25.1.2011

Terapiapeitto


Tämä terapiapeitto on syntynyt seiskaveikan kerän lopuista ja mummini lankajäämistöistä. Siihen on kudottu paljon muistoja aikojen saatossa valmistuneista käsitöistä. Mummini lankamytyt sisälsivät taiteltuja lehtileikkeitä aikojen takaa ja osa langoista oli vieläkin kiharalla, kun ne oli säästeliäästi kirvoitettu valmiista töistä talteen. Terapiapeittoon on kudottu raidoittain iloa ja onnea, odotusta ja synnytyspelkoa, vaihtelevia tunnetiloja - raitoja laidasta laitaan. Peitto on kanttiaan 65cm. Kuvat eivät oikein anna oikeutta peittopololle, sillä värit jäävät valjuiksi. Peitossa ei ole harmaan sävyjä, vaikka kuvissa siltä näyttääkin. Vaaleat raidat ovat vihreää ja beigeä. Meinasin purkaa peiton jo moneen kertaan, mutta onneksi tuli tehtyä valmiiksi asti, sillä olen lopputulokseen tyytyväinen.
Peitto pikkuiselle on valmis, seiskaveikkalaatikkoon tuli ihan oikea kolo (en siis sortunut ostamaan lisää lankoja työn edetessä, kuten yleensä teen...) ja sydän keveni monella kilolla - terapiapeitto teki tehtävänsä.



Ja nyt hirmuinen tyhjyys... kaikki keskeneräiset kutimet ovat valmiina, jopa ikuisuusprojekti itselleni, josta kuvia, kun kappaleet on kiinnitetty. Ompelukoneen vieressä odottaa työstämistä kasa leikeltyjä kankaita, mutta selkäkipu ei tänään anna mahdollisuutta sen purkamiseen. Taidan siis kipaista kaapille ja aloittaa uudet villasukat...

Tai mitä jos opettelisi valokuvaamaan...

14.1.2011

Odotusta

Novitan woolista syntyivät odotellessa tällaiset pikkuruiset asusteet pakkasajan tulokkaalle. Myssyn malli langan vyötteestä, lapaset omasta päästä ja sukat iki-ihanat "evakkosukat", joiden mallin löysin Merjan leivonta ja askartelu-blogista. Samaisia sukkia syntyi tässä joulun aikana kaikille pienille kummilapsille seiska veikasta, ruskeana ja viininpunaisena.

Heinähatun pitkään ja hartaasti odottamat reilunkokoiset ja pitkävartiset raitasukat, tulivat tarpeeseen.

Vain yhdet edellä mainituista joululahjasukista ehtivät kuvaan. Tällaiset haluaisin itsellenikin...

10.1.2011

Jännittävää...

Tervetuloa!
Joskus mahdotonkin voi muuttua mahdolliseksi...vihdoinkin Kaikula-blogin ensimmäinen sivu on kääntymässä.
Kiitos Emmille! Tässä ensimmäisenä joitakin kuvia pukin pussiin matkanneista käsitöistä, osa vielä kuvaamatta, joten niitä mahdollisesti myöhemmin.


Huopasesta ompputossuja rakkaille naisille.

Kummipojalle kylpypyyhe mustekalan kuvalla, jatkoa aikaisemmille mustekalahaalareille.





Kummitytölle vanhoista verhoista hernepusseja ja lisäksi kaksi pientä leivontaessua, joista kuvia ei valitettavasti tullut otettua.

Aika jännittävää ja todennäköisesti koukuttavaa tämä uusi elämä...yritän saada päivityksiä tässä pikapuolin lisää. Kaikenlaista pientä kun syntyy mahan vieressä odotellessa!