Kinkun sulattelua

Nyt tai ei koskaan on rutistettava joululahjapäivitys, ettei vallan jää koneelle lojumaan. Vietimme ihanan joulun ja tunnelmointia jatketaan edelleen. Sain ja saimme suurella sydämellä annettuja lahjoja, joista aivan erityisiä olivat tietysti monet itse valmistetut kääröt. Itsekin ompelin läjän perusvaatetta pakettiin laitettavaksi.

Heijastinliivin seuraava kokeiluversio syntyi Marimekon sadepukukankaasta. Se oli tarkoitettu lahjaksi, mutta pakettiin kääräisyä odotellessaan edustan liimapintainen tarranauha päästi väriä ja niinpä liivi jäi käyttöön omille lapsille. Siitä tuli kyllä raikas ja hauska.

Kummilapsille ja sisarusten lapsille syntyivät nämä seuraavat. Samanlaiset pöllösetit veljeksille, tunikat kummitytöille ja jumpsuit kummipojalle. Turkoosien housujen ja harmaan haalarin kankaat joustocollegea Kestovaippakaupasta. Jumpperin resorit Majapuulta. Mallina kuvissa Pikkusisko, joka on kaikkiin vaatteisiin vähän pitkä, joten lahjojen saajilla riitti kasvuvaraa.

Nämä peruspaidat ja mustikkahaalarit oli kääräistävä pakettiin ilman Kaikula-merkkejä, sillä niin kauan vetkuttelin uusien tilaamista että vanhat yksinkertaisesti loppuivat kesken. Eilen uudet merkit sitten kolahtivat postilaatikkoon ja niitä nähdään sitten tästä eteenpäin. Pitäisi riittää niin pitkään, kun meidän lapset äidin ompeluksia huolivat.

Ystävälle tein, jo aikaisemmin itselleen ompelemaan pipoon, sopivan huivin. Mieheni mielestä hieman körttihenkinen. Ehkäpä? Sopii käyttää monenlaisissa tilaisuuksissa ja ihan mummonakin vielä. Huivi pehmeää mustaa trikoota, jonka reunaa somistaa pitsi. Samaisen lahjansaajan kanssa virittelimme tuossa joulukuun alussa pienen verstaan, jossa valmistui muutama kokeellinen sateenvarjo. Ideahan on aivan mielettömästä Vmsomakoppa -blogista. En löytänyt äkkiseltään sateenvarjon kuviointisivua, mutta jos et kyseistä blogia ole seurannut, se kannattaa lukaista ihan kokonaan. Meidän toteutuksemme on pikainen Motonet-versio, mutta koska tuntuu hyvin toimivalta, saatamme vielä joskus panostaa oikein kunnon varjoihin ja helmiäiseen. Yksinkertaisuudessaan tarvitaan siis pitsiliinoja ja spraymaalia.

Yksi innokas pieni piirtäjä sai valkoisen pipon ja Pentelin kangasliidut sen koristelua varten. En tiedä onnistuuko piirtäminen trikoolle miten hyvin, mutta eiköhän siinä perheessä löydy liiduille monta muutakin käyttökohdetta äidin ja tyttären voimin. Liidut on tilattu Taitaville nimisestä nettikaupasta ja paketissa on 12 väriä. Pienelle neidille lähti trikoopeitto kokoa 60*70cm. Kuvat ovat kaikki kyllä niin pimeitä, ettei näistä saa mitään tolkkua. Raikas on väreiltään luonnossa ja taustana kirkkaan keltainen joustofrotee.

Perheeseemme lennähti jouluksi myös laumallinen superkoiria. Nuorinta lukuunottamatta muut saivat "supelkoila"-yökkärit, jotka saavat hymyn huulille ja lapset ovat aivan myytyjä. Kangas on Isosiskon kummitädin piirtämä todella laadukkaan tuntuinen kangas. Sillä on lapsille aivan erityinen merkitys myös siitä syystä, että sankarikoira näyttää meille kaikille hyvin tutulta. Ensimmäisessä kuvassa jouluaamun sekasortoa olohuoneessa ja toiseen kuvaan pääsi mukaan Kuopuksen iki-ihana joululahja saman taitavan kummitädin käsistä.

 

Meidän tytöissä virtaa molemmissa äitinsä veri näissä käsityöasioissa. Itse ompelin lahjat valmiiksi suurimmaksi osaksi jo syksyn aikana ja niinpä ovat neiditkin nykertäneet omia pikku pakettejaan jo viikkojen ajan. Näissä pajoissa syntyi mm. huopaheijastimia, itsemaalattuja tauluja, rannekoruja itse taiteltuihin pahvirasioihin, askarteluja ja painettuja t-paitoja. Tässä kuvissa pari paitaa ja aivan sympaattinen peräkärry Pikkuveljen mopoauton perään. Sen on Isosisko toteuttanut itsekseen puisesta mandariinilaatikosta pyörivine puurenkaineen ja rekisterikilpineen. Onpahan äitikin ollut monessa projektissa vähän apurina, mutta ideat ovat tyttöjen omia. Odotan, milloin lapset keksivät kysyä voisivatko ostaa jollekin joululahjan itsetekemisen sijaan. Insinööri ei voi kun ihmetellä.

Kuvista löytyi myös joulun ainut kudottu lahja villasukat ja yksittäinen pipo, joita niitäkin tuli ommeltua. Sen verran on aikaisemmista jouluista tullut järkeä, että kaikki oli ommeltuna jo ennen joulukuun puoliväliä ja hyvin jäi aikaa siihen varsinaiseen fiilistelyyn. Joitain juttuja on vielä kameralla, mutta laitanpa niistä kuvia myöhemmin. Miehen joululahjahuppari on vielä pöydällä vailla vetoketjua.

Jos jaksoit kahlata päivityksen loppuun, voin luvata, että kinkku ehti sulaa ainakin vähän. Täällä mokomaa konvehtivuorta on aloitettu sulattamaan joulupäivänä alkaneella lenkkikuurilla. Ihana tunne pitkästä aikaa! Eikä tarvitse pelätä liukastumista, kun on kelitkin kohdallaan! Kiitos vierailusta ja oikein mukavaa vanhan vuoden loppua sinulle!