Sukkasatoa

Eilen illalla se lähti. Norsuyöpuvussa, vihreissä matokengissä traktori-reppu selässä keikkuen. Äiti jäi kovasti ikävöimään, mutta pieni 2-vuotias painoi nenän omaani vasten ja kertoi lohduttavalla äänellä tulevansa "ihan kotta". Tytöt lähtivät aamulla kouluun ja niinpä on äiti ehtinyt puuhailla aamupäivän rauhassa käsityöjuttujaan. Mukavasti sain viimeisteltyä keskeneräistä, mutta tässä vielä päivitys viime aikojen puikkojen heilutteluista.

Apinasukat kudoin kummipojalle lahjaksi jo viime jouluksi, mutta sattuneesta syystä ne talvehtivat pussin pohjalla aina viime viikkoon asti. Kävi nimittäin sellainen juttu, että kudoin toiseen vahingossa teräosan eri kohtaan ja piti pähkäillä pitkään purkaako vai antaako olla. Toisessa sukassa on siis apinat edessä ja takana, toisessa sivuilla. Luulenpa, että vauhdikkaan pienen miehen jalassa ei ole väliä mihin päin apinat katselevat, joten sukat jäivät niineen. Ohje apinaan on ollut pari talvea sitten Novitassa.

Tätä äitiä on viime viikkojen melkoisen vauhdin jälkeen hemmoteltu muutamilla rauhallisilla hetkillä, joihin totta tosiaan on näillä viikoilla jo tarvettakin. Viikonloppuna yritin keräillä vähän voimia ja olla jouten. Taito, jonka haluaisin osata, mutta johon en yrityksistä huolimatta kykene. Muun perheen puuhaillessa keskityin penkkiurheilemaan MM-kisoja ja siinä samalla syntyivät kolmet sukat sisarusten lapsille.

Kummitytölle oli tarkoituksena kutoa joululahjaksi nämä raitasukat, mutta niin kävi apinat niillekin. Nyt sain ne vihdoin pääteltyä, mutta ihanan tomera neitonen oli sitä mieltä, ettei hän pidä pitkistä sukista vaan lyhyistä ja keltaisista. Niinpä täti sai hyvän tekosyyn ostaa keltaista seiskaveikkaa (ja mukana tietysti vähän muitakin värejä) ja kutoi neidille lyhyet ja keltaiset. Raitasukkien päällä Isosiskon "putkilo-ompeleesta" kokoama otus.

Tämän jämälankapeiton aloitin jo ennen Pikkuveljen syntymää. Sen värimaailma ei kuitenkaan saanut innostumaan, joten peiton alku jäi pariksi vuodeksi odottamaan purkutuomiota. Tein sen sijaan Pikkuveljelle tämän jämälankapeiton.  Tänä kesänä tikuttelin peiton kuitenkin valmiiksi rantavahdin hommissa. Lopputulos on jonkun sortin "värioksennus", mutta toimii varmasti käytännössä. Kokoa peitolla on n. 65 cm kanttiaan ja se on kudottu nurkasta nurkkaan. Lopuista liilan sävyisistä jämälangoista syntyivät sukat Isosiskolle.

Nyt puuhaillaan rauhallisia juttuja, tytöt muovailevat ja äiti jatkaa vauvan makuupussin ompelua. Tietysti odotellaan sitä yhtä pellavapäätä, joka tulee "ihan kotta". Kiitos käynnistä! Aurinkoa päivääsi!