Muumipappa on kirjoittanut jotain sen sorttista, ettei kaikkein suurimmista kaloista pitäisi koskaan puhua ennen kuin ne ovat rannalla. Tämä kävi taas tänään toteen. Ompelin Myyskälle Ottobren vanhoja tuttuja mustikkahaalareita ja ensimmäinen puoli vetoketjusta onnistui lähes täydellisesti. Siitä tuli tosi hyvä, sillä luin ensimmäisen kerran oikein tarkkaan ompeluohjetta ja se tuotti heti tulosta. Menin kuitenkin ajattelemaan sitä kaikkein suurinta kalaa ja se oli sitä myöten selvä. Ei tullut sitä täydellistä vetoketjun kiinnitystä tälläkään kerralla.
Muumipappa on hyvä tyyppi. Ja onhan tuo insinöörikin onnistunut oman elämänfilosofiansa tartuttamaan. Ohjeita luetaan vasta kun on ensin muutama kerta kokeiltu omin päin.
Kiitos Rusinalle Kytken ja Kokeilen-blogista saamastani haasteesta. Vastaan siihen, kunhan vähän asiaa pohdiskelen. Vielä loppuun kaikille teille ihanille ystäville ja lukijoille lämmin halaus ja rutistus!
Hienot haalarit tuli kuitenkin!
VastaaPoistaMuumipapan filosofia olis aika hyvä, kun sitä muistais (eli malttais) joskus noudattaa ;-D
Meidän insinööri ei lue ohjeita ikinä! Työnjako yleensä yhdessä tehdyissä projekteissa seuraava: blondi lukee ja insinööri tekee - lopputulos aina arvoitus...
Ihana haalari!
VastaaPoistaMeidän perheen insinööri tutustuu huolellisesti käyttöohjeisiin yms. kun taas minä olen sellainen "hurauttelija" ja lopputuloskin on yleensä sen mukainen monessa asiassa. :D
Päheet on haalarit! :)
VastaaPoistaJa mitä kaikkia muita ihanuuksia ootkin tehny; Vau!! :)
Kiitos kaunis kommenteista!
VastaaPoistaInsinööri ja blondi on ihan toimiva yhdistelmä, näin meilläkin... Toinen innostuu kaikesta ja toimii heti, toinen järkeilee ja miettii käytännön asioita, toinen ei lue ohjeita ja toinen tuskastuu, yrittää lukea ohjeita joita ei ymmärrä ja...
Kuulkaas mimmit, nää housut luonnossa vielä ihanammat mitä kuvassa.Nää housut on niin ihanat että järki lähtee. Kangas mun mielestä on ihan kiva näin kuvissa, mutta mites kävikään kun näin nämä livenä? Siis niin huiput että!
VastaaPoista