Rantapallo

Lampunvarjostimet ovat meillä heikolla tolalla ja suunnittelin tekeväni paperinarusta valaisimen makuuhuoneeseen, jossa moista ei ole ollenkaan. Haastoin insinöörin ideariiheen. Miten saada suuri pyöreä valaisin, sillä ilmapallot joiden päälle paperinaruja yleensä liisteröidään ovat tarkoitukseen liian pieniä ja soikeita. Insinööri sen sitten keksi...rantapallon! Tälläinen siitä tuli ja nyt se pallo roikkuu keittiön pöydän yläpuolella.

Pallolla on halkaisijaa noin 40 cm ja näin se suurin piirtein syntyy. Ensin täytetään pallo ja paikkaillaan se teipillä vuotavista kohdista. Päällystetään pallo kauttaaltaan kelmulla. Valmistetaan liimasta ja vedestä lientä, jossa paperinaru saa hetken vettyä. Sitten vaan kieputellaan paperinarua pallon ympärille haluttu tiheys.

Lopuksi kiersin rautalangasta tukirenkaan, jonka päällystin paperinarulla ja kiinnitin sen virkkuukoukkua ja samaista narua apunakäyttäen rantapallon täyttöaukon kohdalle pallon laelle. Kuivumiseen meni pari vuorokautta, jonka jälkeen leikkasin sivuleikkureilla renkaan sisältä narut pois. Ja sitten se insinöörin paras aivotus eli rantapallon tulppa auki, pallo tyhjäksi ja ulos. Mahtavaa! Lopuksi ripustamista varten rautalangasta poikkiripa ja sellainen mutka, josta johto kulkee.

Itselleni ompelin Marimekon musta-beigestä pallokankaasta peruspaidan ja ihanille rakkaille pikkupojille Liandlon traktoreista paitoja. Kankaasta syntyi myös yksi pipo ja viimeiseen paitaan jäi vain etukappale traktoria, mutta niin tuli koko kangas käytettyä...kerrankin!

Kukkanen insinöörilleni!

Arkivaatetta

Värjöttelimme eräänä harmaana syyspäivänä pihamaalla paitahihasillamme, esikoinen harjoitteli kameran käyttöä ja napsi äidin uudesta paidasta kuvia edestä ja takaa. Seuraavaksi kuvattiin tyttöjä ja oli kyllä kylmää puuhaa.

Oma paitani on ommeltu Marimekon ruskeasta perustrikoosta, joka on kyllä laadultaan ihan omaa luokkaansa. Kaavan piirtelin syyslomalla ostamastani petroolin värisestä KappAhl-paidasta. Pääsen harvoin kaupoille ja vielä harvemmin löydän mitään erityistä. Nyt kun löytyi, täytyi heti monistaa.  Vielä kun löytyisi sellainen kauniin sinapinkeltainen kangas...ja siskolle kanssa.

Pikkusisko sai toivotun velour-tunikan leppiksestä. Pipo lähti lahjaksi ja toinen samanmoinen ilmaantui myös Isosiskon päätä lämmittämään. Lime leppis on Royal-tuotteelta ja se on kyllä kestosuosikkini. Toisin kuin tämä psykedeelinen apinakangas, jota lasten painostuksesta tilasin Hannan kankaasta. Onhan se "ihan kiva". Pääasia, että asiakas oli tyytyväinen itse valitsemaansa yhdistelmään. Paitaa on pidetty hartaasti ja kangas ilmeisesti hylkii likaa, kun paitaa voi pitää päivästä toiseen.

Herää kysymys, miten blogikuvia tarkenee ottaa kun kelit tästä viilenevät? Meillä on niin hämärää sisällä, ettei kuvien otto onnistu. Villahousuja vai...

Leppoisaa sunnuntaita!

Kroko

Kolmas villatakki valmistui tänään ja lähti lasten ihanaisen serkkupojan mukana kohti etelää. Jälleen oli raati tiukkana kuvan suhteen, ehdotuksia löytyi pingviinistä suteen asti. Kolmevarpainen raitahousukrokotiili siitä sitten tuli - luonnollisesti! Ohje löytyy Ruttunutun blogista ja on kyllä mieleinen virkattava.

4-vuotiaalle syntymäpäiväsankarille valmistui pirteä yhdistelmä limestä pilkusta ja Hannan kankaasta tilatusta lintukankaasta.

Äidin harrastustoimintaa hidastaa pienimmän assistentin kehityspyrähdys...viime viikonlopun aikana opittiin sekä konttaus että tukea vasten seisomaan nouseminen. Holtitonta menoa! Paidan ja pipon ompeluun yritin ostaa hoitoapua jäätelöpalkalla, mutta oli ilmeisesti heikko taksa.

Nyt on liisteri kuivaa ja insinöörin rantapallo-valaisin pääsee kohta kuviin. Ensin hieman sähkötöitä...saattaa siis kestää.

Lämmitin

Isosiskon toivelistalla on jo pitkään ollut hihatin, bolero, hartialämmitin tai jotain näiden väliltä. Langaksi valittiin luumun väristä Novita Keloa ja malli löytyi Suuresta käsityölehdestä. Helppo ja joutuisa malli, neulotaan 50cm joustinneuletta ja lopuksi ommellaan kaksi pientä saumaa, jotta saadaan aikaan kädentiet. Jos ei ole pitkään aikaan neulonut, tämä on mukava malli aloittaa, kokoja ohjeessa on aikuiseen asti. Mieluinen malli saa ihmeitä aikaan...villalanka lakkaa kutittamasta pientä ihmistä.

Syysloman aikana ovat Kaikulan sivut myös saaneet kaivatun muutoksen ja piristyksen. Suurkiitos Emmi! Ilman sinua ei olisi koko blogia, kiitos kärsivällisyydestäsi! Ihana kettulainen on Isosiskon piirros.

Nyt on työn alla muitakin projekteja ja odotan malttamattomana liisterin kuivumista...

Joulukin pyörii jo mielessä. Matkalla oleminen on joulun odotuksessa se kaikkein paras osa. Ideointi yksin ja lasten kanssa, valmistus ja ihana paketteihin kääriminen ovat vuoden odotetuimpia juttuja meidän perheessä, ainakin naisväen mielestä.

Kastetaulut

Rakas katraamme on kasvanut kolme kertaa ja keskimmäisen ristiäisten jälkeen mietin mihin kahdet pystyyn kuivuneet kastekimput laittaisin. Sain idean kastetauluista, jotka kätevä isäni toteutti mittojeni mukaan. Laatikot ovat kooltaan 40 kertaa 49 cm ja syvyydeltään 7 cm. Pohjana on ohut vanerilevy, jonka päälle on liimattu säkkikangas ja loppusilauksena valkoinen maali. Pohjana täytyy olla jotain huokoista, johon sisällön voi kiinnittää nuppineuloin, jos vaikka lapset haluavat omat vaatteensa joskus jatkokäyttöön. Ken tietää?

Tyttöjen tauluissa on mekko, johon nyytikäiset on puettu kasteen jälkeen. Tossut ovat syntymälahjaksi saatuja ihanuuksia ja kummilusikat sekä tutit löytyvät myös kaikkien tauluista. Myyryläisen kastejuhlaa vietettiin tunnelmallisesti kodassa, joten varsinaista juhlapukua ei pojalla ollut. Kehyksistä löytyvät ensimmäinen body ja omat potkuhousuni, jotka olivat pojalla kovasti käytössä.

Nyt puuttuu enää talo, jossa olisi seinäpintaa kaikille tauluille. Tai ehkä tekninen osasto keksii jonkin ratkaisun tilapulmaan...

Hälämäkki

Hälämäkki-takkihan siitä syntyi. Virkkasin koristeeksi myös värikkään etanan ja kärpässienen, mutta tiukka raati valitsi takkiin ehdottomasti hämähäkin. Yksi isohko neropatti kyseenalaisti verkon mallin ja langan värin. Hämähäkki ei kuulemma voi roikkua alunperin mustassa langassa, jos verkko on valkoinen. Miellytä sitten näitä... Malli on edelleen Ruttunutun ja lankana tällä kertaa syvän sammalenvihreä Kelo, kokoa n. 70cm. Väri näissä amerikan ihmeellä otetuissa kuvissa vaihtelee harmaasta hieman vihertävään, mutta vihreää Keloa se on. Hupussa roikkuu pienellä vanulla täytetty pikkuhämis ja kauniin ruskeat puunapit lepäävät vielä nappikaupassa.

Sienimania jatkuu ja uudet keltaiset Kelot ideoineen odottavat. Tuleeko nyt etana? Lämpimästi tervetuloa kaikille uusille lukijoille ja mukavaa viikon alkua ihan kaikille!

Repolainen ja muuta syyssatoa

Harmaan syyspäivän piristykseksi sai Myyryläinen oranssin kettupuvun. Idea autoiluun sopivasta vuorettomasta fleecepuvusta on muhinut jo pitkään ja marinoitunut kettuteeman kanssa. Sopiva kangas löytyi Pikku-auringon alesta ja kaava on viimeisimmän Ottobren Babushka pienillä muutoksilla. Itse olen "less is more"-tyyppi, joten pitkään harkitsin etupuolen taskua, mutta Pikkusisko ei luovuttanut, kun oli nähnyt tämän ihanaisen repolaisen. Taskun kuvan olen ostanut viime keväänä Jyväskylän käsityömessuilta, yrityksen nimi on Popper ja kuvat sopivat mainiosti lastenvaatteisiin.

Ihanalle kummitytölle syntymäpäivälahjaksi valmistui essumekko Metsolan omppu- ja pallokankaasta sekä peruspaita Royal-tuotteen apilasta. Molemmat kankaat ovat kyllä väreiltään sankarin näköisiä ja sopivat syksyn väriloistoon. Onnea muru!

Myyryläiselle ompelin pöksyt Myllymuksujen raitavelourista. Isosiskolle puolestaan valmistui kauan ja hartaasti odotettu leppistunika sekä hiuspanta samasta kankaasta. Tietysti, kun kavereillakin on samanlaiset...ja pannat kanssa.

Meidän perhe on tänä syksynä "seonnut" sienestyksestä. Pakkanen pullistelee suppilovahveroita ja kuivattunakin on monta purkkia, mutta vielä olisi pakko vähän päästä keräilemään. Mitä jos saa elää terveenä ja pääsee joskus eläkkeelle ja on oikeasti aikaa... ?

Kettu kuittaa.