11.5.2016

Jämät hyötykäyttöön

Ompeluharrastuksen oleellinen sisus on kauniiden vaatteiden aikaansaaminen ja ilon tuottaminen lähimmille. Täydellinen onnistumisenkokemus tulee kuitenkin silloin, kun kaikki loputkin jämät kankaasta on käytetty ja tällöin myös kilahtaa kuvitteellinen säästö tilille itse tekemisen ilon lisäksi. Niinpä niin. Tuumasta toimeen, Tässä muutama tilkkupeitto, joita on pikku hiljaa valmistunut vauvalahjoiksi ja tällä kertaa myyjäisiin.








Myös vanhojen farkkujen kierrätys on jatkunut. Kummipojalle ompelin farkkutakin, kun edellinen oli jo ehtinyt mennä pieneksi.




Jotain muutakin on valmistunut, enemmän ja vähemmän jämistä.








Jotakin jännää kuitenkin tapahtui ja hetkellinen vajaus tilkkulaatikossa vaihtui Kankaiden yön hamstrauksesta johtuen korkeiksi pinoiksi uusia ihania kevätkankaita. Kohta taas pursuilee...

Ihanaa kevättä ja kiitos vierailustasi Kaikulassa!

17.3.2016

Farkut kiertoon

Aurinko on viime päivinä lämmittänyt niin, että ajatus kevätvaatteiden päivittämisestä hiipii väkisin mieleen. Pikkuveljeltä puuttui takki, joten leikkelin muutamat vanhat farkut paloiksi ja surautin yhteen. Sisällä on trikoovuori, sekin osittain kierrätetystä paitakankaasta. Kaava on Ottobresta, mutta taas meni soveltamiseksi, kun lyhentelin vähän helmaa reippaasti. Mutta lopputulos on pojalle mieleinen ja sehän riittää.


 






Kiitos kaikille läheisille, jotka muistavat aina laittaa rikkinäiset ja pieneksi käyneet farkut talteen näitä leikkelyjä varten. Pikkusiskon pussimaiset farkut olivat lahkeista jo kertaalleen paikatut, mutta niistä sai katkaisemalla vielä vallan mainiot shortsit seuraavalle. 

Olin viime viikonloppuna opiskelujen puolesta Kokkolassa ja pääsin käymään Paapiin myymälässä täydentämässä jo uhkaavasti tyhjeneviä kangasvarastojani. Todellinen hamsteri käyttää demopäivän ruokatunnin kangaskaupoilla ja jättää syömisen muille. Hengen ravinnolla ja kauniilla kuoseilla pysyy todistetusti hengissä nälästä huolimatta. 

Paapiin kankaista Pikkuveljelle t-paita kuumepäivää piristämään ja pari lippispipoa Noshin ilmaiskaavalla. Tätäkin ideaa on pitänyt hautoa varmaan pari vuotta ja ihastella muilla, ennen kuin saa toimeksi. Näistä tuli kyllä hauskoja, eikä kevätaurinkokaan häikäise, kun on lippa vinossa. Lopuksi vielä rusettipipo, joka lähti lasten serkkutytölle nimipäivälahjaksi.







Nyt kohti seuraavia suunnitelmia, mahdollisesti lisää farkuista, joita melkoinen läjä lojuu pitkin ompeluhuoneen lattioita. Niitä kun saa leikeltyä, tulee taas mukavasti tilaa hyllyille. Aurinkoista pääsiäisen ja hankikantojen odotusta!

9.3.2016

Sijaistoimintaa

Tyypillistä. Silloin kun olisi aikaa ommella, iskee jumi. Tällaisina viikkoina, kun ei olisi ollenkaan aikaa istua ompelukoneella, iskee pakollisia tarpeita tuhota esimerkiksi tilkkuja. Käyttöön ja tarpeeseen tulivat tietenkin nämäkin, mutta olisi tuolla odottavien pinossa ollut tärkeämpiäkin.

Perheen pienimmällä ei ollut eilen mitään sopivaa vaatekaapissa. Löytyi ainoastaan "en tykkää", "en halua" ja "ei tätä"-vaatetta. Ompelin kankaan loput kissapaidaksi ja hatuksi. Uudet housut saivat resorien kohdalle nousemaan punaisia patteja, joten ne pääsevät käyttöön vasta pesun jälkeen. Pikkuveljen huppari on kasattu joustocollegen jäämistä. Ihan muuta menin kaapilta hakemaan, mutta tilkut hyppivät syliin...








Nämä ovat toivottavasti tömähtäneet tänään postilaatikkoon läntisellä rannikolla. Ne ovat ihanille kaksostytöille, onnea vielä koko perheelle! Kaavat löytyvät uusimmasta Ottobresta 1/16. Aurinkoista viikon jatkoa sinulle!

1.3.2016

Raitasukkia

Täällä on pukannut puikoilta pelkkää raitaa sitten viime syksyn. Luulin, ettei minusta ole pitkien sukkien kutojaksi, mutta ylitin itseni, kun tikuttelin polvisukat ystävälleni joululahjaksi. Siitäpä alkoikin ihan uusi innostus ja nyt olen kutonut itselleni jo kahdet. Hupsistarallaa-blogista löysin idean kahden raitalangan yhdistämisestä, kumpaakin kudotaan aina kaksi riviä kerrallaan ja lopputulos on mitä milloinkin. Tällä tekniikalla on kudottu pitkät sukat Pikkusiskolle. Omat pitkät sukat ovat raitalangan ja jämälankojen yhdistelmä, joissa riittikin pääteltävää. Niistä olen aivan erityisen iloinen!







Nyt on tyhjien puikkojen syndrooma, mikä aiheuttaa ahdistusta ja tärinää. Mitä seuraavaksi? Raitaa tietysti, mutta kenelle? Onneksi on niin huikeat ulkoilukelit ja lapsilla loma, että on aikaa hetken miettiä, millaista raitaa puikoilta seuraavaksi putoaa. Aurinkoisia kevätpäiviä!

19.2.2016

Kaikulananni

Vähän aikaa pitää aina hunteerata näitä uusia tuulia. Onneksi on apu lähellä ja tämäkin äiti on nyt autettu Kaikulan osalta instagramin ihmeelliseen maailmaan. Käykääpä kurkkaamassa Kaikulanannia . Sieltä löytyy ompeluja, joita yritän päivittää kyllä tännekin. Kutimet tuottavat tällä hetkellä pelkkää raitaa, sitä on ollut ilmassa jo pitkään...















Perusvaatetta lapsille on tullut välillä ommeltua. Isosiskon peplum lintukuosilla on erityisen tärkeä, sillä kummitäti on piirtänyt kankaan. Kuvan farkkuleggarit on kierrätysommeltu "mummun" farkkuleggareista. Näistä säästöistä tulee aina hyvä mieli. Näillä keleillä on keskitytty lähinnä talviurheiluun ja kutimiin. Instagramiin yritän nyt aktiivisemmin laitella kuvia. Se vaikuttaa nopealta ja helpolta, jopa koukuttavalta.

Luonto ja metsä kaikissa harrastusmuodoissaan ovat aina olleet keuhkoni, joten kilometrien varrelta räpsittyjä kuvia lisäilen myös. Luontoliikuntaholisti, myönnän.

24.1.2016

Niskalenkki

Nyt piti tehdä tietoinen ryhtiliike ja päivittää Kaikula vuoteen 2016. Onkin jo tovi vierähtänyt, eikä ole tullut muidenkaan blogeissa kierreltyä. Nyt on niskalenkin ja paluun aika. Syksyllä perheen arjen pyöritykseltä jäänyt aika meni urheillessa ja opiskellessa ja sama tahti jatkuu edelleen. Paljon mielenkiintoista on edessä. Ompeluita syntyi joulun alla jonkun verran ja pläjäytetään ne nyt arkistoon kaikki kerralla...


Rakkaille. Lähes omille.











Yöpuvut omille. Pienille toiveesta superkissaa ja -koiraa, pieneksi menneiden tilalle. 
Isoille tytöille toiveesta yöhaalarit, alekangas kokeiluna.
 Hyvin tulee uni.







Villasukka-projektit.







Pandaa myös omille, sillä tarttuivat kaikki kolme kankaaseen kuin kärpäspaperiin.







Jottei joulu seuraavaa odotellessa unohtuisi, tässä vielä tontun ompelema joulupeitto, johon kääriytyneinä meillä lueskeltiin ja torkuttiin sohvalla. Silloin, kun siihen vielä oli aikaa...






Yritän urakoida loputkin kuvaamatta jääneet tänne bittiavaruuteen ja samalla haudon jo kauan kypsyteltyä ajatusta instagramista. Tulisikohan näihin päivityksiin vauhtia, jos siirtyisi sinne?
Kohta, kohta... Ihan kohta... (kuten meidän perheessä kuuluu jo neljästä suusta)

Kiitos, kun vierailit talviuntaan torkkuneessa Kaikulassa! Aurinkoa sinulle!