30.4.2012

Kastelahja

Meillä on viime päivinä eletty suuria onnen hetkiä. Perjantaina syntyi lapsille uusi serkku, pieni tummatukkainen prinsessa ja lauantaina saimme viidennen kummilapsen. Kummilahjan lisäksi ompelin pienelle hurmurille tilkkupeiton ja haalarihousut. Tilkkupeittoja on hankala kuvata,  sillä aina joku väri tuntuu kuvissa nousevan hallitsevaksi toisin kuin luonnossa. Peitossa on sisällä ohut vanu ja taustana valkoinen fleege pienillä aplikoinneilla somistettuna. Haalarihousut ovat vanhat tutut Ottobren mustikkahaalarit, joista olen itse asiassa viime viikolla kokeillut versiota lyhyemmillä lahkeilla. Niistä ja muista valmistuneista kesävaatteista saan kuvia toivottavasti jo lähipäivinä.















Oli oikein mukava viikonlopun miniloma Etelä-Suomessa, joskin keskimmäisen jonkinsortin aivotärähdys vei rutkasti henkisiä voimia.  Nyt on veto mukavasti poissa, mutta eiköhän sitä jo huomenna pääse koneen ääreen, sillä viemiset seuraavalle vastasyntyneelle pyörivät jo mielessä. Sen verran sain reissussakin aikaiseksi, että tikuttelin matkat mennen tullen pientä peittoa. Sekin toivottavasti valmistuu piakkoin ja tekee tilaa lankakaappiin. Leppoisaa työväenjuhlaa ja aurinkoa! Meillä haaveillaan grillikauden avauksesta, kuten ehkä teilläkin...

22.4.2012

Pienempi prinsessani

Nyt ollaan valmiina serkkupojan ristiäisiin ja prinsessa on tyytyväinen juhlakuosiinsa. Mekon kangas on finecord-samettia Fabriinasta ja värit ovat kovasti mieleeni. Kaavaa ei ollut, mutta piirtelin vähän suuntaviivoja Isosiskon vanhasta mekosta. Takana on kiinnityksenä napit ja vyötäröllä reilut laskokset. Alle ompelin alushameen, jossa nelinkertaisena rypytetty tyllihelma, sillä tylliähän pitää pienen ihmisen juhlamekossa olla.










Prinsessan juhlakenkä alkoi tänään konserttireissulla puristaa pikkuvarpaasta, joten täytyy jättää nämä asuun täydellisesti sopivat kengät serkkutyttöä odottamaan. Prinsessoillakin voi siis kenkä puristaa...

Tänään kun laittoi silmät kiinni auringonpaisteessa, saattoi ensimmäisen kerran haistaa kesän tulon. Metriset aurapenkat ja lumen vallassa oleva nurmikko vaatii vielä rutkasti tällaisia päiviä, mutta ilmassa se kevät jo on meilläkin. Aurinkoisia päiviä tulevaan viikkoon!

16.4.2012

Hempeää ja pehmeää

Isosiskolle syntyi vanhoista puuvillakankaista tunika kahta eri kaavaa yhdistellen ja loput soveltaen. Lopputulos on raikas, mutta samalla hempeän tyttömäinen ja sydännauhan pienet kimalteet olivat neidille kovasti mieleen. Lisää tämän mallisia voisi ommella trikoosta ja miksei puuvillastakin. Sain sattumalta mahdollisuuden osallistua kangastilaukseen Saksasta ja Itävallasta. Nyt odotellaan postia, sillä sieltä pitäisi tulla paria uutta puuvillakangastakin. Kuvissa on sekä Isosisko että Pikkusisko, sillä ompelu sisälsi hieman draamaa ja mekko on nyt molempien käytössä.  Lopputulos on Isosiskolle enemmän tunika ja Pikkusiskolle mekko.












Isosisko tarvitsi myös yöpaidan ja sellainen syntyi Marimekon ihanan ohuesta ja silkinpehmeästä trikoosta.




Fabriinan pehmeästä sydänkuosista ompelin ihan peruspaidan Pikkuveikalle. Kauan mietin resorin väriä, mutta päädyin tylsän valkoiseen kun on tullut jo useamman kerran yhdistettyä turkoosia mangonkeltaiseen ja ruskeaan. Malli oli kiukkuinen kuin amppari, juoksenteli karkuun ja kiipesi lopuksi takkaan.






Paikalliset Martat neulovat pikkuisia vauvanmyssyjä woolista Jorvin sairaalan vastasyntyneille. Kannoin korteni kekoon tikuttelemalla yhden pienen keltaisen pipon, toivottavasti siitä on lämpöä jonkun pienelle päälle. Yritin virkata siihen koristeeksi pientä pupua, mutten saanut mieleistä tulosta. Katsotaan sisuunnunko myöhemmin vai jääkö pipo näikseen.




Jottei menisi liian hempeäksi ja pehmeäksi, täytyy loppuun laittaa vielä pari kuvaa Isosiskon uudesta hameesta. Yläosana liian lyhyeksi käyneet kierrätysfarkut ja alaosana ystävän kirpparipussista pelastettu vuorellinen puuvillatoppi. Hameesta tuli ihan käypänen, sillä kuten kuten kuvasta näkyy hame päällä voi aivan hyvin seistä päällään.









Seuraavaksi lupaan itselleni ommella pinon legginssejä, jotka kaikessa tylsyydessään hylkivät ompelupöydän nurkalla. Värit ovat ihania, raikkaita ja kesäisiä, mutta ompelu puuduttavaa, joten julkinen psyykkaus on tarpeen.

Lämmin kiitos vierailustasi! Kaikulassakin on jo lumi sulanut kallioilta ja ensimmäiset kakutkin on jo leivottu rantahiekasta. Kevään edistymistä odottelemme ja remonttipuuhiin pääsyä.

13.4.2012

Kevätralli

Tänään on huristeltu kevätrallia monta metriä. Ostin talvella Marimekon löytöpaloista kyseistä autokangasta ja tänään sain kokonaiset viisi metriä valmiiksi tuotoksiksi. Tärkein ompelus oli kummipojan huomisille syntymäpäiville valmistunut kevättakki noin kokoa 98cm. Sisävuorena on kirkkaan vihreää fleegeä ja tällä kertaa onnistuin saamaan vetoketjunkin ihan säällisesti paikoilleen. Hihoihin laitoin resorit, jos vaikka mahtuisi vielä syksylläkin.






Jatkoin huristelua ompelemalla Pikkuveljelle isompaan peittoon pussilakanan ja tyynyliinan, jos äiti päästää kainalokanasensa joskus isojen poikien sänkyyn nukkumaan. Tarkoituksenani oli jättää loppu kangas vielä odottamaan inspiraatiota, mutta muutinkin mieleni. Pieni gepardini nimittäin kiipesi pöydälle kankaan päälle makaamaan ja osoitti vuorollaan jokaista autoa onnellisesti päristen. Totesin autokankaan hetken olevan juuri nyt ja leikkasin lopusta kankaasta kärryissä jalkapeittona olleeseen villapeittoon suojapussin. Nyt piisaa autoja pojalle.






Ikävä kyllä kevätrallia on vielä edessäkin. Mitään en näinä kurapäivinä toivo hartaammin kuin kuraeteistä ja kuivauskaappia. Tänäänkin ulkoilun jälkeen käveli sisään kaksi lähinnä enduro-kuljettajaa muistuttavaa tyyppiä, joskin vain noin metrin mittaista. Rentouttavaa viikonloppua kelistä huolimatta!

11.4.2012

Ylityksiä

Kuulun tunnetusti perisuomalaiseen heimoon, jolla on enemmän ulkoilu- ja retkeilyvarusteita kuin siistejä kaupunkihienosteluun sopivia vaatteita. Ei tästäkään sellaista tullut, mutta ylitin itseni kuitenkin kahdella tavalla. Valitsin kokeiluuni suht räväkän kankaan, jopa liiankin räväkän itselleni ja toiseksi ompelin itselleni jotakin ilman selkeää kaavaa. Pohjana on ikivanha lörppäkauluspaita, johon leikkelin paljon pidemmän pussin mallisen helman. Mielettömän tyytyväinen olen tuohon istuvaan "lantiokappaleeseen", joka saa helman suunnitelman mukaiselle pussille. Hihoihin lisäsin myös leveyttä ja "resorikappaleista" tein edellisiä pidemmät. Tästä tuli hauska! Esikoisen mielestä paita on kuulemma hieno ja "sinne jää sun taikinavatsakin hyvin piiloon"! Ihanaa...










Alimmissa kuvissa näkyy helman rakenne, se on siis ommeltu pienille laskoksille. Insinööri otti kuvat hirveällä kiireellä "lintuperspektiivistä", kun lähti lasten kanssa kentälle pelaamaan jalkapalloa. Kuten kuvista näkyy täällä nurmi jo vihertää. Hiihdin vielä eilen pitkän lenkin ja keli oli mitä mahtavin...

Kiitos viime päivityksen kivoista kommenteista! En ole koneella juuri käynyt. Vietimme pääsiäisen ulkoillen, hiihtäen, pilkkien ja nauttien kevätauringosta nuotiotulilla. Ilmeisesti liikaakin, sillä maanantaina lapset olivat sitä mieltä, että meillä syödään aina makkaraa. Mukavaa viikkoa kaikille!

4.4.2012

Virkattu tipu

Gepardin kesyttäminen vie voimat ja niinpä eilen illalla latailin akkuja milläpäs muulla kuin keltaisen pääsiäistipun virkkauksella. Insinööri kertoi sohvalta kymmenen muuta keinoa rentoutua päivän touhuista kuin virkkaaminen, mutta tipuhan siitä syntyi vinoilusta huolimatta. Ohje löytyy täältä Drops Designin sivulta. Virkkasin kananpojan seiskaveikasta kolmosen koukulla ja siitä tuli mukavan tiivis eikä vanu paista läpi.




Olin jo luovuttanut hiihtokelien suhteen ja melkeinpä pakannut sukset varastoon, mutta täälläpä onkin lumisateiden jälkeen tapahtunut ihme ja ladut on jälleen ajettu. Ei muuta kun keväthangille nautiskelemaan, menkäähän tekin! Leppoisaa pääsiäisen odotusta!

2.4.2012

Eläimellistä menoa

Ihminen on mainiosti rakennettu. Lajin jatkumisen kannalta on tunnetusti ehdotonta, että ainakin äideillä deletoituu kovalevy jollakin tasolla esimerkiksi synnytysten jälkeen. Olen huomannut tämän tyhjenemisen jälleen ja todennut unohtaneeni täysin mitä on elää 1-vuotiaan matojentutkijan kanssa.

Meillä on tällä hetkellä hyvin eläimellistä menoa. Pieni apina kiipeää koko ajan ja kaikkialle, erityisesti pöydille. Pöydältä noston jälkeen kuuluu leijonan karjuntaa ja vuodatetaan krokotiilin kyyneleitä ja kiivetään gepardin nopeudella takaisin.

Tästä aasinsillalla viikon ainoaan valmistuneeseen ompelutyöhön, jonka kuosi jatkaa samaa eläimellistä menoa. Vauvamuistamiseksi syntyi omasta mielestäni tosi raikas yhdistelmä musta-valkoisesta apinakankaasta ja mangonkeltaisesta velourista. Perheen neljännen pojan syntyessä on vaaleansinisessä kylvetty jo ihan tarpeeksi, joten tällä kertaa tervehdykseksi vähän rokimpi yhdistelmä.






Meidän veikeä homo sapiensimme on keksinyt myös miten jääkaapin ovi aukeaa ja etsii banaaninsa ihan itse. Äiti ei ehdi ommella, äiti ottaa ilmakoppeja.