Suuria mietteitä, pieniä ompeluksia

"Kuule äiti, kun ei se yhteiskunta niin pyöri, että täällä jotkut vaan istuu ja ompelee", totesi tässä Pikkusisko taannoin keittiön pöytään nojaillen. Naulan kantaan. Ehkä pieni pisto sydämessä ja vähän panostusta seuraavaan ruokaan ja pyykkikone pyörimään.

Ah, mikä keväinen väriläiskä onkaan tämä Royal-tuotteen niittytrikoo! Tilasin sitä puoli metriä Pienimmän bodyyn ja onnistuin saamaan kankaasta aikaan lisäksi 86 senttisen mekon. Aika hyvin mielestäni. Ei jäänyt kummituksia kaappiin.

Seuraavat ompelukset tein ystävälle ja ne olivat oikein mieleisiä projekteja. Kahdet merinovillalapaset, joissa sisällä merinovillaa interlockina ja tuubihuivi. Lisäksi paita ja huppari koossa 140cm. Paidan skootterikangas on Royal-tuotteelta ja siinä on todella kivan värinen pohja. Huppariin leikkelin Jopo-kankaan loput, harmaat Kvkn joustocollaria ja raitakangas myös Kestovaippakaupasta. Kuvissa esiintyvä nuori nainen on minulle täysin tuntematon, sillä esikoiseni ei halunnut nimeään yhdistettävän poikien vaatteisiin. Paitojen nykyinen omistaja taas on unelmavävyainesta.

Isosiskolle ompelin toiveiden mukaisen paidan sivutaskuilla ja selkään lisäsin Ommellinen-blogin ohjeella rusetin. Kurkatkaapa linkistä hyvät ompeluohjeet! Ehkä näitä tulee vielä ommeltua muuallekin, on mukavan näköinen piristys peruspaitaan. Toistaiseksi neiti ei ole jäänyt rusetista jumiin oven kahvaan, mutta täytyy harsia vähän kiinni, jos näin pääsee käymään.

Ei se yhteiskunta bloggaillenkaan pyöri, joten hihat heilumaan ja nurkkia oikoseksi vielä ennen nukkumaan menoa. Tai sitten vaan sohvalle vetämään henkeä. Leppoisaa lähestyvää viikonloppua, pidetään pallo pyörimässä! Kiitos vierailusta!

Tasapainoilua

Arki on melkoista tasapainoilua, sehän on selvä. Viime aikoina on ollut tasapainoilua myös ihan konkreettisesti, mutta jotain sentään olen saanut aikaiseksikin. Olen ollut hyvin epäluuloinen villakankaita kohtaan, mutta kun Esikoinen hiimaili -20 pakkasessa puuvillaisella tuubihuivilla suostumatta vaihtamaan villaiseen kaulahuiviin, tilasin Royal-tuotteelta elämäni ensimmäiset merinovillat. Rakkaus syttyi ensikosketuksella.

Tämä on aivan ihastuttava materiaali ja kuositkin miellyttävät kovasti silmää. Pyry-kankaasta ompelin uuden villahaalarin Pienimmälle Ottobren Nukkumatti-kaavalla. Resorina on merinovilla ribbiä Myllymuksuilta. Kolmelle naiselle ompelin kaksinkertaiset tuubihuivit ja vielä ystävälleni lapaset. Lapasiin piirsin kaavan itse ja siitä tuli kyllä oikein toimiva. Nämä olivat jo kolmannet lapaset, mutta muut ovat sujahtaneet pakettiin kuvaamatta. Lapaset ovat kauttaaltaan merinovillaa, sillä sisus ja resori on ribbiä. Vielä jäi pätkä Pikkusiskon valitsemaa naalia...

Seuraaviin ompeluksiin kaavat löytyivät Ottobresta 4/13. Oma paitani on Square koossa 170cm ja Pikkuveljen huppari Beagle boy. Kangas paitaani löytyi paikallisen kangaskaupan aarrevarastosta. Se on trikoota, joka muistuttaa vanhojen pappojen kalsarikangasta. Väri ei siis ole meleerattu harmaa, kuten kuvissa näyttää. Saumat on tikattu peitetikillä ja kaula-aukkoa on laajennettu kaavasta sekä hihoja pidennetty. Pikkuveljen paidan kangas on Znokin ja hupussa on Marimekon raitaa.

Lopuksi annan vielä käytännön säästövinkin niille, joiden rahat hupenevat laivamatkailuun ja huvipuistoihin. Sen jälkeen, kun olet tasapainoelimen tulehduksen vuoksi matkannut kolmatta vuorokautta pysähtymättömässä täyden vauhdin karusellissa yhteen suuntaan ja toisen mokoman on tuntunut kuin syysmyrskyisellä Ruotsin laivalla, et kaipaa moisiin enää IKINÄ. Turha houkutella, mutta jos kiduttaa haluat...

Tämän päivityksen ompelut olivat tähtiä vaille mustavalkoisia ja sama linja jatkuu, sillä nyt olisi muutama päivä aikaa taikoa vaatetta hautajaisiin. Kiitos sinulle vierailusta Kaikulassa ja mukavaa alkavaa arkiviikkoa! Meillä nautitaan arjesta ja siitä, että horisontti pysyy paikallaan.

Jopot ja Nykäsen uusi hattu

Jopot ovat liikkeellä, sillä vihdoin on vetoketju paikallaan. Ei kuitenkaan keltainen, kuten oli tarkoitus. Lahjan saajaa ei vetskarin värit haittaa ja takki on päässyt jo käyttöön ilman keltaista naruakin. Se on vielä lyhentämättä. Kaava piirretty lemppari collegetakista ja tällä kertaa onnistui hyvin. Tuli juuri passelin kokoinen ja pääsee varmasti käyttöön. Tästä rohkaistuneena, saatan hyvinkin ommella lisää tuolle ukkokullalle.

Olen saanut taas päähäni tuulettaa vähän kangasvarastoani. Johtuen siitä, etteivät hyllyn kannattimet eivätkä rimat estä notkistumista kangasvuoren alla. Aloitin tuuletuksen silpomalla kankaita tilkuiksi ja ompelemalla roikkumaan jääneitä lasten toiveita.  Nuppupeittojakin haaveilin vanhoista lopuista ompelevani, joten vinkatkaapa minnekä päin niitä voisi toimittaa. En tietenkään pysy päivää saman asian kimpussa, joten tässä  välissä tuhosin pari Mussukoilta ostamaani kangasta. Pikkuveli sai tehtävän valita äidin kankaista itselleen mieleisen yöpukukankaan ja hän halusi kirkkaan keltaista etanametsää. Äitihän oli valinnasta vallan innostunut! Nämä housut tein kuitenkin ilman sepalusta, että käyvät sitten tuolle Pienimmällekin. Leikkelin saman tien koko metrin ja nyt on etanaa vähän muillakin. Siilipaitaan tein taskut, jotka syntyvät kyllä todella helposti.

Pikaompeluksena aamulla fleecevuorinen talvimyssy ja buffin kopio samoista kankaista. Isosisko sai seuraavan selvityksen koulusta tullessaan.

 - Minun äiti ompeli tämän uuden hatun minulle. Naapulin täti ei ommellut minulle tätä hattua. Naapulin tätillä ei ole poikia.

Olen niin kiitollinen tästä elämänvaiheesta. On ihana olla kotiäitinä ja viettää päivät ihan oman Matti Nykäsen kanssa. Kuolemattomia lausahduksia suhisevalla ässällä aamusta iltaan. Kyllä on lisävuosia naurettu ja monia. Toki välillä sitä tavallista hammasten kiristelyäkin ja uhmaikäisen loputonta kinaa itsensä ja muiden kanssaihmisten kanssa. Kyllä elämä on ihmisen parasta aikaa!

Pienille tytöille

Onnenapiloita, opin omenoita, ystävyyttä, leikkiä, jalkapalloa, tähtiä oppaaaksi ja poutapilviä pienen ihmisen elämään ompelin kastelahjan muodossa. Isosisko painoi leimasimella pieniä laulunpätkiä ja neidin syntymätiedot, jotka kulkevat nyt peiton mukana. Peittoon valikoitui itselle mieleiset värit, mutta on niissä isälle ja kummisedälle myös jotain tuttua. Sisällä peitossa on ohut vanulevy ja tausta on Metsolan keltaista joustofroteeta. Tämän sai siis kuudes kummilapsemme. Ihania pieniä sydämenlapsia koko katras!

Raikasta, mehukasta ja värikylläistä appelsiinia olen saanut ommella kahdessa värissä. Oma pikkusiskoni sai raglanpaidan kauluksella. Laitoin muuten tylsähköön peruspaitaan yksityiskohdaksi valkoisen tampin kaulukseen ja siitä tuli aika metka. Joululahjan ideana oli se, että sekä kuosin suunnittelu että paidan toteutus on kotoisin omasta perhekunnasta. Ainakin jää hauska muisto, mutta luulenpa että pääsee käyttöönkin.

Pinkistä velourista sai Pienimmäinen haalarin. Messuilta tarttui syksyllä vahingossa juuri appelsiinien väristä resoria, mikä olikin riemukas yllätys. Haalari tulee tarpeeseen, nyt kun pakkanen tuntuu lattioilla. Vielä kun sitä sinistä velouria saisin...

Tilkuista ompelin pari bodya Nyytikäiselle. Nämä ovat odottaneet neppareita jo pari viikkoa, mutta onneksi mahtuvat vielä hyvin.

Tässä saavat samalla ensiesittelynsä uudet ompelumerkit, jotka tilasin 3exter nimisestä verkkokaupasta Ruotsista. Onnistumisen tunne oli huima, kun sain tilattua kahdenmallisia merkkejä sähköpostilla käydyn kirjeenvaihdon välityksellä ja vielä ruotsiksi. Viimeksi kymmenen vuotta sitten on yliopistolla tullut virkamiesruotsin kurssi kahlattua, mutta niin kieli vaan muistin syövereistä löytyi. Parasta on tietysti se, että merkit ovat juuri sellaisia kuin olin ajatellut! Palvelu oli erittäin ystävällistä ja merkit tulivat alle 20 arkipäivässä. Joten tilatkaapas tuolta, voin suositella.

Pienin sai myös Ottobren panda-kaavalla ommellun hupparin ja tiikerihousut aivan ihanasta Muru-neuloksesta. Kangas karjahteli Tampereen messuilla niin kutsuvasti, että lähti mukaan. Mitäköhän siitä lopusta vielä tulisi?

Yksi tädin pienistä on kovasti ihastunut kissoihin ja niinpä mukaan tarttui Mussukoilta kissavelouria. Kaavoina oli taas panda-huppari muokattuna sekä tiikeri Ottobresta. Mussukoiden alesta tarttui mukaan monenlaista muutakin. Halvemmalla kun saa, tahtoo lähteä lapasesta. Lopusta velourista sai 86 cm tunikan. Sillekin on jo tiedossa pieni omistaja.

On ne hienoja! Vielä kun muistaisi käyttää noita taitettuja, eikä huristelisi saumoja umpeen.

Näihin päivityksiin menee nykyään puoli päivää tässä muiden toimien ohella. Jospa yrittäisi päivitellä vähän useammin. Olisiko se yksi ryhdistäytyneen ompelijan tavoitteista? Tänä vuonna ajattelin myös kokeilla montaa uutta juttua, taskujen tekoa, nappilistaa sun muuta. Tahtoo tässä arjen hulinassa jäädä ompelukset peruspertsaksi, kun tarvitaan nopeasti valmista ja asiakas seisoo parhaassa tapauksessa vieressä odottamassa, milloin on valmista. Tai painaa itse kaasua...

Rapsakkaa pakkasviikkoa!

Kinkun sulattelua

Nyt tai ei koskaan on rutistettava joululahjapäivitys, ettei vallan jää koneelle lojumaan. Vietimme ihanan joulun ja tunnelmointia jatketaan edelleen. Sain ja saimme suurella sydämellä annettuja lahjoja, joista aivan erityisiä olivat tietysti monet itse valmistetut kääröt. Itsekin ompelin läjän perusvaatetta pakettiin laitettavaksi.

Heijastinliivin seuraava kokeiluversio syntyi Marimekon sadepukukankaasta. Se oli tarkoitettu lahjaksi, mutta pakettiin kääräisyä odotellessaan edustan liimapintainen tarranauha päästi väriä ja niinpä liivi jäi käyttöön omille lapsille. Siitä tuli kyllä raikas ja hauska.

Kummilapsille ja sisarusten lapsille syntyivät nämä seuraavat. Samanlaiset pöllösetit veljeksille, tunikat kummitytöille ja jumpsuit kummipojalle. Turkoosien housujen ja harmaan haalarin kankaat joustocollegea Kestovaippakaupasta. Jumpperin resorit Majapuulta. Mallina kuvissa Pikkusisko, joka on kaikkiin vaatteisiin vähän pitkä, joten lahjojen saajilla riitti kasvuvaraa.

Nämä peruspaidat ja mustikkahaalarit oli kääräistävä pakettiin ilman Kaikula-merkkejä, sillä niin kauan vetkuttelin uusien tilaamista että vanhat yksinkertaisesti loppuivat kesken. Eilen uudet merkit sitten kolahtivat postilaatikkoon ja niitä nähdään sitten tästä eteenpäin. Pitäisi riittää niin pitkään, kun meidän lapset äidin ompeluksia huolivat.

Ystävälle tein, jo aikaisemmin itselleen ompelemaan pipoon, sopivan huivin. Mieheni mielestä hieman körttihenkinen. Ehkäpä? Sopii käyttää monenlaisissa tilaisuuksissa ja ihan mummonakin vielä. Huivi pehmeää mustaa trikoota, jonka reunaa somistaa pitsi. Samaisen lahjansaajan kanssa virittelimme tuossa joulukuun alussa pienen verstaan, jossa valmistui muutama kokeellinen sateenvarjo. Ideahan on aivan mielettömästä Vmsomakoppa -blogista. En löytänyt äkkiseltään sateenvarjon kuviointisivua, mutta jos et kyseistä blogia ole seurannut, se kannattaa lukaista ihan kokonaan. Meidän toteutuksemme on pikainen Motonet-versio, mutta koska tuntuu hyvin toimivalta, saatamme vielä joskus panostaa oikein kunnon varjoihin ja helmiäiseen. Yksinkertaisuudessaan tarvitaan siis pitsiliinoja ja spraymaalia.

Yksi innokas pieni piirtäjä sai valkoisen pipon ja Pentelin kangasliidut sen koristelua varten. En tiedä onnistuuko piirtäminen trikoolle miten hyvin, mutta eiköhän siinä perheessä löydy liiduille monta muutakin käyttökohdetta äidin ja tyttären voimin. Liidut on tilattu Taitaville nimisestä nettikaupasta ja paketissa on 12 väriä. Pienelle neidille lähti trikoopeitto kokoa 60*70cm. Kuvat ovat kaikki kyllä niin pimeitä, ettei näistä saa mitään tolkkua. Raikas on väreiltään luonnossa ja taustana kirkkaan keltainen joustofrotee.

Perheeseemme lennähti jouluksi myös laumallinen superkoiria. Nuorinta lukuunottamatta muut saivat "supelkoila"-yökkärit, jotka saavat hymyn huulille ja lapset ovat aivan myytyjä. Kangas on Isosiskon kummitädin piirtämä todella laadukkaan tuntuinen kangas. Sillä on lapsille aivan erityinen merkitys myös siitä syystä, että sankarikoira näyttää meille kaikille hyvin tutulta. Ensimmäisessä kuvassa jouluaamun sekasortoa olohuoneessa ja toiseen kuvaan pääsi mukaan Kuopuksen iki-ihana joululahja saman taitavan kummitädin käsistä.

 

Meidän tytöissä virtaa molemmissa äitinsä veri näissä käsityöasioissa. Itse ompelin lahjat valmiiksi suurimmaksi osaksi jo syksyn aikana ja niinpä ovat neiditkin nykertäneet omia pikku pakettejaan jo viikkojen ajan. Näissä pajoissa syntyi mm. huopaheijastimia, itsemaalattuja tauluja, rannekoruja itse taiteltuihin pahvirasioihin, askarteluja ja painettuja t-paitoja. Tässä kuvissa pari paitaa ja aivan sympaattinen peräkärry Pikkuveljen mopoauton perään. Sen on Isosisko toteuttanut itsekseen puisesta mandariinilaatikosta pyörivine puurenkaineen ja rekisterikilpineen. Onpahan äitikin ollut monessa projektissa vähän apurina, mutta ideat ovat tyttöjen omia. Odotan, milloin lapset keksivät kysyä voisivatko ostaa jollekin joululahjan itsetekemisen sijaan. Insinööri ei voi kun ihmetellä.

Kuvista löytyi myös joulun ainut kudottu lahja villasukat ja yksittäinen pipo, joita niitäkin tuli ommeltua. Sen verran on aikaisemmista jouluista tullut järkeä, että kaikki oli ommeltuna jo ennen joulukuun puoliväliä ja hyvin jäi aikaa siihen varsinaiseen fiilistelyyn. Joitain juttuja on vielä kameralla, mutta laitanpa niistä kuvia myöhemmin. Miehen joululahjahuppari on vielä pöydällä vailla vetoketjua.

Jos jaksoit kahlata päivityksen loppuun, voin luvata, että kinkku ehti sulaa ainakin vähän. Täällä mokomaa konvehtivuorta on aloitettu sulattamaan joulupäivänä alkaneella lenkkikuurilla. Ihana tunne pitkästä aikaa! Eikä tarvitse pelätä liukastumista, kun on kelitkin kohdallaan! Kiitos vierailusta ja oikein mukavaa vanhan vuoden loppua sinulle!