29.9.2013

Ristiäisrompetta

Viikko sitten vietettiin kuopuksemme ristiäisiä keskellä kauneinta ruskaa kylmässä hämyisässä puukirkossa metsän siimeksessä. Herkkä ja tunnelmallinen juhla vain kynttilöiden loisteessa jätti ihanat muistot. Ompelin neitoselle tämän juhlamekon Ottobren 6/12 Pallohelma-ohjeella pilkullisesta puuvillasta. Vuori on ohutta valkoista batistia ja vetoketju sekä tereen nauha ovat mahtavasta aarrelaatikosta menneiltä vuosikymmeniltä, jonka sain mieheni siskon perheeltä. Vuoreen tallensin muiston omille tuleville polville ja mekko löytää paikkansa kastekehyksestä (kurkkaa täältä), jonka taitava isäni on tehnyt jokaiselle lapsellemme. Mekosta tuli mielestäni onnistunut ja tätä kaavaa tulen varmaan käyttämään myöhemminkin, onneksi kokoja riittää. Helman sauman ompeluun jouduin kysymään apua jopa insinööriltä, mutta lopulta se ystävän neuvoilla onnistui. Tekstihän on leimattu sillä kuuluisalla Lidlin leimasimella, josta kiitokset sinne Turun suuntaan...







Itselleni ompelin juhliin tämän paidan ajatuksena käytännöllisyys ja "muotoystävällisyys". Ihanan väljään helmaan mahtuu raskauden jättämät kunniamakkarat ja imetysluukku takasi rennot juhlat äidillekin. Helmaan ompelin sen aikaisemmin mainitun mahtavan aarrearkun sisällöstä kauniin käsinvirkatun pitsiliinan. Olkoon se kaunistuksesi ja kunnianosoitukseksi äideille ennen meitä. Rannekorun puuhelmistä vaijeriin valmistimme yhdessä luottoassistenttini kanssa. Jokainen helmi on huolella pussista valittu ja äidille ojennettu. Paita on kyllä musta, enkä ymmärrä miten se kuvassa näyttää ihan harmaalta. Ryppyisyyden kyllä ymmärrän, se on merkki jo vietetyistä mukavista juhlista.





Olen ymmälläni, kun en ole saanut yhtään työtarjousta assistentilleni. Nykyään voin lisätä listaan, että häneltä onnistuu myös nuppineulojen lajittelu neulatyynyyn värien mukaan...kesken ompelun. Tuo ihana pellavapääni, josta tuskin tulee humanistia vaan rekkamies. Kiitos vielä kaikille juhlaa kanssamme viettäneille ja oikein leppoisaa alkavaa viikkoa teille ihan jokaiselle!

15.9.2013

Voiko tuoksu kadota?

Olen viime päivinä pohtinut, voiko vauvan tuoksu kadota, jos nuuhkii liikaa? Tämä tuore nuorimmainen on kyllä vaaravyöhykkeellä, jos näin on... Elämä pienen kanssa on hidasta, mutta kahdessa viikossa sain kuitenkin ommeltua kasaan tämä "kevyttoppahaalarin". Mainio idea, päällystää pakkauksen kevyttoppahaalari, on lähtöisin Surinan pauloissa-blogista. Syötävän suloinen lopputulos Siiri&Myyry-kankaasta löytyy täältä! Suurkiitos hienosta kierrätysideasta! Meidän Kirppu hukkuu pakkauksen kokoihin, joten leikkasin kaikki saumat auki ja pienensin pukua reilusti joka suunnasta. Hihoista ja lahkeista lähti esimerkiksi 7cm pois. Sitten puku ja päällikangas kasalle ja takaisin yhteen. Kangas ihanaa Metsolan joustofroteeta ja lopputuloksesta tuli mieleinen. Onneksi keli on vielä ollut lämmin, sillä tämäkin on vielä pienelle reilu.






Tässä on yksi niistä kolmesta elokuussa ommelluista tilkkupeitoista. Tilkkujen koko on 16*16cm, välissä on ohut vanulevy ja tausta Marimekon puna-oranssiraitaista trikoota. Kaksi muuta on kasalla, mutta vielä kanttaamatta. Olin ajatellut laittaa peitot lahjaksi, sillä samanlaisesta raskaudesta johtuen odotin meille mielessäni poikaa. Olikin ihana ottaa peitto itse käyttöön, kun maailmaan syntyikin tyttö!




Leikkelin myös ne seitsemän trikoopaitaa jämistä, joista on nyt neljä koossa. Tämän ompelin Pikkuveljen kaappia täydentämään. Tai siis eipäs huijata, me ompelimme yhdessä Pikkuveljen kanssa. Assistentti istui sylissä ja painoi aina napista koneen käyntiin. Hän myös halusi irrottaa jokaisen nuppineulan ja arvata minkä värinen pää on, ennen kuin se voitiin laittaa neulatyynyyn. Tehokkaan kuuloista, eikö totta? Voin lainata assistenttia, jos apu on tarpeen.

Meillä tosiaan nuuhkitaan tätä pientä suloisuutta, mistä johtuen pienellä on nyt kolmen viikon kunniaksi silmätulehdus. Pienen ihmisen suukot toimivat myös näin. Ristiäisvaatteisiin pitäisi nyt paneutua, sillä juhliin on vain viikko aikaa. Käyn läpi tuttua synnytyksen jälkeistä kriisiä siitä, ettei mikään mahdu päälle ja ruumis tuntuu vieraalta. Välttelen vaatekauppojen kaikenpaljastavia sovituskoppeja ja erityisesti kirkkaita valoja ja kokovartalopeilejä. Ompelen itse, jos aikaa löytyy.

Lämmin kiitos kaikista ihanista onnitteluviesteistä viimeisimpään päivitykseen!

5.9.2013

Rakas

Tärkein on reilun viikon ikäinen pieni tyttönen, hiukan päälle kolme kiloa rakkautta. Äiti keksi juuri ennen syntymää, ettei tälle pienelle ihmiselle ole kudottuna villasukkia. Kuka tänne maailmaan tarkenisi tulla, jos ei saa heti villaista ylle? Niinpä äiti kutoi junasukat osastolla viime hetkillä, sillä synnytys käynnistyi kaksi tuntia viimeisten silmukoiden jälkeen. Neulaa ei kuitenkaan tullut laitokselle mukaan, niinpä jalkaan puettiin päättelemättömät sukat. Pääasia, ettei tullut kylmä ja äiti ehti kuin ehtikin saada terapiasukat valmiiksi.





Kolmen jälkeen totesin viimein pinnasängyn petaamisen olevan turhaa ajan hukkaa. Eihän tuota nyyttiä raaski kainalosta minnekään nostaa. Ompelin tulevaa varten pinnasänkyyn tällaisen vetoketjullisen "makkaran", jonka sisään saa pienelle tehtyä pesän, sitten kun aika on. Pötkylän täytteenä on peittoja.




Ehdin ommella vähän täydennystä Pikkuveljen paitahyllylle. Tämä syntyi kolmen eri kankaan jämistä, joista raitainen on isänsä vanha t-paita ja keltainen Kestovaippakaupan ihanaa poltetun oranssia joustocollaria. Siitä on käytössä jo imetyspaitakin, josta kuvia myöhemmin. Meidän pikku-ukko on kulkenut koko armaan kesän tämä lippis päässään. Se on tärkeä kuin Vaahteramäen Eemelin mössykkä.





 
 


Lisäksi loppukesällä syntyi pari t-paitaa jo koossa 92cm. Nyyh! Aika vierii liian nopeaan...ainakin näin synnytyksen jälkeisessä hormoonihuurussa. Tällä hetkellä aikaa ompelulle on niukasti, sillä arki pienen kanssa vie mukanaan. Kuvaamattomia ompeluita kyllä riittää, joten yritän pinnistää niistä piakkoin päivityksen. Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!