30.12.2013

Kinkun sulattelua

Nyt tai ei koskaan on rutistettava joululahjapäivitys, ettei vallan jää koneelle lojumaan. Vietimme ihanan joulun ja tunnelmointia jatketaan edelleen. Sain ja saimme suurella sydämellä annettuja lahjoja, joista aivan erityisiä olivat tietysti monet itse valmistetut kääröt. Itsekin ompelin läjän perusvaatetta pakettiin laitettavaksi.






Heijastinliivin seuraava kokeiluversio syntyi Marimekon sadepukukankaasta. Se oli tarkoitettu lahjaksi, mutta pakettiin kääräisyä odotellessaan edustan liimapintainen tarranauha päästi väriä ja niinpä liivi jäi käyttöön omille lapsille. Siitä tuli kyllä raikas ja hauska.







Kummilapsille ja sisarusten lapsille syntyivät nämä seuraavat. Samanlaiset pöllösetit veljeksille, tunikat kummitytöille ja jumpsuit kummipojalle. Turkoosien housujen ja harmaan haalarin kankaat joustocollegea Kestovaippakaupasta. Jumpperin resorit Majapuulta. Mallina kuvissa Pikkusisko, joka on kaikkiin vaatteisiin vähän pitkä, joten lahjojen saajilla riitti kasvuvaraa.







Nämä peruspaidat ja mustikkahaalarit oli kääräistävä pakettiin ilman Kaikula-merkkejä, sillä niin kauan vetkuttelin uusien tilaamista että vanhat yksinkertaisesti loppuivat kesken. Eilen uudet merkit sitten kolahtivat postilaatikkoon ja niitä nähdään sitten tästä eteenpäin. Pitäisi riittää niin pitkään, kun meidän lapset äidin ompeluksia huolivat.







Ystävälle tein, jo aikaisemmin itselleen ompelemaan pipoon, sopivan huivin. Mieheni mielestä hieman körttihenkinen. Ehkäpä? Sopii käyttää monenlaisissa tilaisuuksissa ja ihan mummonakin vielä. Huivi pehmeää mustaa trikoota, jonka reunaa somistaa pitsi. Samaisen lahjansaajan kanssa virittelimme tuossa joulukuun alussa pienen verstaan, jossa valmistui muutama kokeellinen sateenvarjo. Ideahan on aivan mielettömästä Vmsomakoppa -blogista. En löytänyt äkkiseltään sateenvarjon kuviointisivua, mutta jos et kyseistä blogia ole seurannut, se kannattaa lukaista ihan kokonaan. Meidän toteutuksemme on pikainen Motonet-versio, mutta koska tuntuu hyvin toimivalta, saatamme vielä joskus panostaa oikein kunnon varjoihin ja helmiäiseen. Yksinkertaisuudessaan tarvitaan siis pitsiliinoja ja spraymaalia.







Yksi innokas pieni piirtäjä sai valkoisen pipon ja Pentelin kangasliidut sen koristelua varten. En tiedä onnistuuko piirtäminen trikoolle miten hyvin, mutta eiköhän siinä perheessä löydy liiduille monta muutakin käyttökohdetta äidin ja tyttären voimin. Liidut on tilattu Taitaville nimisestä nettikaupasta ja paketissa on 12 väriä. Pienelle neidille lähti trikoopeitto kokoa 60*70cm. Kuvat ovat kaikki kyllä niin pimeitä, ettei näistä saa mitään tolkkua. Raikas on väreiltään luonnossa ja taustana kirkkaan keltainen joustofrotee.





Perheeseemme lennähti jouluksi myös laumallinen superkoiria. Nuorinta lukuunottamatta muut saivat "supelkoila"-yökkärit, jotka saavat hymyn huulille ja lapset ovat aivan myytyjä. Kangas on Isosiskon kummitädin piirtämä todella laadukkaan tuntuinen kangas. Sillä on lapsille aivan erityinen merkitys myös siitä syystä, että sankarikoira näyttää meille kaikille hyvin tutulta. Ensimmäisessä kuvassa jouluaamun sekasortoa olohuoneessa ja toiseen kuvaan pääsi mukaan Kuopuksen iki-ihana joululahja saman taitavan kummitädin käsistä.








Meidän tytöissä virtaa molemmissa äitinsä veri näissä käsityöasioissa. Itse ompelin lahjat valmiiksi suurimmaksi osaksi jo syksyn aikana ja niinpä ovat neiditkin nykertäneet omia pikku pakettejaan jo viikkojen ajan. Näissä pajoissa syntyi mm. huopaheijastimia, itsemaalattuja tauluja, rannekoruja itse taiteltuihin pahvirasioihin, askarteluja ja painettuja t-paitoja. Tässä kuvissa pari paitaa ja aivan sympaattinen peräkärry Pikkuveljen mopoauton perään. Sen on Isosisko toteuttanut itsekseen puisesta mandariinilaatikosta pyörivine puurenkaineen ja rekisterikilpineen. Onpahan äitikin ollut monessa projektissa vähän apurina, mutta ideat ovat tyttöjen omia. Odotan, milloin lapset keksivät kysyä voisivatko ostaa jollekin joululahjan itsetekemisen sijaan. Insinööri ei voi kun ihmetellä.

Kuvista löytyi myös joulun ainut kudottu lahja villasukat ja yksittäinen pipo, joita niitäkin tuli ommeltua. Sen verran on aikaisemmista jouluista tullut järkeä, että kaikki oli ommeltuna jo ennen joulukuun puoliväliä ja hyvin jäi aikaa siihen varsinaiseen fiilistelyyn. Joitain juttuja on vielä kameralla, mutta laitanpa niistä kuvia myöhemmin. Miehen joululahjahuppari on vielä pöydällä vailla vetoketjua.

Jos jaksoit kahlata päivityksen loppuun, voin luvata, että kinkku ehti sulaa ainakin vähän. Täällä mokomaa konvehtivuorta on aloitettu sulattamaan joulupäivänä alkaneella lenkkikuurilla. Ihana tunne pitkästä aikaa! Eikä tarvitse pelätä liukastumista, kun on kelitkin kohdallaan! Kiitos vierailusta ja oikein mukavaa vanhan vuoden loppua sinulle!

4.12.2013

Sillä sipuli

Tsadaa! Vihdoinkin kuvat itselle ommelluista paidoista. Esikoinen kuvaili ja joka välissä piti käydä sisällä hämmentämässä spagettia ja jauhelihakastiketta, kuten aina suurissa muotikuvauksissa. Ensimmäisenä tuli viimeisteltyä jo viime päivityksessä esitelty joustofroteinen "kauluskukkanen".





Sen jälkeen estradille eli autokatoksen seinälle pääsi surullisen kuuluisa Onion 2035. Olen katsellut kauan ja kaihoten taitavien ihmisten kyseisellä kaavalla ompelemia tunikoita. Vihdoin pääsin kokeilemaan kaavaa. Ei tullut meistä kavereita, kuten seuraavasta kuvasta huomaa. Kangasta leikatessa pienensin heti kaula-aukkoa ja lyhensin helmaa. Ei tullut hyvää, vaan yöpaita. Laitoin hihoihin pitkät resorit. Ei tullut hyvää. Ompelin helmaan kireämmän kaitaleen. Ei edelleenkään hyvä. Lyhensin helmaa kaitaleen yläpuolelta 15cm, jolloin paidasta tuli lantiopituinen. Nyt on hyvä, muttei enää Onion.




Kokeilujen jälkeen löytyi sitten se huippukaava. Pohjana paidassa on syksyn Ottobre womanin Autumn mood. Hihoihin ompelin kaksinkertaiset "resorit" ja lisäsin korkean kauluksen. Jotenkin nämä kaulukselliset tuntuvat omilta. Sammalpolku pääsi äidin vaatteisiin kahdessa ihanassa värissä, sillä tytöt eivät kankaaseen ihastuneet. Hyvä niin, sillä vallan tämä harmaa on aivan huippu.







Kun hyvän löytää, ei kannata vaihtaa! Samalla kaavalla myös tämä keltaraidallinen paita. Kangas on Triteksiltä suunnilleen viiden euron metrihinnalla, joten mukavan huokea tuli tästä. Väri on ihana!





Kuvauspalkaksi oli tietysti spagettia ja jauhelihakastiketta! Ihmettelen, ettei hommat tahdo kiinnostaa. Seuraavassa päivityksessä sitten kastelahjaa ja ehkä jo jotain jouluista, jos uskaltaisi paljastaa... Tunnelmallista itsenäisyyspäivää!

28.11.2013

Hiilikellarissa

Kyllä osaa olla pimeää. Sitä torjumaan olen kehitellyt omaa versiotani heijastinliivistä lapsille. Asiaa olen pyöritellyt lähes joka syksy, mutta nyt näitä on näkynyt monessa blogissa ja myynnissä messuillakin.

Heijastinliivissä täytyy olla kolme tärkeää ominaisuutta. Tarvitaan reilusti heijastavaa pintaa, vettä keräämätön pintamateriaali ja pukemista helpottamaan tarrakiinnitys eteen. Näistä lähtökohdista lähdin ja syntyi Pikkuveljen traktoriliivi. Insinööri laimensi onnistumistani muistuttamalla, että taustan keltaisella tai oranssilla turvavärilläkin on oma tehtävänsä. Blääh, niin tyypillistä insinööriajattelua...ei yhtään luovuutta.








Tässä liivissä pohjana on Marimekon palapussissa ostettua kevyttä vettähylkivää ulkoilukangasta. Se ei rispaannu reunoista, sillä toisella puolella on "jännä" hiukan tahmainen pinnoite. Seuraavan kokeilun tein kirkkaan värisestä Marimekon sadekankaasta, mutta siitä kuvia myöhemmin. Eipä tarvitse enää taistella Pikkuveljen kanssa heijastinliivin pukemisesta.

Sen lisäksi, että täällä hiilikellarissa on muutenkin mahdotonta kuvata, on seuraavat otokset napattu myös kiireellä. Pikkusiskolle ompelin omien toiveiden mukaan omppupaidan, joka piti saada päälle koulukuvaan. Tässä vielä banaania poskeen lähtökiireessä. 




Tunnin päästä kouluun lähti Isosisko, jonka uudesta samettimekosta piti vielä eteisessä napata kuvat. Olen tässä ommellut kaikenlaista joulua ajatellen ja itsellekin on ollut pakottavaa tarvetta saada jokunen paita. Maanantaina neiti tuli kyselemään, joko olen saanut sen keskiviikon koulukuvaukseen tilatun uuden samettimekon valmiiksi. Olin kai luvannut jonain kiireisenä hetkenä, jolloin vastaanotin ei ollut päällä tai johto aivoihin kytkemättä. Mikäs siinä, äideillä on pitkät yöt... Kaava on Cap sleeve uusimmasta Ottobresta, vain etukappaleiden halkaisun jätin välistä. Jouduin kaventamaan yhteensä n. 8cm eli aika väljä kaava on kyseessä. Kiireessä tehden tuli kaikenlaista hamaa, mutta jos asiakas on tyytyväinen, täytyy äidin niellä turhautumisensa ja sulkea silmänsä joiltakin osin.






Ulkovaatteet päälle ja vielä viimeinen kuva kouluun lähtijästä. Syynä pikapikaa pyöräytetty talvilätsä farkkupäällisellä ja fleege vuorella. Neiti on yrittänyt vielä viime viikkoina livahtaa kouluun kesäksi ommellulla puuvillalätsällä, joten kun mittari näytti -11, tuli äidille hommia. Tämä on vielä vähän kankea, mutta asettuu varmaan paremmin lörpälleen käytössä. Lisänä mummun kutoma kaulahuivi.





Koska hovikuvaajat ovat otollisen päiväsydämen oppivelvollisuuden parissa, on itselleni ommellut paidat jääneet kuvaamatta. Tässä niistä ensimmäinen vielä hiukan keskeneräisenä. Parempi arkistoida kuitenkin näin tai jää kokonaan kuvaamatta. Tarkoituksena oli kokeilla Ommellinen-blogin ihastuttavaa kauluksellisen paidan ohjetta. Haaveena oli pidempi pullottava helma suurine taskuineen, mutta jotain hämärää tapahtui. Unohdin ommella taskut. Harmitus haihtui nopeasti, sillä sovittaessa totesin unohtaneeni myös "pullotuksen", joten tämän paidan taskut olisivat olleet turhat. Toistaiseksi niissä ei olisi mahtunut säilyttämään edes junalippua. Kaulus on hauska, joskin seuraavassa versiossa se saa jäädä vähän matalammaksi. Hihoista puuttuu resorit ja helmakin on kuvassa vielä huolittelematta. Kauan tätä kangasta itselleni jemmasin ja olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen. Tämän tyylisiä vielä joskus ompelen toisenkin. Kiitos Ommellinen-blogiin ohjeesta ja ihanasta mallista!




Olemme viettäneet ystävien kanssa myös perinteistä jouluaskarteluiltaa. Seuraava kuva antaa vihjettä, mitä tänä vuonna on touhuttu autotallissa. Tuskinpa arvaat, joten kuvia myöhemmin...




Kiitos vierailustasi ja tunnelmallisia hetkiä jouluvalmisteluiden parissa. Jos oikein kovasti uskoo tonttuihin, voisivatkohan ne ensi yön aikana käydä vaihtamassa alakertaan jouluverhot ja sytyttelemässä jouluvaloja? Adventti lähestyy ja valoa kaivataan hiilikellariinkin.

11.11.2013

Tykkään susta niin että halkeen

Ei tullut tavallista arkiviikkoa, tuli enterorokko. Kävi läpi koko porukan. Raskas vieras, ei haluta meille enää. Ompelut ovat jääneet sairastamisen jalkoihin, luonnollisesti. Uhosin täällä ompelevani jotain Insinöörille, muttei mennyt ihan putkeen sekään. Joku päräytti resorin nurinpäin, piirsi huonot kaavat ja sovituksessa paita oli kertakaikkisen kummallisen mallinen. Ribbineuloksen ja interlockin liitto ei ollut saumaton ja ilmentyi mutkina sekä pusseina raglansaumoissa. Hermostuin, tuskastuin ja lopulta sisuunnuin. Pistelin puolisoa nuppineuloilla, sovitutin sata kertaa, leikkasin, lisäsin kangasta ja purin saumoja. Kiukku palkittiin, työ ei mennyt hukkaan. Paita istuu nyt tosi hyvin! Jipii, työvoitto!






Nyt on miehillä "mopo"-paidat, vaikka aika paljon isompien koneiden miehiä ovatkin. Ihania! Kunpa kasvaisi pienestä ison kaltainen, paras mahdollinen. Kankaat Noshilta ja Isosisko oli apuna leimasimen virityksessä. Kirjainten asetteluun ei tahdo äidillä piisata hermoa.

Ompelumaratonilla syntyi parit haalarit Pienimmälle, kukikas joustofrotee Mussukoilta ja raitainen college Majapuulta. Tuotoksia tärkeämpää on tietenkin aivojen tuuletus ja hyvä seura. Kiitos naisille! Voi tätä valon puutetta, vaatii paljon mielikuvitusta nähdä nämä yhtä raikkaanvärisinä kuin luonnossa.





Nyt en toivo tavallista arkiviikkoa, vaan vauhtia, vaaroja, räkää, hajonneita kodinkoneita, pohjaanpalaneita ruokia, tussilla väritettyjä huonekaluja, lääkärireissuja ja tohinaa. Katsotaan miten käy näillä toiveilla... ;) Mukavaa alkavaa viikkoa juuri sinulle! Kiva, kun poikkesit Kaikulassa!

Meillä jatkuu Pikkuveljen tauoton tietovisailu "Mitä, missä, milloin?". Ei oo mainostaukoja.

27.10.2013

Kaappaus

Tilasin itselleni oliivin vihreää siilikangasta ja suunnitelma pussihelmaisesta paidastakin oli jo elävänä mielessä. Majapuun paketin saavuttua kankaaseen tarrasivat kolmet kädet, jotka repivät siiliraukkoja eri suuntiin. Sain ompelupuuskan ja tuhosin metrin samoin tein. Siilistä, Kestovaippakaupan ruskeasta joustocollarista ja Majapuun huippulaadukkaasta raitaresorista syntyi siiliä koko perikunnalle. Eipähän ole meidän lapsilla ennen ollut samistelupaitoja.








Kalastajakangasta oli aivan pakko saada, sillä siitä tarvittiin tervetuliaislahja maailmaan "suuren kalastajan pienelle tyttärelle". Pikkusisko halusi ehdottomasti lopusta kankaasta paidan itselleen. Tänään syötiinkin viime kesän suuret kalansaaliit, kun pääsi tuo arkkupakastimen töpseli irtoamaan.





Tämän kankaan tilaus oli tyttöjen toive. Itse pidin sitä levottomana alun alkaenkin, joten se jäi odottamaan kai värien haalistumista tai jotain. Nyt piti kaivaa Mustit ja Mirrit esille, sillä nuorimmainen kaipaa jo seuraavan koon jumpsuitia. Näitä täytyisi olla toinenkin, sillä syksyn viiletessä olen kaivannut aamuisin vähän lämpimämpää päälle pantavaa. Puilla kun yrittää lämmittää mahdollisimman paljon, tahtoo tuo huushollin lämpötila olla aamuisin vähän vilakka. Haalari on tähän oiva kapistus ja itse asiassa kangaskin tuntuu jo ihan mieleiseltä.





Tässä on vielä pari lahjaa. Metsolan kaarahaalari reippaalle kummipojalle ja suloiselle eskarineidille tunika ja pipo. Rusettipipon kaava Modasta, haalarit kestosuosikki, koossa 86cm.






Metrin pala siiliä katosi viimeistä palaa myöten, mutta sain siitä riittämään vielä itselleni pipon. Joten nyt vilisee siiliä tässä talossa, joskin niiden vangitseminen samaan kuvaan oli aikamoinen talkoo. Pienet ovat vaipuneet jo horrokseen ja syytä olisi suurenkin siilin jo kömpiä vällyihin. Mukavaa uuden viikon alkua! Itse toivon vaihteeksi ihan tavallista arkiviikkoa, mutta katsotaan mitä elämä taas eteen heittää. Ompelumaraton lähestyy ja pistää ajatukset liikkeelle tulevan joulun suhteen.

ps. Kannattaa tarkistaa onko töpseli seinässä?