Isoäidinneliöitä

Kevään Novitassa oli hauskoja ohjeita isoäidinneliöistä, joten sain idean koristella kaapissa lojuneet keskeneräiset huopastossut ohuesta villalangasta virkatuilla neliöillä. Tämä keltainen on ehdoton suosikkini huopasen värikartalta.

Nämä lapaset saivat myös koristeekseen isoäidinneliöt, kalastajanlangasta virkattuna. Tätä ruskeaa pesemätöntä lankaa on vielä jäljellä pärekorillinen, jonka kaivoin juuri esille. Langat ovat kotoisin lammastilalta Ruskolta ja ovat aivan ihanaisia. Rasvaisista langoista kutominen pitää koppuraiset sormenpäät siloisina ja suloinen lampaan tuoksu leijailee kutimen ympärillä. Se täytyy kyllä mainita, että valmiita lapasia pestessä huomaa, etteivät nämä päkäpäät harrasta kylpemistä karvojen kera, vesi kun oli aluksi mustaakin mustempaa.
Neliöt olisi voinut kyllä virkata vieläkin ohuemmasta langasta, jotta kuviosta olisi tullut kauniimpi. Nämä on tehty kevättä ajatellen yksinkertaisesta langasta, nyt työn alla miehelle lapaset kaksinkertaisesta.

Ennen Heinähatun syntymää kudoin hänelle tällaiset pienet tossut, jotka jäivät silloin viimeistelemättä. Myös Vilttitossu jäi ilman tossujaan, sillä ne lojuivat edelleen päättelemättä kaapin pohjalla. Onneksi ollaan reilusti yliajalla, olisi jäänyt muuten tämä kolmaskin ilman tossujaan... Tulokkaan sukupuolesta ei ole tietoa, joten töppöset ovat vielä ilman nauhoja, lisätään ne tarpeen mukaan. Sattuneesta syystä kuvausrekvisiitta vaaleanpunaista unelmaa...

Ja jälleen yhdet pitkät villasukat paukkupakkasilla lämmittämään. Tällä kertaa Vilttitossun töppösiin. Eikä edelleenkään näy seiskaveikka laatikon pohjaa...loputon urakka. Ehkä aloitan isoäidinneliöiden virkkaamisen lankavarojen tuhlaamiseksi, kun muuten ei pohjaa löydy koskaan...