyt seiskaveikan kerän lopuista ja mummini lankajäämistöistä. Siihen on kudottu paljon muistoja aikojen saatossa valmistuneista käsitöistä. Mummini lankamytyt sisälsivät taiteltuja lehtileikkeitä aikojen takaa ja osa langoista oli vieläkin kiharalla, kun ne oli säästeliäästi kirvoitettu valmiista töistä talteen. Terapiapeittoon on kudottu raidoittain iloa ja onnea, odotusta ja synnytyspelkoa, vaihtelevia tunnetiloja - raitoja laidasta laitaan. Peitto on kanttiaan 65cm. Kuvat eivät oikein anna oikeutta peittopololle, sillä värit jäävät valjuiksi. Peitossa ei ole harmaan sävyjä, vaikka kuvissa siltä näyttääkin. Vaaleat raidat ovat vihreää ja beigeä. Meinasin purkaa peiton jo moneen kertaan, mutta onneksi tuli tehtyä valmiiksi asti, sillä olen lopputulokseen tyytyväinen.
Peitto pikkuiselle on valmis, seiskaveikkalaatikkoon tuli ihan oikea kolo (en siis sortunut ostamaan lisää lankoja työn edetessä, kuten yleensä teen...) ja sydän keveni monella kilolla - terapiapeitto teki tehtävänsä.
Ja nyt hirmuinen tyhjyys... kaikki keskeneräiset kutimet ovat valmiina, jopa ikuisuusprojekti itselleni, josta kuvia, kun kappaleet on kiinnitetty. Ompelukoneen vieressä odottaa työstämistä kasa leikeltyjä kankaita, mutta selkäkipu ei tänään anna mahdollisuutta sen purkamiseen. Taidan siis kipaista kaapille ja aloittaa uudet villasukat...
Tai mitä jos opettelisi valokuvaamaan...
Tosi kaunis peitto ja ihana tarina peiton takana! Kyllä pienokaisen nyt kelpaa. Oletko vuorittanut peiton jollain kankaalla?
VastaaPoistaHalit ahkeralle mammalle ja koitahan muistaa välillä lepäilläkin. <3
Maria
Hei.
VastaaPoistaTuo on niin kaunis luonnossa! Sitä tänään kehuin kerhoreissulla jo.
Saitpas tämän pian valmiiksi ja oikein ihana siitä tulikin. Kyllä nyt kelpaa pikkuisen tulla maailmaan ja unimaan peiton sisään ;)
VastaaPoistaEi kuvissa mitään vikaa ole:)
VastaaPoistaJa tuo on kyllä todella söpönen peitto<3
Ihana peitto, kerrassaan! Minä sain pari vuotta sitten lankoni isän jäämistöstä tämän äidin lankoja ja joukossa oli juuri noita sanomalehden kappaleisiin kieputettuja kikkaraisia lankoja. Lehdistä päätellen sotien jälkeiseltä ajalta ja voi, miten pikkiriikkisiä langanpätkiä onkaan talteen otettu! Laatikossa lankojen seassa oli myös yksi pienehkö isoäidinneliö ja päässäni syttyi heti ajatus rakentaa peitto sen ympärille. Kun sitten viimein viime vuonna kauan odotettu ja pitkään yritetty sisarentyttöni syntyi, tiesin, kenen tulee saada isomamman aloittama ja tädin viimeistelemä peitto omakseen. Nyt, kun Jämäkuu taas lähestyy, tiedän tarkkaan, mitä tehdä: ensimmäisen isoäidinneliöni. :)
VastaaPoista