22.2.2012

Hiihtää vai ommella?

Vuorokaudessa on todistetusti vain 24 tuntia ja jos haluaa nauttia talviurheilusta jää ompelulle ikävä kyllä aivan liian vähän aikaa. Hiihtämään pitäisi nyt päästä päivittäin ja niinpä valmista ei käsityörintamalla tahdo tulla. Se vähä vapaa-aika menee mieluusti suksilla tai jumpatessa-pumpatessa ja suurista toiveista huolimatta kankaat pysyvät kankaina. Isosiskolle ompelin pari uutta paitaa, uusimman Ottobren kaavalla, jossa oli hauskat ryppyhihat. Ehei, en ymmärtänyt miten rypytyksen saa tehtyä ilman kuminauhojen jälkikiristystä, mutta ihan hauska tuli lopputuloksesta. Ohjeessa puhutaan höyrytyksestä, jolla kuminauhan saa asettumaan "aloilleen". Meillä höyryää kuitenkin vain rouva ei silitysrauta. Pipoja siskoksille kevättä varten.












Todellisuudessa nuo ryppyhihat ovat ihan oikean pituiset, mutta kuvassa näyttävät kyllä hassun lyhyiltä. Tänään olisi kyllä ollut parasta jäädä ompelukoneen ääreen, mutta lähdinpä kuitenkin auraamaan parin kilsan latua umpihankeen. Kysehän on asenteesta, mutta sekin oli jo tänään koetuksella. Toiveikkaana tilasin lisää kankaita, joiden pitäisi loppuviikolla saapua ihasteltavaksi. Valoisat päivät lisäävät onneksi "aikaa" vuorokauteen.

Valoa kohti siis! Mukavaa viikkoa!

16.2.2012

Adios apilat!

Seuraavana tuhoamisvimmani kohteeksi joutui Liandlon vihreä apilakangas, josta viime kesänä ompelin itselleni hihattoman. Nyt lopusta syntyi Myyryläiselle yökkäri Ottobren 1/11 kaavalla "little dumpo" ja 62 cm papanapaita. Mikä lienee rouvalla ollut mielessä tilatessa, kun kaappiin jäi vielä kahta erilaista vihreää apilakuosia. Salainen apila-addiktio? Apilaa kun löytyy kaapista ruskeana, oranssina ja keltaisenakin, kun tarkemmin ajattelee...









Meillä on nykyään mielenkiintoisia kuvaushetkiä. Tytöt lahjovat poikaa rusinoilla, mutta suurimmassa osassa otoksista näkyy silti vain jalka tai vähän housunpunttia, kun apilakuosinen apina on ehtinyt jo vaihtaa maisemaa...

14.2.2012

Ei tullut kalaa vaan haalari










Muumipappa on kirjoittanut jotain sen sorttista, ettei kaikkein suurimmista kaloista pitäisi koskaan puhua ennen kuin ne ovat rannalla. Tämä kävi taas tänään toteen. Ompelin Myyskälle Ottobren vanhoja tuttuja mustikkahaalareita ja ensimmäinen puoli vetoketjusta onnistui lähes täydellisesti. Siitä tuli tosi hyvä, sillä luin ensimmäisen kerran oikein tarkkaan ompeluohjetta ja se tuotti heti tulosta. Menin kuitenkin ajattelemaan sitä kaikkein suurinta kalaa ja se oli sitä myöten selvä. Ei tullut sitä täydellistä vetoketjun kiinnitystä tälläkään kerralla.

Muumipappa on hyvä tyyppi. Ja onhan tuo insinöörikin onnistunut oman elämänfilosofiansa tartuttamaan. Ohjeita luetaan vasta kun on ensin muutama kerta kokeiltu omin päin.

Kiitos Rusinalle Kytken ja Kokeilen-blogista saamastani haasteesta. Vastaan siihen, kunhan vähän asiaa pohdiskelen. Vielä loppuun kaikille teille ihanille ystäville ja lukijoille lämmin halaus ja rutistus!

10.2.2012

Tavallista tallausta

Tällä viikolla on syntynyt molemmille tytöille talvihaalarin väreihin sopiva kypärämyssy Ottobren ilmaiskaavalla. Pikkusisko sai myös kaksinkertaisen fleegepipon, josta kylläkin ensimmäisen ompelun jälkeen tuli käsienlämmittely muhvi. Mitä lie meni pieleen, mutta vaati vähän ratkojaa avuksi. Hiljaista on ollut käsityörintamalla, kun ovat Yrjö ja Hilma Heikotus olleet kylässä pitkin viikkoa. Vaativia vieraita, vievät mehut ja yöunet mennessään.

Jatkoin turkoosin pilvikankaan linjoilla ja päätin laittaa aina kankaan kerrallaan paloiksi ja vaatteiksi asti. Ruskeasta sammakosta syntyi paita tuoreelle isoveljelle ja lopusta riitti Myyryläiselle t-paita kirjekuorikauluksella. Tällä tavalla kankaan lopuista syntyy vaivihkaa jo kesävaatettakin mieltä piristämään.







Tavallista tallausta...sen on nyt oppinut perheen pieninkin. Ihanilla horjuvilla askelilla, mutta varmasti ja ylpeästi eteenpäin. Herra on oppinut myös näyttämään kieltä. Muuta ei miehen tarvitse osatakkaan, näilläkin saa jo nakkikioskilla rähinän aikaiseksi.  Kaunis kiitos kommenteista! Nyt kohti tavallista viikonloppua!

5.2.2012

Pilvissä

Täällä on eilisestä asti oltu pilvissä...ei kuitenkaan pilvessä. Heräsimme aamulla odotettuun ihanaan ilouutiseen, ensimmäinen serkku tälle keväälle oli aamusella saapunut maailmaan. Silloin päivän teemaksi muodostui kuin itsestään turkoosin pilvikankaan tuhoaminen ja vauvalahjan valmistus. Olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen. Kangasta, joka muuten on kestovaippakaupasta, oli 60cm ja siinäkin yksi pieni reikä ja langanpurkauma. Sain kuitenkin taiottua kankaanpalasta kaksi pitkähihaista, pipon ja hihattoman paidan.


Pienelle serkkupojalle lähtevät tervehdykseksi paita, pöksyt ja pipo. Omalle pilvirinssille pitkähihainen ja kesäksi hihaton. Olin jo ajatellut pilvikuosin menneen menojaan, mutta me&i onkin ottanut ne jälleen mallistoonsa ja niinpä tilasin itsekin kangaskuriirilta kolmea eri väriä. Ihanan laadukasta kangasta ja mukavaa ommeltavaa. Olen näinä lähes kolmenkympin pakkaspäivinä harrastanut matkatoimistojen sivuilla surffailua ihan mielen lämmittelyn vuoksi. Hihaton paita piristää mieltä, eikä hihoihin olisi ollut kangastakaan.







Olen unohtanut vallan raportoida, että sain joulupukin paketista tällaisia kokolappuja. Tässä ne ovat nyt eka kerran käytössä. Kätevää! Kiitos tontulle! Kesäisessä teemassa syntyi myös 5-vuotis lahjaksi tunika. Ja katsokaa, sain vangittua siihen alakerran ainoan valonsäteen. Kaunista!


Täällä jatketaan eloa pilvissä! Seuraavaksi on luvassa violettia ja keltaista!