16.8.2013

Trikoosetti ja makuupussi

Kestovaippakaupan raitatrikoosta ompelin Isosiskolle toiveiden mukaisen tunikan. Kaavan piirtelin  kohta puhkikulutetusta vanhasta raitapaidasta. Tunikan kaveriksi tarvittiin legginssit ja ne on ommeltu Hopsis-kaavalla Ottobresta. Kummitädin oivasta syntymäpäivälahjasta onkin syntynyt jo kahdet legginssit pitkillä lahkeilla ja kolmannet ovat tilauslistalla. Näistä tuli kerralla tytön lempparit!







Perheen neljännelle ei enää otettu äitiyspakkausta, vaikka olinkin päättänyt kerätä kaikille lapsille muistoksi oman syntymävuotensa toppapuvun härpäkkeineen sekä makuupussin. Ostin "vikavekaralle" pari vuotta vanhan pussin kirpparilta ja päällystin sen taannoin Keskiseltä ostamallani pöllökankaalla. Vähän piti mietiskellä toteutusta, mutta päädyin vetoketjujen purkamisen sijaan ompelemaan päällisen suoraan vanhan päälle. Vaati vähän tihrustusta ja tarkkaa ompelua, jotta vetoketju kulkee kunnolla, mutta hyvin onnistui näinkin. Tästä tuli kyllä suloinen kuin karamelli!






Tänään kävin jälleen vanhojen kankaiden sekä tilkkujen kimppuun. Jonkun sortin terapian tarpeesta kertoo, että tätä kangaskaapin ja pään tuuletusta pitää aina aika ajoin harrastaa... Kasasin seitsemän trikoopaitaa ja nyt ne odottavat kokoamista kera resoreiden. Odotellaan siis seuraavaa sadepäivää ja urakoidaan sitten. Mukavaa viikonloppua!

13.8.2013

Sukkasatoa

Eilen illalla se lähti. Norsuyöpuvussa, vihreissä matokengissä traktori-reppu selässä keikkuen. Äiti jäi kovasti ikävöimään, mutta pieni 2-vuotias painoi nenän omaani vasten ja kertoi lohduttavalla äänellä tulevansa "ihan kotta". Tytöt lähtivät aamulla kouluun ja niinpä on äiti ehtinyt puuhailla aamupäivän rauhassa käsityöjuttujaan. Mukavasti sain viimeisteltyä keskeneräistä, mutta tässä vielä päivitys viime aikojen puikkojen heilutteluista.






Apinasukat kudoin kummipojalle lahjaksi jo viime jouluksi, mutta sattuneesta syystä ne talvehtivat pussin pohjalla aina viime viikkoon asti. Kävi nimittäin sellainen juttu, että kudoin toiseen vahingossa teräosan eri kohtaan ja piti pähkäillä pitkään purkaako vai antaako olla. Toisessa sukassa on siis apinat edessä ja takana, toisessa sivuilla. Luulenpa, että vauhdikkaan pienen miehen jalassa ei ole väliä mihin päin apinat katselevat, joten sukat jäivät niineen. Ohje apinaan on ollut pari talvea sitten Novitassa.




Tätä äitiä on viime viikkojen melkoisen vauhdin jälkeen hemmoteltu muutamilla rauhallisilla hetkillä, joihin totta tosiaan on näillä viikoilla jo tarvettakin. Viikonloppuna yritin keräillä vähän voimia ja olla jouten. Taito, jonka haluaisin osata, mutta johon en yrityksistä huolimatta kykene. Muun perheen puuhaillessa keskityin penkkiurheilemaan MM-kisoja ja siinä samalla syntyivät kolmet sukat sisarusten lapsille.







Kummitytölle oli tarkoituksena kutoa joululahjaksi nämä raitasukat, mutta niin kävi apinat niillekin. Nyt sain ne vihdoin pääteltyä, mutta ihanan tomera neitonen oli sitä mieltä, ettei hän pidä pitkistä sukista vaan lyhyistä ja keltaisista. Niinpä täti sai hyvän tekosyyn ostaa keltaista seiskaveikkaa (ja mukana tietysti vähän muitakin värejä) ja kutoi neidille lyhyet ja keltaiset. Raitasukkien päällä Isosiskon "putkilo-ompeleesta" kokoama otus.





Tämän jämälankapeiton aloitin jo ennen Pikkuveljen syntymää. Sen värimaailma ei kuitenkaan saanut innostumaan, joten peiton alku jäi pariksi vuodeksi odottamaan purkutuomiota. Tein sen sijaan Pikkuveljelle tämän jämälankapeiton.  Tänä kesänä tikuttelin peiton kuitenkin valmiiksi rantavahdin hommissa. Lopputulos on jonkun sortin "värioksennus", mutta toimii varmasti käytännössä. Kokoa peitolla on n. 65 cm kanttiaan ja se on kudottu nurkasta nurkkaan. Lopuista liilan sävyisistä jämälangoista syntyivät sukat Isosiskolle.

Nyt puuhaillaan rauhallisia juttuja, tytöt muovailevat ja äiti jatkaa vauvan makuupussin ompelua. Tietysti odotellaan sitä yhtä pellavapäätä, joka tulee "ihan kotta". Kiitos käynnistä! Aurinkoa päivääsi!

4.8.2013

Elokuun ensimmäiset

Ihanat kesäkelit hellivät jälleen. Hieman ahdistaa loppuviikolla alkava kouluarki ja muutto kotiin. Toukokuun puolesta välistä on asuttu mökillä ja tänne on niin kotiutunut, ettei millään malttaisi lähteä. Mukavaahan sekin toki on, kun vain arki lähtee rullaamaan ja lemppari vuodenaika syksy tekee tuloaan. Ommeltua on tullut viime aikoina tavallista enemmän. Noshin velourista ompelin 56cm jumpsuitin Ottobren kaavalla ja lasten serkkutytölle mustikkahaalarit Metsolan kukkajoustiksesta. Mukavan näköisiä tuli molemmista, katsotaan nyt miten jumpsuit soveltuu käytäntöön, kun lahkeet ovat vähän lyhyenlaiset.







Pari bodya ompelin myös, norsupaita on menossa lahjaksi ja sateenkaaripaita viikataan omaan hyllyyn. Tein uuden hankinnan ja ah mitä onnea on omistaa nepparipihdit! Kunpa nekin olisi voinut hankkia aikaisemmin. Pääsee insinöörikin helpommalla, kun ei vaimo ahdistele vasaroimaan neppareita eikä vaatteetkaan ehdi mennä pieneksi ennen asennusta. On ollut välillä nuo toimitusajat vähän pitkänlaisia...





Aurinkoista alkavaa viikkoa!