31.3.2014

Metri skeittaria

Aurinkoista maanantaita! Sellainen ainakin täällä meillä tuntuu valkenevan, toivottavasti sielläkin. On ollut mukavaa ommella vaihteeksi vähän isommalle pojalle. Sain metristä skeittijoustocollegea toiveena olleen kauluksellisen hupparin ja lisäksi vielä rennot kesäbermudat viime kesän Ottobresta. Mustat osat ovat myös joustocollaria. Kun tarkasti asettelee ja mittailee, sain lopusta vielä vuorettoman pipon. Tässä asiassa koen kyllä aikojen saatossa kehittyneeni. Saan jo kankaat käytettyä "loppuun", eikä turhia palasia jää. Tästä kankaasta jäi kaksi neliskanttista tilkkua kantiltaan 11cm. Se on ihan hyvin!












Kokeilin ommella huppariin ensimmäistä kertaa tuollaiset sisälärpäkkeet ja jopa onnistuin. Tulee kyllä siisti näin ja saa tukikankaatkin hyvin katoamaan taitteeseen. Sirkkojen kiinnitys on myös uusia aluevaltauksia, sitäkin piti kauan turhaan suunnitella ja kierrellä. Kiitos hyvistä kuvista skeittarin perheeseen! Seuraavaksi tarkoituksena olisi ommella vielä isommalle pojalle ja sitten kääntää nokka kohti kevättä ja kesää. Melkoinen lista olisi neideillä toiveita...

25.3.2014

Rakkaat villasukat

Tämän vuoden viimeiset hanget ovat näköjään tallentuneet tämän tunikan taustaksi. Kankaana on Majapuun raitaneulosta ja kaava on sama vanha reilusti levennetyllä helmalla taskuineen sekä korkealla kauluksella. Sivukuvasta näkee, miten kerrankin onnistuin kohdistamaan raidat ja taskussa värit toisinpäin. Huisia, tuli mieleinen!






Meillä on kaksi keppihevosta ja kolme innokasta ratsastajaa. Tänään tuli vanhimmalle kylään koulukaveri ja puute tuli kahdesta hevosesta. Olen kierrellyt ja kaarrellut tätä projektia, mutta nyt päätin tarttua asiaan. Rivakasti kun rupeaa, se oli kaksi hevosta ja puolitoista tuntia. Ei olisi kannattanut kierrellä, sillä näilläkin ehdittiin tänään ravata ja laukata useampi tunti. Otin kuvat heti, vaikka viimeistelyt ovat tekemättä, sillä hevoset lähtivät esteradalle suoraan pajalta. Tällä kelillä, kun villainen turpa kerran kyntää maata...








Tässä vielä pari vinkkiä pikakeppareiden valmistukseen:

- silmät saa helposti, kun halkaisee suuren puuhelmen kahtia (mora ja vasara apuna), maalaa ja kiinnittää kuumaliimalla
- harja syntyy nopeasti, kun pujottaa langan neulalla joko pitkittäin tai poikittain harjan suuntaisesti ja vetää joka välin pitkälle lenkille. Lenkit voi lopuksi leikata kahtia ja sitoa aina pareittain solmulle. Tämä vaihe jäi siis vielä kesken, kun oli kiire esteradalle.

Lapset saivat valita itse harjan värin. Pikkuveli valitsi omalle hevoselleen tämän villin, käkkärän, punaisen leiskuharjan, jonka purki itse keskeneräisestä villasukasta. Pikaisen toimituksen vuoksi delegoin keppien etsinnän lapsille. Ensimmäiseen tuotiin katkennut katuharjan varsi ja toista varten haettiin saha ja puukko. Takametsästä oli käyty porukalla etsimässä oksa, joka oli sahattu ja kuorittu sopivaksi Pikkuveljen hevosta varten. Suloista!

Onnelliset ratsastajat, hymyt korvissa ja rakkaat villasukat "Karkki" ja "Sumpinsamppi" (Pikkuveljen). Iloinen äiti.

Aurinkoa sinulle!

17.3.2014

Musta aukko

Olen pohtinut tätä jatkuvaa tavaroiden ja asioiden hukkumista. Esineistä meillä katoaa eniten otsalamppuja, hiekkalapioita ja puhelinten autolatureita. Kaikkein eniten mustaan aukkoon tuntuu kuitenkin uppoavan ketsuppia ja talouspaperia... Talouspaperin kulutuksen käyrä on taas nousussa, kun viimeinenkin perillinen on siirtynyt kiinteään ruokaan. Sain vihdoinkin aikaiseksi ommella trikoopaloista rättejä paperin tilalle. Mahtava oivallus ja jo neljännen lapsen kohdalla.




"Ää böö" on monessa perheessä elänyt nousukautensa jo vuosia sitten. Meillä linnuista ei ole innostuttu vieläkään. Ihanainen kummipoika 2 v. tykkää linnuista isoveljensä siivellä ja niinpä aplikoin paidan pitkästä aikaa. Trikoo on Kvkn mahtavan laadukasta ja vahvaa raitatrikoota, hupussa tähteä. Kaavana on Ottobren Beagle boy.

Olen ollut erittäin iloinen saadessani ommella muutamia vaatteita ystäväni perheeseen. Puolestatoista metristä Pehemiän maatuskaa syntyivät nämä seuraavat ompelukset. Joka tyypin kaavakirjan raglanilla pitkähihainen paita kauluksella ja Ottobre 2/13 kaavalla Summer basics maatuskaa myös kesään. Lopusta kankaasta saatiin vielä etukappale pienen tytön tunikaan ja loppu muotoutui kangaskaapin kätköistä. Olen tyytyväinen, sillä lopputuloksesta tuli juuri niin aurinkoinen kuin olin suunnitellutkin. Ihastuin ommellessani myös itse tähän kuosiin ja nyt taistelen tilaamista vastaan. Kuvat unohdin tietysti ottaa, mutta onneksi sain ne jälkitoimituksena ystävältäni, jonka olen onnistunut upottamaan tähän kankaiden ja ihanien kuosien loppumattomaan suohon. Onneksi, sillä ompeluterapia on aina tervetullutta.









Itselleni testailin myös samalla Summer basics kaavalla jumppapaitaa ja totesin, että tällä tehdään kaikki ensi kesän t-paidat. On niin makkaraystävällinen malli, ettei parempaa ole vielä löytynyt. Pientä viilailua kaula-aukkoon ja sitten monistukseen eri kuoseissa. Kyseinen kangas on Marimekon viskoositrikoota ja kyllähän tämä päällä oli hyvä jumppailla. 




Tässä on vielä toinen paita kummipojalle, joka syntyi tilkkulaatikoita tyhjennellessä. Selkäpuoli on samaa Marimekon tasaraitaa kuin hihassa.

Saimme viime viikolla viettää ihanaa laatulomaa perheen ja ystävien kesken. Näin arkeen palatessa toivoisin, että edes joskus meidän perheemme musta aukko voisi imaista sisäänsä vanhentuneita ruoka-artikkeleita jääkaapin uumenista, auton lattialle kasaantuneet reissuroskat ja edes muutaman turhan muovilelun tai pahvilaatikkoaskartelun. Katoaisivat vain omia aikojaan...

Viime aikojen käsityöt ovat sisältäneet paljon tätä perushommaa eli paikkaa, pidennä, kavenna ja korjaa. Keittiörättejä, kauppakassi, kodarin verhot, jokuset housunpolvet ja niin ees päin. Reissussa sain myös kutimilla vanhentuvia töitä eteenpäin, kunnes eräs pieni teräsmies teki alastulon suoraan kutimille ja lahjaksi saatu lempipuikko räsähti poikki. Oma vika.

Iloa ja aurinkoa!