Eläimellistä menoa

Ihminen on mainiosti rakennettu. Lajin jatkumisen kannalta on tunnetusti ehdotonta, että ainakin äideillä deletoituu kovalevy jollakin tasolla esimerkiksi synnytysten jälkeen. Olen huomannut tämän tyhjenemisen jälleen ja todennut unohtaneeni täysin mitä on elää 1-vuotiaan matojentutkijan kanssa.

Meillä on tällä hetkellä hyvin eläimellistä menoa. Pieni apina kiipeää koko ajan ja kaikkialle, erityisesti pöydille. Pöydältä noston jälkeen kuuluu leijonan karjuntaa ja vuodatetaan krokotiilin kyyneleitä ja kiivetään gepardin nopeudella takaisin.

Tästä aasinsillalla viikon ainoaan valmistuneeseen ompelutyöhön, jonka kuosi jatkaa samaa eläimellistä menoa. Vauvamuistamiseksi syntyi omasta mielestäni tosi raikas yhdistelmä musta-valkoisesta apinakankaasta ja mangonkeltaisesta velourista. Perheen neljännen pojan syntyessä on vaaleansinisessä kylvetty jo ihan tarpeeksi, joten tällä kertaa tervehdykseksi vähän rokimpi yhdistelmä.

Meidän veikeä homo sapiensimme on keksinyt myös miten jääkaapin ovi aukeaa ja etsii banaaninsa ihan itse. Äiti ei ehdi ommella, äiti ottaa ilmakoppeja.