15.11.2011

Ovi kiinni

Joulu tulla jollottaa... Kuten monessa muussakin blogissa elellään myös täällä hiljaiseloa, sillä lähestyvä joulu teettää kaikenlaista pientä puuhaa. Täällä tehdään myös hampaita ja vastustetaan iltaisin unta, joten tahti tonttupajassa ei päätä huimaa, mutta jos kuitenkin jotakin. Ovi on siis visusti kiinni ja kuvia tuotoksista vasta sitten joulun jälkeen. Nyt jotain muuta eli muutamia juttuja viime jouluilta, jos niistä olisi vaikka vielä ideaksi muille...


Joulukalenteri on ainakin meidän perheessä yksi joulunodotuksen tärkeimmistä jutuista. Ompelin ja askartelin tällaisen tontun meille ja kummipojan perheelle jo jokunen vuosi sitten.




Kalenteri ei ole omaa keksintöäni vaan olen nähnyt siihen mallin. Se on syntynyt suunnilleen näin. Ensin on leikelty tarvittavat osat huovasta ja taskut joulukankaasta. Taskuihin on silitetty vekit ja ne on tikattu kiinni taustakankaisiin. Sitten on rakenneltu pää, kiinnitetty lasisilmät ja ommeltu nenä paikalleen. Käsissä tärkeää on muistaa ommella lapasiin tarralaput, jotta kalenterin saa suljettua. Myös tossut on ommeltu ja sitten sekä kädet pääosasto että jalat on täytetty vanulla. Kalenteria tukemassa on paksu pahvi, jonka päälle on kalenteriosaan laitettu ohut vanulevy. Takapuolella on huopa ja kokoamiseen on tarvittu jonnin verran kuumaliimaa. Tällä tontulla on muistaakseni ollut myös rautalangasta väännetyt rillit, mutta minne lienevät matkalla hukkuneet. Sitten vaan jännäämään löytyykö aamulla tontun tuomaa yllätystä vai onko tonttu hajamielinen, kuten meillä aina silloin tällöin...


Pari vuotta sitten ompelin koko lähisuvulle joululahjasäkkejä, koska joululahjojen kantaminen Sokoksen muovipusseissa vie mielestäni jotain siitä itse jutusta. Pusseissa on materiaalina vahvaa luonnonvalkoista sisustuskangasta, suulla kantti ja lasten kanssa yhteistyönä toteutettu kuviointi. Kuvat olivat kaikille erilaisia, vanhoista joulukoristeista piirrettyjä sabluunoita ja värinä joulunpunaista kangasväriä. Olihan siinä ipanoilla touhua. Pussista löytyy Pikkusisko.

Lasten kanssa tehtiin tässä mennä viikolla myös heijastimia. Sabluunan piirsi äiti ja neidit piirsivät ja leikkasivat huovat sekä heijastinkankaat. Tiukkaa palautettakin tuli, kun äiti oli jättänyt muutaman kerroksen lehdyköitä pois heijastimet kootessaan. Ainakin yhtä uhkaa siis vielä purku ja värien lisäys.


Vielä on jäänyt raportoimatta tällainen uusi aluevaltaus, jonka olin jo päättänyt jättää väliin, mutta sekosin siihen kuitenkin. Innostuin syksyllä muutaman hyvän ystävän kanssa lähtemään korukurssille ja sehän oli sitten menoa. Alla on heikohko kuva kurssilla väkerretystä kaulukorusta ja nyt on laatikossa jos jonkinlaista pihtiä, vaijeria ja helmeä odottamassa inspiraatiota. Kävin Helmien talossa myös pienten apureideni kanssa ja voitte kuvitella sitä ihastuksen määrää. "Me halutaan jäädä tänne asumaan!", kuului jo mennessä ovelta.


Korunteon voisi ajatella olevan helppoa, mutta sitä se ei olekaan. Ainakin itselläni iskee kriittisyys, eivätkä helmet tahdo löytää paikoilleen. Kumarrus niille, jotka tämän alan taitavat.

Kokonaan en tietenkään tontun pajaan uppoudu, joten päivittelen taas kohta. Nyt kuitenkin ovi kiinni, kun Myyryläinen nukkuu ansaittua päiväuntaan ja on hetki lahjapuuhailuun.

Ihanan kirpakkaa syysviikkoa teille ja kiitos kaunis jälleen kommenteista!

3 kommenttia:

  1. Ihania joulujuttuja! Tosi kiva kalenteri!

    VastaaPoista
  2. Hieno kalenteri-idea!

    Heijastimet myös loistavia - tämä idea päätyy kyllä minunkin "to do"-listalle : )!

    VastaaPoista
  3. Rohkeasti vain koruntekoon! Se on niin hauskaa.

    VastaaPoista