Trikoosetti ja makuupussi

Kestovaippakaupan raitatrikoosta ompelin Isosiskolle toiveiden mukaisen tunikan. Kaavan piirtelin  kohta puhkikulutetusta vanhasta raitapaidasta. Tunikan kaveriksi tarvittiin legginssit ja ne on ommeltu Hopsis-kaavalla Ottobresta. Kummitädin oivasta syntymäpäivälahjasta onkin syntynyt jo kahdet legginssit pitkillä lahkeilla ja kolmannet ovat tilauslistalla. Näistä tuli kerralla tytön lempparit!

Perheen neljännelle ei enää otettu äitiyspakkausta, vaikka olinkin päättänyt kerätä kaikille lapsille muistoksi oman syntymävuotensa toppapuvun härpäkkeineen sekä makuupussin. Ostin "vikavekaralle" pari vuotta vanhan pussin kirpparilta ja päällystin sen taannoin Keskiseltä ostamallani pöllökankaalla. Vähän piti mietiskellä toteutusta, mutta päädyin vetoketjujen purkamisen sijaan ompelemaan päällisen suoraan vanhan päälle. Vaati vähän tihrustusta ja tarkkaa ompelua, jotta vetoketju kulkee kunnolla, mutta hyvin onnistui näinkin. Tästä tuli kyllä suloinen kuin karamelli!

Tänään kävin jälleen vanhojen kankaiden sekä tilkkujen kimppuun. Jonkun sortin terapian tarpeesta kertoo, että tätä kangaskaapin ja pään tuuletusta pitää aina aika ajoin harrastaa... Kasasin seitsemän trikoopaitaa ja nyt ne odottavat kokoamista kera resoreiden. Odotellaan siis seuraavaa sadepäivää ja urakoidaan sitten. Mukavaa viikonloppua!

Sukkasatoa

Eilen illalla se lähti. Norsuyöpuvussa, vihreissä matokengissä traktori-reppu selässä keikkuen. Äiti jäi kovasti ikävöimään, mutta pieni 2-vuotias painoi nenän omaani vasten ja kertoi lohduttavalla äänellä tulevansa "ihan kotta". Tytöt lähtivät aamulla kouluun ja niinpä on äiti ehtinyt puuhailla aamupäivän rauhassa käsityöjuttujaan. Mukavasti sain viimeisteltyä keskeneräistä, mutta tässä vielä päivitys viime aikojen puikkojen heilutteluista.

Apinasukat kudoin kummipojalle lahjaksi jo viime jouluksi, mutta sattuneesta syystä ne talvehtivat pussin pohjalla aina viime viikkoon asti. Kävi nimittäin sellainen juttu, että kudoin toiseen vahingossa teräosan eri kohtaan ja piti pähkäillä pitkään purkaako vai antaako olla. Toisessa sukassa on siis apinat edessä ja takana, toisessa sivuilla. Luulenpa, että vauhdikkaan pienen miehen jalassa ei ole väliä mihin päin apinat katselevat, joten sukat jäivät niineen. Ohje apinaan on ollut pari talvea sitten Novitassa.

Tätä äitiä on viime viikkojen melkoisen vauhdin jälkeen hemmoteltu muutamilla rauhallisilla hetkillä, joihin totta tosiaan on näillä viikoilla jo tarvettakin. Viikonloppuna yritin keräillä vähän voimia ja olla jouten. Taito, jonka haluaisin osata, mutta johon en yrityksistä huolimatta kykene. Muun perheen puuhaillessa keskityin penkkiurheilemaan MM-kisoja ja siinä samalla syntyivät kolmet sukat sisarusten lapsille.

Kummitytölle oli tarkoituksena kutoa joululahjaksi nämä raitasukat, mutta niin kävi apinat niillekin. Nyt sain ne vihdoin pääteltyä, mutta ihanan tomera neitonen oli sitä mieltä, ettei hän pidä pitkistä sukista vaan lyhyistä ja keltaisista. Niinpä täti sai hyvän tekosyyn ostaa keltaista seiskaveikkaa (ja mukana tietysti vähän muitakin värejä) ja kutoi neidille lyhyet ja keltaiset. Raitasukkien päällä Isosiskon "putkilo-ompeleesta" kokoama otus.

Tämän jämälankapeiton aloitin jo ennen Pikkuveljen syntymää. Sen värimaailma ei kuitenkaan saanut innostumaan, joten peiton alku jäi pariksi vuodeksi odottamaan purkutuomiota. Tein sen sijaan Pikkuveljelle tämän jämälankapeiton.  Tänä kesänä tikuttelin peiton kuitenkin valmiiksi rantavahdin hommissa. Lopputulos on jonkun sortin "värioksennus", mutta toimii varmasti käytännössä. Kokoa peitolla on n. 65 cm kanttiaan ja se on kudottu nurkasta nurkkaan. Lopuista liilan sävyisistä jämälangoista syntyivät sukat Isosiskolle.

Nyt puuhaillaan rauhallisia juttuja, tytöt muovailevat ja äiti jatkaa vauvan makuupussin ompelua. Tietysti odotellaan sitä yhtä pellavapäätä, joka tulee "ihan kotta". Kiitos käynnistä! Aurinkoa päivääsi!

Elokuun ensimmäiset

Ihanat kesäkelit hellivät jälleen. Hieman ahdistaa loppuviikolla alkava kouluarki ja muutto kotiin. Toukokuun puolesta välistä on asuttu mökillä ja tänne on niin kotiutunut, ettei millään malttaisi lähteä. Mukavaahan sekin toki on, kun vain arki lähtee rullaamaan ja lemppari vuodenaika syksy tekee tuloaan. Ommeltua on tullut viime aikoina tavallista enemmän. Noshin velourista ompelin 56cm jumpsuitin Ottobren kaavalla ja lasten serkkutytölle mustikkahaalarit Metsolan kukkajoustiksesta. Mukavan näköisiä tuli molemmista, katsotaan nyt miten jumpsuit soveltuu käytäntöön, kun lahkeet ovat vähän lyhyenlaiset.

Pari bodya ompelin myös, norsupaita on menossa lahjaksi ja sateenkaaripaita viikataan omaan hyllyyn. Tein uuden hankinnan ja ah mitä onnea on omistaa nepparipihdit! Kunpa nekin olisi voinut hankkia aikaisemmin. Pääsee insinöörikin helpommalla, kun ei vaimo ahdistele vasaroimaan neppareita eikä vaatteetkaan ehdi mennä pieneksi ennen asennusta. On ollut välillä nuo toimitusajat vähän pitkänlaisia...

Aurinkoista alkavaa viikkoa!

Koululaisille

Uusimman Ottobren kaavalla ompelin tunikat koululaisille. Niin hurjalta kuin äidistä tuntuukin, meinaa Pikkusiskokin lähteä tänä syksynä opintielle. Minä kun pitäisin nämä pienet vielä vähän aikaa essuntaskussani. Lisää pitäisi vielä ehtiä ommella paitoja ja lisäksi pitkiä legginssejä. Tästä tunikasta pitivät sekä asiakkaat että äiti, vaikka jälleen vaatikin kaventamista näille meidän kukkakepeille. Ankkakankaasta syntyi Ottobren kaavoilla body ja papana-paita. Metsolan joustofroteisten housujen kaavana "tiikeri"-svetarihousut. Kaikki kankaat tuli tilattua Itävallasta Lieblingstuckelta.

 

Tänään tuli tehtyä mukava naisten terapiareissu kangaskaupoille. En kyllä keksi millä tätä hamstrausta voisi enää itselleen selitellä ja puolustella, addiktio mikä addiktio. Nyt on vaihteeksi alkanut heilua virkkuukoukku, katsotaan mitä tarjouskorin hanko-langasta syntyy. Kiitos ihan parhaasta seurasta!

Uudet muodot

Vihdoinkin täällä ja uutta ompeluintoa puhkuen. Remontti on vihdoin valmis, kodin joka nurkka ja kaappi siivottu ja järjestetty. Ei ollut mikään pieni urakka, mutta nyt sekin on vihdoin tehty. Nyt on  aikaa nauttia lomailusta, ommella ja valmistautua tulevaan. Talven pitkän luomistauon aikana tuli todellakin luotua jotain uutta vessanpönttöön nojaillen ja pientä rakasta tulokasta odotellaan maailmaan loppukesästä.

Pikkuiselle olen ommellut jo jotain pientä. Trikoopeiton ompelin ihanaisesta kettu-kankaasta ja sen taustana on Metsolan ruskeaa joustofroteeta. Kaksi  pientä haalaria syntyi Ottobren little dumbo-kaavalla.

Näin siroa rantavahtia ei meillä enää asusta, sillä kuva on jo parin kuukauden takaa. Silloin oli hyvänä tarkoituksena ommella muutama paita odotusajalle, mutta niin vaan jäi tähän yhteen paitaan. Pitkän yöpaidan ompelin tätä kesää ajatellen, mutta siitä kuvaa joskus myöhemmin. Uudet muodot ovat tällä hetkellä sen verran runsaat, etten vilauta teille kuvaa raidalliseen makkarankuoreen sonnustautuneesta valaskalasta.

Viime päivinä on tullut mukavasti valmista ompelurintamalla, mutta kuvaaminen ja päivitys ei tahdo edistyä. Puikkojakin on tullut heiluteltua ja jämälankapeittokin odottaa valmiina kuvaamista. Ehkäpä uutta päivitystä tulossa jo lähipäivinä... Nyt tämä valaskala kerää pesueensa saunaan, sillä kaikista näkee eletyn aurinkoisen kesäpäivän jo kaukaa. Mustikkaa otsassa, jäätelöä korviin asti, hiekkaleikkien, mönkkäriretkien ja jalkapalloharjoitusten jättämät jäljet vaativat ehkä mäntysuopaa lähteäkseen... Kiitos käynnistä! Aurinkoa!

Lätsiä ja tilkkupeitto

Puuvillalätsät tytöille ja lippis Pikkuveljelle ovat olleet tilauslistalla jo pitkään. Vihdoinkin ovat valmiina ja jopa onnistuivat mukavasti näin ensiversioiksi. Tyttöjen lätsissä on takana kuminauhaa, joten hattu jää mukavasti pussille. Kaikki on koottu viidestä kaitaleesta ja vuoritettu puuvillakankaalla. Kaavat on piirretty tunteella ja ompeluohjeet antoi ystävä lenkillä.

Kuvissa näkyvät myös Pikkuveljen shortsit Metsolan joustofroteesta. Näitä ompelin heti kahdet, joten on varapöksyt valmiina. Tahtoo näissä kesäriennoissa noita vaatekertoja kulua.

 

Sain vihdoin myös kantattua Pikkuveljen tilkkupeiton. Päälliset trikoota, sisällä ohut vanu ja taustana halpis joustofroteeta Triteksin palalaarista. Tähän voi pieni uimari käpertyä päivän jälkeen...

 

Lopuksi vielä kuvat Pikkusiskon hellemekosta ja naapurin nuorimmaiselle ommellusta papana-paidasta.

Meillä on ollut niin vauhdikas alkukesä, että rouva kärsii jo turnausväsymyksestä. Voiton puolella kuitenkin aletaan jo olla! Sauna, kodinhoito- ja pesuhuone remontti alkaa olla kohta valmiina ja mökin maansiirtotyömaallakin jo ruoho aavistuksen vihertää. Nyt odottaa enää koko huushollin suursiivous ja kaikkien pintojen sekä kaappien läpikäynti. Pöllähti tuota betoni- ja kivipölyä sisään sen verran reilusti, että joka paikasta saa pyyhkäistä rätillä ennen kuin syksyllä palataan kotiin. Saattaisi ahdistaa, mutta mukavahan sitä on viikkailla vaatteet uusiin kaapistoihin ja nauttia tuoreen maalin tuoksusta.

Mutta ensin rauhoitutaan juhannuksen viettoon hyvien ystävien ja mukavan puuhailun merkeissä! Taitaa näistä juhannuskemuista kyllä olla rauha kaukana, nopeasti laskien, näillä rannoilla kirmaa kohta 24 lasta juhannuspuuhissa. Terveiset vain naapuriin ja kaikille ystäville, kohta tavataan!!!

Aurinkoista Jussia itse kullekin ja kiitos vierailusta Kaikulassa!

Helleterveiset

Kesämiehelle ompelin lököshortsit collegesta ja näitä tarvittaisiin vielä parit lisää. Kuriiri toi jo kevättalvella Kestovaippakaupasta pinon edullisia ja hyvälaatuisia trikoita perusompeluihin. Esimerkiksi näissä norsutrikoissa on hinta ja laatu kohdallaan, vaikka kuosit jo vähän kuluneita ovatkin. Pikkuveljelle ompelin pari yöpukua ja Isosiskolle testasin Ottobren nirunarupaitaa. Näitä on kotona vielä kolme leikattuna. Lopputulos on toimiva, mutta hiukan lannistaa tuo hidas kanttausvaihe. Vaikka mikäs tässä ommellessa, kun vanha rouva saatiin pajalta ja taas kehrää kauniisti ja leikkaa napakasti.  Kolmet kesälegginssitkin ompelin Isosiskolle, mutta kuvaan on mahdotonta saada, kun kahdet on koko ajan pyykkikorin täytteenä.

Tässä on totuus kahden tunnin kuluttua.

Käyttöönhän ne on tarkoitettu!
Leppoisan lämpöistä sunnuntai-iltaa!