27.10.2013

Kaappaus

Tilasin itselleni oliivin vihreää siilikangasta ja suunnitelma pussihelmaisesta paidastakin oli jo elävänä mielessä. Majapuun paketin saavuttua kankaaseen tarrasivat kolmet kädet, jotka repivät siiliraukkoja eri suuntiin. Sain ompelupuuskan ja tuhosin metrin samoin tein. Siilistä, Kestovaippakaupan ruskeasta joustocollarista ja Majapuun huippulaadukkaasta raitaresorista syntyi siiliä koko perikunnalle. Eipähän ole meidän lapsilla ennen ollut samistelupaitoja.








Kalastajakangasta oli aivan pakko saada, sillä siitä tarvittiin tervetuliaislahja maailmaan "suuren kalastajan pienelle tyttärelle". Pikkusisko halusi ehdottomasti lopusta kankaasta paidan itselleen. Tänään syötiinkin viime kesän suuret kalansaaliit, kun pääsi tuo arkkupakastimen töpseli irtoamaan.





Tämän kankaan tilaus oli tyttöjen toive. Itse pidin sitä levottomana alun alkaenkin, joten se jäi odottamaan kai värien haalistumista tai jotain. Nyt piti kaivaa Mustit ja Mirrit esille, sillä nuorimmainen kaipaa jo seuraavan koon jumpsuitia. Näitä täytyisi olla toinenkin, sillä syksyn viiletessä olen kaivannut aamuisin vähän lämpimämpää päälle pantavaa. Puilla kun yrittää lämmittää mahdollisimman paljon, tahtoo tuo huushollin lämpötila olla aamuisin vähän vilakka. Haalari on tähän oiva kapistus ja itse asiassa kangaskin tuntuu jo ihan mieleiseltä.





Tässä on vielä pari lahjaa. Metsolan kaarahaalari reippaalle kummipojalle ja suloiselle eskarineidille tunika ja pipo. Rusettipipon kaava Modasta, haalarit kestosuosikki, koossa 86cm.






Metrin pala siiliä katosi viimeistä palaa myöten, mutta sain siitä riittämään vielä itselleni pipon. Joten nyt vilisee siiliä tässä talossa, joskin niiden vangitseminen samaan kuvaan oli aikamoinen talkoo. Pienet ovat vaipuneet jo horrokseen ja syytä olisi suurenkin siilin jo kömpiä vällyihin. Mukavaa uuden viikon alkua! Itse toivon vaihteeksi ihan tavallista arkiviikkoa, mutta katsotaan mitä elämä taas eteen heittää. Ompelumaraton lähestyy ja pistää ajatukset liikkeelle tulevan joulun suhteen.

ps. Kannattaa tarkistaa onko töpseli seinässä?

14.10.2013

Syystäydennys

Viime päivinä olen urakoinut lasten tilaamia paitoja. Siiristä&Myyrystä sai vielä palat Pikkuveljen paitaan, hihoissa Noshin raitaribbiä. Keltaisen sävy on aivan ihana ja paidasta tuli kyllä aika herkullinen. Keltaisesta raidasta riitti vielä body Pikkuriikille ja kaveriksi pöksyt Noshin savenharmaasta pallokankaasta. Tämä palloinen oli kyllä laadultaan pettymys, sillä se meni nukkaiseksi jo ensimmäisessä pesussa.





Pikkusisko sai valita itselleen paitakankaan ja mallin. Kankaaksi hän valitsi Noshin merenneitoa ja kaavana uusimman Ottobren tunikamekko pitkillä kapeilla hihoilla. En ollut kankaasta yhtä vuorenvarma kuin tyttäreni, mutta on kyllä mekko käyttäjänsä näköinen. Vaaleansininen ja pinkki käyvät ihanasti tällaiselle vaaleahiuksiselle suomineidolle.





Isosiskon vaatekaapissa tuntuu olevan jatkuvasti muutaman käyttöpaidan mentävä tyhjä aukko. Hän halusi itselleen siilikuosia ja ehdinpäs ommella vielä ennen talvihorrosta. Lörppäkauluspaitaan löytyi kangas paikallisesta kangaskaupasta ja väri on kaunis suklaanruskea. Näiden kaveriksi vielä värisuora Hopsis-leggareita. Mustat ovat ohutta collegea ja muut sitä kuuluisaa Kestovaippakaupan joustocollaria vertaansa vailla. Tästä on tullut neidin lempimalli ja näitä on nyt kierroksessa viidet, niin ei tarvitse kouluaamuisin kiristellä hampaita.






Seuraava haaste olisi ommella jotain Insinöörille. Tulossa on isänpäivä, syntymäpäivä sekä joulu, joten josko saisin aikaan jotain pakettiin kääräistävää. Kuulen aina välillä huumorilla höystettyä mutinaa siitä, että kaikille muille ommellaan paitsi hänelle. Syystä tietysti jupisee, sillä näiden vuosien aikana olen ommellut rakkaalleni tasan yhden pipon. Noloa! Nyt on kuitenkin kankaat kaapissa odottamassa, joten seuraavaksi mallia etsimään.  Katsotaan, miten rojektissa käy.

8.10.2013

Tusina ompelusta

Tämä päivitys on ollut vähän pitkissä kantimissa. On tahtonut olla tuota puuhaa monenmoista viime aikoina. Tulossa on erittäin laadukkaita kuvia tässä menneinä viikkoina valmistuneista ompeluista. Päivityksen lopussa paljastuu mitä syntyi Kestovaippakaupan sammakkotrikoosta ja anopin vanhasta kevyttoppatakista.





Leikkelin taannoin vanhoja kankaita loppuun ja niistä syntyi muutamia kokoelmapaitoja omalle väelle. Erityisesti Pikkuveljelle uudet paidat tulevat tarpeeseen, sillä kostea syksy on saanut pojan kasvamaan kuin kanttarellin ikään.








Lasten serkkutytölle lähti junakyydillä tervehdykseksi huppumekko ja raitaleggarit. Kaava mekkoon on Ottobresta, mutta jätin etuosan halkion pois ja laajensin pääntietä. Tähän leikkaantuivat viimeiset palat ihanaa Siiriä&Myyryä Paapiilta. Isosisko innostui mallista ja tilasi itselleen samanlaisen. Siitä tulee kuulemma sinivalkoraidallinen punaisilla kanteilla. Katsotaan kauanko ilmestyminen tälle ruudulle kestää...





Kummitytölle veimme synttärilahjaksi tunikan ja yöpuvun. Tunikan suhteen oli toiveissa jotain keltaista ja minusta tämä kaikessa kirjavuudessaan sopii kuin nenä pään tuolle touhukkaalle nelivuotiaalle sankarille. Äidin migreenistä olen kyllä vähän huolissani?






Seuraavat kuvat olisi voinut jättää lisäämättä, mutta jääköön kaikessa komeudessaan arkistoihin. Kestovaippakaupan joustocollarista ompelin poltetun oranssin imetyspaidan erään valmishupparin pohjalta. Tämä collari on kyllä niin huippua, ettei mikään määrä hehkutusta riitä!  Toinen imetyspaita on kasattu tilkuista ja kaavana Jokatyypin kaavakirjan raglan. Lupasin itselleni etten käytä tätä julkisesti, mutta niinpä vaan rouva on nähty tässä hiimailemassa. No täällä maalla nyt menköön vähän kirjavammatkin kyhäelmät. Kuvat on ottanut vastahankainen esikoiseni, jolla olisi ollut kuvaushetkellä jotain tähdellisempääkin tekemistä.






Tässä sitten viimein lopputulos anopin takista ja sammakkokankaasta yhdistettynä Kestovaippakaupan petrooliin joustocollariin ja oranssin apilatrikoon jämiin. Syntyi kevyttoppatakki Pikkuveljelle, jonka mielestä takki on "inana"! Kuvat huipentavat tämän laadukkaan kuvakollaasin. Takin helma on tosiaan ihan tasalaatuinen kummankin puolen vaikka kuvissa näyttää kadonneen oikealta puolelta. Nyt vain jännätään miten trikookangas kestää pienen miehen menossa. Toki tällä takilla on tarkoitus lähinnä autoilla eikä keittää taikasoppaa pihan yrteistä ja kuravellistä. Ainakin äiti ajatteli niin...







Selässä heijastin ja jalassa tietysti kumpparit, sillä ne ovat liimautuneet mieheen kiinni.
Vihdoinkin kuvat koneella, huh huh ja nyt kohti huomista. Kiitos ja moi!