28.11.2011

Joulukalenterisukat

Olen ollut huolissani mihin yltiöpäinen jouluinnostus on tänä vuonna kadonnut? Lähestyvä joulu ei ollut eiliseen mennessä aiheuttanut suuriakaan tunteita ja kynttilöiden polttokin oli jäänyt vähäiseksi. Onneksi eilen satoi lunta! Suuret lumihiutaleet leijuivat maahan, lapset laskivat pulkalla mäkeä, vaunujen pyöriin kasautuivat valtavat lumikokkareet, jouluvalot kimmelsivät lumisia puita vasten ja koira nautti yhtä paljon kuin mekin. Ah ihanaa, joulumieli palasi lumen mukana kotiin!




Ihana sarkakangas on nyt saanut muotonsa ja pienten kummilasten joulukalenterisukat ovat valmiina. Tiedän yhden pienen pojan, jonka mielestä joulusukka traktorin kuvalla olisi ollut pop... Äidit kuitenkin tietävät asiat aina parhaiten, joten leivinuunin kupeella roikkuu kohta vähän romanttisempi versio. Toivottavasti kummitäti ei aiheuta traumoja miehen alulle. Joulusukkien koristukset löytyivät kaappien kätköistä periaatteella "keep it simple". Leveäpitsinen sukka on meille kotiin, sillä siihen keräsin lapsille muistoksi viimeisiä pitsejä isomummin jäämistöstä.














Ei pahaa sanaa insinööreistä, mutta joskus käytännöllisyys hieman hiertää. Näen visiossani tummanharmaan joulusukan roikkumassa valkoista kaakelitakkaa vasten, tuli räiskyy pesässä ja niin edespäin. Insinööri näkee asiassa ripustusongelman... Sellaista ei "kodin kuvalehti" -näkymässäni ole ollenkaan otettu huomioon.

Toivottavasti olet jo löytänyt oman joulumielesi ja tehnyt ainakin yhden lumienkelin pihaan!




23.11.2011

Rakkautta ilmassa

Mekin olimme siellä, monen tuhannen muun seurassa, täyteen ahdetussa messuhallissa. Väen paljous sai kukkaron nyörit kiinni ja askeleet suuntautumaan kohti ulko-ovea. Siellä ei ollut ilmassa rakkautta vaan hiilidioksidia. Kivaa, mutta liian ahdasta! Mukaan lähti kuitenkin trikookudetta ja ihanaa untuvanpehmeää merinovillalankaa. Niistä syntyi samoin tein sisälapaset Myyryläiselle.

Äidin harrastamisella on välillä hintansa. Pikkuriiviön hereillä ollessa ei kannattaisi haaveilla mistään tai saa maksaa. Esimerkiksi kun päättelin näistä lapasista langat ja kiinnitin Kaikula-merkin, ehti nuorimmaiseni vähän puuhailla. Viiden hampaan vimmainen omistaja kävi työhön kiinni ja onnistui tänä aikana tyhjentämään puuvillalankakassin ja levittämään metreittäin erivärisiä lankoja pitkin lattiaa. Lisäksi hän puklasi eväänsä yhteen kerään, tyhjensi isosiskojen askartelulaatikon sisällön lattialle ja lähti kiipeämään portaisiin. Joskus olisi ajansäästöä vain olla tekemättä mitään.


Lanka oli muuten rakkautta ensi kosketuksella! Pipojakin kaivataan, tässä ensimmäinen yritys. Päällä jotakin karvakangasta ja sisällä trikoota. Malli on piirretty vanhasta piposta ja on ihan käypänen.



Rakkautta on ilmassa muutenkin... Sain ystävältäni armeijan huutokaupasta kotinsa löytänyttä aitoa ja täydellistä harmaata sarkakangasta. Se on aivan ihanaa ommeltavaa ja kankaalle on löytynyt jo monen monta käyttötarkoitusta. Itse olen valmistamassa siitä rakkaille kummilapsille joulukalenterisukkia, joista kuvia toivottavasti ihan lähipäivinä. Siis lätkässä sarkakankaaseen ja tietysti siihen viisihampaiseen...

15.11.2011

Ovi kiinni

Joulu tulla jollottaa... Kuten monessa muussakin blogissa elellään myös täällä hiljaiseloa, sillä lähestyvä joulu teettää kaikenlaista pientä puuhaa. Täällä tehdään myös hampaita ja vastustetaan iltaisin unta, joten tahti tonttupajassa ei päätä huimaa, mutta jos kuitenkin jotakin. Ovi on siis visusti kiinni ja kuvia tuotoksista vasta sitten joulun jälkeen. Nyt jotain muuta eli muutamia juttuja viime jouluilta, jos niistä olisi vaikka vielä ideaksi muille...


Joulukalenteri on ainakin meidän perheessä yksi joulunodotuksen tärkeimmistä jutuista. Ompelin ja askartelin tällaisen tontun meille ja kummipojan perheelle jo jokunen vuosi sitten.




Kalenteri ei ole omaa keksintöäni vaan olen nähnyt siihen mallin. Se on syntynyt suunnilleen näin. Ensin on leikelty tarvittavat osat huovasta ja taskut joulukankaasta. Taskuihin on silitetty vekit ja ne on tikattu kiinni taustakankaisiin. Sitten on rakenneltu pää, kiinnitetty lasisilmät ja ommeltu nenä paikalleen. Käsissä tärkeää on muistaa ommella lapasiin tarralaput, jotta kalenterin saa suljettua. Myös tossut on ommeltu ja sitten sekä kädet pääosasto että jalat on täytetty vanulla. Kalenteria tukemassa on paksu pahvi, jonka päälle on kalenteriosaan laitettu ohut vanulevy. Takapuolella on huopa ja kokoamiseen on tarvittu jonnin verran kuumaliimaa. Tällä tontulla on muistaakseni ollut myös rautalangasta väännetyt rillit, mutta minne lienevät matkalla hukkuneet. Sitten vaan jännäämään löytyykö aamulla tontun tuomaa yllätystä vai onko tonttu hajamielinen, kuten meillä aina silloin tällöin...


Pari vuotta sitten ompelin koko lähisuvulle joululahjasäkkejä, koska joululahjojen kantaminen Sokoksen muovipusseissa vie mielestäni jotain siitä itse jutusta. Pusseissa on materiaalina vahvaa luonnonvalkoista sisustuskangasta, suulla kantti ja lasten kanssa yhteistyönä toteutettu kuviointi. Kuvat olivat kaikille erilaisia, vanhoista joulukoristeista piirrettyjä sabluunoita ja värinä joulunpunaista kangasväriä. Olihan siinä ipanoilla touhua. Pussista löytyy Pikkusisko.

Lasten kanssa tehtiin tässä mennä viikolla myös heijastimia. Sabluunan piirsi äiti ja neidit piirsivät ja leikkasivat huovat sekä heijastinkankaat. Tiukkaa palautettakin tuli, kun äiti oli jättänyt muutaman kerroksen lehdyköitä pois heijastimet kootessaan. Ainakin yhtä uhkaa siis vielä purku ja värien lisäys.


Vielä on jäänyt raportoimatta tällainen uusi aluevaltaus, jonka olin jo päättänyt jättää väliin, mutta sekosin siihen kuitenkin. Innostuin syksyllä muutaman hyvän ystävän kanssa lähtemään korukurssille ja sehän oli sitten menoa. Alla on heikohko kuva kurssilla väkerretystä kaulukorusta ja nyt on laatikossa jos jonkinlaista pihtiä, vaijeria ja helmeä odottamassa inspiraatiota. Kävin Helmien talossa myös pienten apureideni kanssa ja voitte kuvitella sitä ihastuksen määrää. "Me halutaan jäädä tänne asumaan!", kuului jo mennessä ovelta.


Korunteon voisi ajatella olevan helppoa, mutta sitä se ei olekaan. Ainakin itselläni iskee kriittisyys, eivätkä helmet tahdo löytää paikoilleen. Kumarrus niille, jotka tämän alan taitavat.

Kokonaan en tietenkään tontun pajaan uppoudu, joten päivittelen taas kohta. Nyt kuitenkin ovi kiinni, kun Myyryläinen nukkuu ansaittua päiväuntaan ja on hetki lahjapuuhailuun.

Ihanan kirpakkaa syysviikkoa teille ja kiitos kaunis jälleen kommenteista!

6.11.2011

Rantapallo

Lampunvarjostimet ovat meillä heikolla tolalla ja suunnittelin tekeväni paperinarusta valaisimen makuuhuoneeseen, jossa moista ei ole ollenkaan. Haastoin insinöörin ideariiheen. Miten saada suuri pyöreä valaisin, sillä ilmapallot joiden päälle paperinaruja yleensä liisteröidään ovat tarkoitukseen liian pieniä ja soikeita. Insinööri sen sitten keksi...rantapallon! Tälläinen siitä tuli ja nyt se pallo roikkuu keittiön pöydän yläpuolella.


Pallolla on halkaisijaa noin 40 cm ja näin se suurin piirtein syntyy. Ensin täytetään pallo ja paikkaillaan se teipillä vuotavista kohdista. Päällystetään pallo kauttaaltaan kelmulla. Valmistetaan liimasta ja vedestä lientä, jossa paperinaru saa hetken vettyä. Sitten vaan kieputellaan paperinarua pallon ympärille haluttu tiheys.

Lopuksi kiersin rautalangasta tukirenkaan, jonka päällystin paperinarulla ja kiinnitin sen virkkuukoukkua ja samaista narua apunakäyttäen rantapallon täyttöaukon kohdalle pallon laelle. Kuivumiseen meni pari vuorokautta, jonka jälkeen leikkasin sivuleikkureilla renkaan sisältä narut pois. Ja sitten se insinöörin paras aivotus eli rantapallon tulppa auki, pallo tyhjäksi ja ulos. Mahtavaa! Lopuksi ripustamista varten rautalangasta poikkiripa ja sellainen mutka, josta johto kulkee.


Itselleni ompelin Marimekon musta-beigestä pallokankaasta peruspaidan ja ihanille rakkaille pikkupojille Liandlon traktoreista paitoja. Kankaasta syntyi myös yksi pipo ja viimeiseen paitaan jäi vain etukappale traktoria, mutta niin tuli koko kangas käytettyä...kerrankin!




Kukkanen insinöörilleni!