18.5.2014

Vauvan värikäs kesä

Kesävaatteiden urakointi on aloitettu niistä pienimmistä eli meidän kohta 9kk neidille ja kaikki toistaiseksi koossa 68cm. Äiti saa ommella lempiväreistään ja niinpä tänä kesänä auringosta ja rantaelämästä nautitaan kauniissa ja raikkaissa perusväreissä. Kesän Ottobressa on aivan ihana pyllyshortsikaava sekä kesähattu. Osa vaatteista on menossa lahjaksi ja on perillä toivottavasti vielä lähipäivinä. Ihana aurinko.












Triteksin palalaarista tarttui mukaan raikkaan sinivalkoinen joustofrotee hintaan n. 3e ja siitä syntyi serkuksille kesähupparit Dinosaur-kaavalla. Toisen huppua ei enää saanut taitteelta ja koko kangas tuli käytettyä. Pienet miehet olivat mielissään huppareistaan ja niillä voi nyt samistella kesän touhuissa ja vetäistä päälle rantasaunan jälkeen viilenevään kesäiltaan. Ah, ihanaa ajatella, että se kaikki on tänään vielä edessäpäin...





Olen ihan toivoton näissä ompeluissani. Noin kymmenen keskeneräistä odottaa viimeistelyä ja yhtäkkiä päätänkin tehdä kolme hupparia. Ihan vaan, kun kankaat sattuivat ottamaan pinosta silmään. Nytkin olisi enemmän tarvetta Pikkuveljen shortseille, joita on tällä hetkellä kaapissa pyöreä nolla. Kunpa osaisin olla järjestelmällinen ja hoitaa pakolliset, sovitut ja tilatut asia järjestyksessä, mutta poukkoilen aina fiiliksen mukaan sinne ja tänne. Oleelliseen keskittyminen on nyt heikolla tolalla.

Näillä helteillä on erittäin tärkeää, että Pikkuveljellä on myös toinen uusi huppari, johon voi kääriytyä auringolta suojaan. Tähän käytin Majapuun jalkkisneuloksen loppupalan, miehelle tein siitä talveksi pipon. Se on kyllä levinnyt käytössä ja oli jo lopputalvesta melkoinen huru-ukkoiluhattu. Niinpä tein helmaan suosiolla resorin, niin eipähän venahda tämä käytössä. Huppariin piti tietysti yhdistää keltaista, jotta saatiin oman kotikylän joukkueen värit. Nyt kelpaa Pikkuveljen hurrata kentän laidalla, kun kolme perheestä edustaa seuran väreissä pallon perässä.





Mihinköhän fairyliemeen nämä pienet miehet voisi helteisten kesäpäivien jälkeen laittaa likoamaan? Pienet pikimustat varpaat ja päivän jäätelöt lähmänä pitkin poskia. Onnellinen hymy ja lippa vinossa. Se on vihdoin täällä.

4.5.2014

Hiljaisuudesta huolimatta

Täydellinen radiohiljaisuus. Syynä ei ole ompelukielto. Se kumoontui 15 minuutissa, kun kaivoin urheilukaapin ympäri ja etsin Insinöörin hukkuneet pipot. Syynä on tietysti komeat kelit, villiintynyt urheiluinnostus ja muu kevätpuuha. Olen myös ommellut paljon, mutta koneelle istuminen on tihkaissut jo pari viikkoa. Paljon jää vielä päivittämättä, mutta tässä nyt jotakin viime aikoina valmistunutta.

Uusimmasta Ottobresta on tullut kokeiltua jo montaa kaavaa. Dinosaur-hupparin ompelin kummipojalle syntymäpäivälahjaksi. Tämä huppumalli on kolkutellut jo pidemmän aikaa ja niinpä kokeilin samanlaista myös itselleni. Ullakon aarre joustocollege on Hannan Kankaalta ja hihojen raitaneulos Majapuulta. Tykkään kankaan kuosista paljon, on pienelle miehelle juuri sopivan hurja. Idea kokoleveään kengurutaskuun on Ommellinen-blogista, joka inspiroi kerta toisensa jälkeen, kiitos!




Itselleni ompelin hupparin siis samalla idealla, pohjana vanha Jokatyypin kaavakirjan perusraglan. Olen myös niitä 90-luvun lopulla oman katon alle muuttaneita nuoria, joiden kodissa vallitsi sinisten sävyjen sekamelska. Sinisen pöytäliinan päällä oli sininen kynttilänjalka ja sinisiä servettejä sinisessä kulhossa. Apua, näin kauan on kestänyt toipua kyseiseen väriin ähkyyntymisestä, mutta nyt se näyttää taas hyvältä. Hupparin kangas on Neenuskalta ja on aivan mahtavan värinen. Kaunis jäänsininen ei näissä kuvissa kylläkään pääse oikeuksiinsa. Nyt olen päässyt ompelemaan kaikenvärisiä appelsiineja ja innolla odottelen Emmin uusia kuoseja. Taskujen kanttauksissa käytin valkoista terettä resorin alla. Tämän kokoiseen pussiin mahtuu yhden äitikengurun romut hyvinkin.





Kummipojalle ompelin myös kesäsetin. Kaavat ovat siitä viime kesäisestä Ottobresta, jota en tarvinnut. Lainailen kuitenkin tasaisesti ystävältäni, sillä siitä löytyikin muutama hyvä luottokaava. Näin jälleen kerran. Muitakin lahjoja on tullut viime aikoina ommeltua. Kahdelle pienelle neidolle syntymäpäivälahjat, Panda-huppari Mussukoiden kukkajoustiksesta ja Giant Apple trikoomekko uusimmasta Ottobresta Pehemiän kukkatrikoosta.







Kävelin yhtenä päivänä vaatekaappini ohi ja tulin katselleeksi pinoa neuleita, joita en ole pukenut päälleni ainakaan kahteen vuoteen enkä tule pukemaankaan. Tempaisin yhden valkoisen hyllystä ja leikkelin atomeiksi ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Siitä muotoutui me&i svetaritakin kaavalla Isosiskolle neuletakki. Vähän reilun kokoinen ja vähän homssuinen, ehkä jopa "anskumainen", mutta huippumieleinen. Sitä on pidetty sekä sisällä että ulkona ja vaikka on valkoinen väriltään, ei tarvitse yhtään säästellä kun on jo toista kierrosta käytössä. Tätä pitäisi tehdä useammin ja ideoitakin olisi jo monta.






Kuvissa siis paidan nykyinen ja entinen olomuoto. Saumuroin saumat kahteen kertaan, mutta epäilen, että yksikin kerta olisi riittänyt. Vanhan vaatteen uusi elämä saa aina jotenkin aivan erityisen hyvälle tuulelle! Mukava pino olisi valmista vaatetta kuvaamatta, mutta pienimmät ovat niin kipeitä ja räkäisiä, ettei toisia voi rääkätä kuvia räpsimällä. Eiköhän se tästä.

Aurinkoa loskan keskelle ja iloa raekuuroihin! Kesää kohti.