Hempeä heinäkuu

Onneksi kesällä on aikaa. Päivityksiä ei usein viitsi tehdä, tämä kun on koko iltapäivän pituinen projekti. Ehdin nautiskella yhden kappaleen vanilijaeskimopuikkoa ennen kuin kuvavalikko edes aukesi. Se kertoo vauhdista kaiken. Tässä kesäaamun kuvia vastavalmistuneesta kolmen konstin mekosta päähineineen. Kävi nimittäin niinkuin sadun räätälille, sille kissalle. Sain mekon valmiiksi, kunnes huomasin, että leikattuna oli myös hihakappaleet. Ei tullut hihoja, mutta tuli huivi ja kesälätsä. Koskaan ei tiedä mitä tästä "pajasta" tulee lopputuloksena. Nämä on ommeltu ystävän kummitytölle, joskin Pikkusisko ilmoitti heti haluavansa samanlaiset. Kankaat ovat Tildaa ja hempeän kauniita kuin karamellit.

Huivin ompelin itselleni jo keväällä, muttei se ole vielä päässyt käyttöön. Kassi on ommeltu Pikkusiskolle, joka halusi samanmallisen kassin kuin kummitäti ompeli Isosiskolle. Kankaita leikatessa oli käynyt jotakin kummaa. En edelleenkään ymmärrä miksi kahvat menivät noin. Tarkoituksena oli saada olkalaukku, mutta jotain tapahtui ja ratkaisuna oli käsilaukkumalli. Ei tosiaan yhtään tiedä mitä saa lopputulokseksi. Sisällä on pilkkukangasta ja vetoketjullinen tasku.

Riemukukasta valmistui Pikkusiskolle kesämekko nirunarupaidasta pidennettynä. Kirppunen sai puolestaan t-paidan täydentämään raikasta kesäsettiään. Täällä asustaa portaiden kiipeämistä harjoitteleva konttaava maantiekiituri, jonka kanssa rannassa eläessä on verenpaine suhteellisen korkea. Myös vastustuskyky on nostettu tappiin syömällä koirankupista eilisen koiranmakkaran jämiä sadevedessä kelluen, marinoituna superpuhtaassa astiassa. Ei toistaiseksi edes ripulia.

Leppoisaa hempeän heinäkuun jatkoa sinulle! Kiva kun poikkesit!

Se on vihdoin täällä

Aurinko. Iloa lisää koko perheen yhteinen loma ja viime tinkaan valmistuneet kesävaatteet. Parasta on se, että tänä kesänä ei ole mitään projektia. Ei synnytetä lasta eikä remontoida kotia, ei myllätä maata eikä reissata. Ollaan vaan ja nautitaan mökkielämästä. Ompelun saralla sain kerrankin valmiiksi sen, mitä olin ajatellut. Yksi hellemekko vielä odottelee paininjalan alla yhteisymmärrystä tilaajan kanssa. Ajatustenluku ei tällä kertaa oikein onnistunut, joten katsotaan millaiseen lopputulokseen päästään.

Mietin pitkään tilatakko tätä nostalgista nallekuosia. Olen onnellinen, että päädyin tilaamaan. Lopputulos on ihana! Kavennettu Ottobren jumpsuit hiippahupulla siitä tuli ja on päässyt päivittäiseen käyttöön näillä viileillä keleillä. Onneksi kelit lämpenivät, sillä tällä tahdilla olisi tarvittu paikat polviin ennen kuin kävely alkaa luonnistaa. Kuvissa oma äitiyspakkauksen pussini, jonka äitini on säilyttänyt, kuten myös seuraavissa kuvissa esittäytyvä aurinkoinen huopa. Viimeinen kuva on tärähtänyt, mutta se on otettu höyryjuna Pikku-Jumbon hattuhyllyllä. Vähän aikamatkailua...

 

Toinen jumpperi on Ainolan kotimaisesta aurinkoneuloksesta ja myös siitä tuli mieleinen! Lätsiäkin on tullut ommeltua muutama. Vanhasta Marimekon Jokapoika-paidasta ompelin lätsät serkkupojille ja tutusta pallokuosista Pikkuveljelle. Punainen pilkkuhattu meni syntymäpäivälahjaksi lasten ystävälle. Kuvissa myös kauan odotetut kalapaidat keskimmäisille sekä uudet shortsit molemmille.

Välillä aina pohtii tämän harrastuksen mielekkyyttä ja sitä, miten niin kovasti haluaa ehtiä tehdä lapsille tiettyjä juttuja tiettyyn vuodenaikaan. Aina hommat kasaantuvat, kuten esimerkiksi tänäkin kesänä. Sitten tulee kuitenkin se pelastava päivä, isot lapset kyläilemässä ja pienin kiskaisee ennätyspitkät päiväunet. Vihdoinkin saa jotain valmista ja voi miten onnelliseksi sitä tulee. Pikkuveli oli ihan tohkeissaan kalapaidastaan ja Pikkusiskon uusi kettumekko sai aikaan tuliset onnentanssit. Vielä kun äiti oli ehtinyt tehdä toisenkin mekon samana päivänä ei neiti meinannut pysyä nahoissaan. Kolme kertaa sain halaukset ja kiitokset siitä, miten ihania mekkoja olin ommellut. Nyyh! Tämän takia ompelen ja lupaan ommella niin kauan kuin nämä lapsilleni kelpaavat. Piste.

Tätä kaavaa en olisi koskaan tullut itse piirtäneeksi ja käyttäneeksi, ellen olisi joutunut säännöllisen painostuksen uhriksi. Ei ollut vaihtoehtoja, asiakkaalla oli aivan selvät sävelet. Tämä oli saatava ja lopputuloksen nähtyään Isosiskokin tilasi samanlaisen. Kummat geenit. Tulihan siitä ihan hauska äidinkin mielestä. Ainakin aivan tyttäreni näköinen.

Huomenna etsitään yhteisymmärrystä origamikuosiseen kesämekkoon ja jatketaan kesästä nauttimista. Täällä etsitään muuten yhtä lämminveristä uimaria, joka sukeltaisi uimarantaan uponneen uistimen tuolta "jäiden" seasta. Saa ilmoittautua. Jäätelöpalkka. Vaikka kaksikin.

Jokaiselle jotakin

Pikkuveli sai itselleen kesäiltoihin lämmikkeeksi uuden haalarin. Tämä on ihan paras vaate pukea rantasaunan päälle, kun on päivä loirittu vesirajassa ja ilta alkaa viiletä sekä tuo pikkuystäväiset mukanaan. Tärkein juttu pojalle oli Hannan kankaasta ostettu Ullakon aarre joustocollege ja loppu haalari syntyi hyllyille kertyneistä paloista. Auringon keltainen joustofrotee on Ainolasta.

Isosiskolle tarvittiin kesäpaitoja. Hyväksi kaavaksi osoittautui Neon stripes Ottobresta 1/14. Aloitin koosta 134cm, josta piti kuitenkin kaventaa niin paljon, että päädyimme kokoon 122cm. Helmaa piti pidentää ja lisätä "resorikappale". Nyt on asiakas kesäpaitoihinsa tyytyväinen. Ketut löytyivät Noshilta, zigzag Majapuulta ja linnut Pehemiältä.

Pikkuveljelle on myös ommeltu kasa paitoja, joista parista on kuvakin. Vauhdissa otettu...

Itsellekin sain ommeltua jotain pientä perusvaatetta. Paidan kaavana samainen Summer Basics ja tykkään siitä edelleen todella paljon. Häviää makkarat mukavasti. Pehemiältä tilasin Hippua, ihan itselleni, vaikka riittää siitä jotain lapsillekin. Tämän hellemekon piirsin vanhasta loppuun kuluneesta Nanson mekosta. Ylhäällä on yhteensä 180 cm resorinauhaa. Isoihin taskuihin mahtuu hyvin tavaraa.

Vielä löytyi muutamia puhelimelle jääneitä kuvia. Raitaa ompelin itselle ja siilikankaan loput leikkelin pikkuveljelle. Mussukoiden joustofroteesta syntyi lahjaksi kesämekko ja vielä yksi pupupipo eskarilaisen kaverille synttärilahjaksi.

Kuten huomaa, olen luistanut tylsien alaosien ompelusta lähes täysin. Niistä on suuri pula. Shortseja ja leggareita pitäisi urakoida, mutta se on niin yksitoikkoista, että haukotuttaa jo ennakkoon. Saumurikin teki lakon. Myös kesälippiksiä olisi tarpeen tehdä. Pikkuveli uskollisesti laittaa joka aamu päähänsä viime kesäksi ommellun pallolippiksen, vaikka se jo kiristääkin.

Äidillä kiristää välillä kyllä ilman liian kireää lippistäkin, mutta eiköhän tämä kesälomailu tästä iloksi muutu, kun koululaisetkin pääsevät kunnon kesärytmiin ja lököilyn makuun.

Vauvan värikäs kesä

Kesävaatteiden urakointi on aloitettu niistä pienimmistä eli meidän kohta 9kk neidille ja kaikki toistaiseksi koossa 68cm. Äiti saa ommella lempiväreistään ja niinpä tänä kesänä auringosta ja rantaelämästä nautitaan kauniissa ja raikkaissa perusväreissä. Kesän Ottobressa on aivan ihana pyllyshortsikaava sekä kesähattu. Osa vaatteista on menossa lahjaksi ja on perillä toivottavasti vielä lähipäivinä. Ihana aurinko.

Triteksin palalaarista tarttui mukaan raikkaan sinivalkoinen joustofrotee hintaan n. 3e ja siitä syntyi serkuksille kesähupparit Dinosaur-kaavalla. Toisen huppua ei enää saanut taitteelta ja koko kangas tuli käytettyä. Pienet miehet olivat mielissään huppareistaan ja niillä voi nyt samistella kesän touhuissa ja vetäistä päälle rantasaunan jälkeen viilenevään kesäiltaan. Ah, ihanaa ajatella, että se kaikki on tänään vielä edessäpäin...

Olen ihan toivoton näissä ompeluissani. Noin kymmenen keskeneräistä odottaa viimeistelyä ja yhtäkkiä päätänkin tehdä kolme hupparia. Ihan vaan, kun kankaat sattuivat ottamaan pinosta silmään. Nytkin olisi enemmän tarvetta Pikkuveljen shortseille, joita on tällä hetkellä kaapissa pyöreä nolla. Kunpa osaisin olla järjestelmällinen ja hoitaa pakolliset, sovitut ja tilatut asia järjestyksessä, mutta poukkoilen aina fiiliksen mukaan sinne ja tänne. Oleelliseen keskittyminen on nyt heikolla tolalla.

Näillä helteillä on erittäin tärkeää, että Pikkuveljellä on myös toinen uusi huppari, johon voi kääriytyä auringolta suojaan. Tähän käytin Majapuun jalkkisneuloksen loppupalan, miehelle tein siitä talveksi pipon. Se on kyllä levinnyt käytössä ja oli jo lopputalvesta melkoinen huru-ukkoiluhattu. Niinpä tein helmaan suosiolla resorin, niin eipähän venahda tämä käytössä. Huppariin piti tietysti yhdistää keltaista, jotta saatiin oman kotikylän joukkueen värit. Nyt kelpaa Pikkuveljen hurrata kentän laidalla, kun kolme perheestä edustaa seuran väreissä pallon perässä.

Mihinköhän fairyliemeen nämä pienet miehet voisi helteisten kesäpäivien jälkeen laittaa likoamaan? Pienet pikimustat varpaat ja päivän jäätelöt lähmänä pitkin poskia. Onnellinen hymy ja lippa vinossa. Se on vihdoin täällä.