Jämät hyötykäyttöön

Täällä on rouva kuluttanut ylimääräiset vapaahetkensä juosta jolkottaen, joten käsityöt ovat jääneet tälläisiin pieniin jämätöihin. Löysin inspiroivasta Muita ihania-blogista jämälankapipon ohjeen ja päräytin pipon Pikkuveljelle. Jämälankavarastot ovat ehtymättömät ja niinpä samalla kerralla syntyivät sukat kaveriksi pipolle. Kiitos ohjeesta, tykkään piposta tosi paljon!

Jämistä syntyivät myös nämä kaulurit, joissa sisäpinta on fleegeä ja takana tarrakiinnitys. Nämä pääsivät heti käyttöön, sillä viima on viime päivinä purrut kurjasti avonaisista kauluksista. Täydellinen keksintö meille, sillä tähän mennessä vain buffit ovat kelvanneet tarkoille neideille.

 

Ihastuin tuohon jämälankapipoon niin kovasti, että ostin itselleni kolme kerää isoveljeä syksyn ihanissa väreissä. Eikös se niin mene...

Maanantaina oli syksyn ensimmäinen päivä, kun ei tarvinnut lapsia patistella ulos. Lumi sai kuin taikaiskusta kumpparit jalkaan ja ensimmäinen vaahtosammuttimen kokoinen lumiukko valmistui. Huomenna pitäisi kai tulla lisää lunta ja pakkasen puraista, joten tämä rouva saisi kyllä ottaa puikot kauniiseen käteen ja ihan tosissaan ryhtyä kutomishommiin. Villasukkaa, lapasta ja pipoa tarvittaisiin, mutta juuri silloin ei huvita kun olisi pakko...

Kirpakkaa loppuviikkoa sinulle!

Sunnuntaita

Tänään pääsimme nauttimaan kummipojan ja pikkusiskonsa syntymäpäivähulinasta. 5-vuotiaalle neitoselle ompelin takin samalla tyylillä kuin aiemmatkin. Päällä vahvaa puuvillaa, sisällä fleegeä. Sovittelin kanttausten väliin vähän pitsiä ja mietiskelin muitakin hempeitä yksityiskohtia, mutta aina tylsä ääni muistutti "keep it simple". Syntyi takki ilman krumeluureja, mutta tokihan siihen voi lisätä vaikka pitsisomisteisen heijastimen. Mallina on meidän keskimmäinen, samankokoinen tytön tylleröinen.

Rouvalla ei tänäänkään ollut mitään päälle puettavaa ja niinpä piti huristella juhliin uusi paita. Kangas on keväällä haalittua Marimekon trikoota. En alunperin ollut ihan varma tykkäänkö tästä väristä ja pyörittelin kangasta pitkään käsissäni. Väri on todella raikas, kuvissa jälleen vähän hailakka. Kaava on taas se sama vanha tuttu pidennetyillä hihoilla. Näin kuvista katsottuna olisi aiheellista kaivella silitysrauta esiin tästä kaaoksesta... Helmet pujottelin edellisille kummilapsen syntymäpäiville. Kauniit puolukan punaiset helmet hyppäsivät ostoskoriin Tiimarista. Ei ollut mitään mahdollisuuksia vastustella, väri on täydellinen.

Olen viime päivinä ihmetellyt yhtenään, onko ollut ompeluelämää ennen saumuria. Pitihän sitä useampi vuosi ihmetellä ja hunteerata. Jos sinä mietit saumurin hankkimista, kannustan erittäin kovasti. Se on nopea, helppo ja lopputulos siisti ja kestävä. Olen erittäin ihastunut tuohon vanhaan jo elämää nähneeseen uuteen ystävääni.

Tässä vihdoin se punahilkka-kuosinen huppari Esikoiselle. Vetoketju taipui viimeinkin ompelijan tahtoon. Huppari valmistui jo pari viikkoa sitten, mutta pääsi kuviin vasta nyt, sillä se on ollut jatkuvasti käytössä tai pyykkinarulla. Neiti valitsi itse huppuun mustapohjaisen pallokankaan ja mustan vetoketjun ja resorit. Tähän kaava on uusimmasta Ottobresta, se kapea hupparimalli.

Viime viikot on ollut sellaista arkihuisketta, että hyvä kun on kyydissä pysytty. Kaikula laitettiin eilen haikeina talviteloille. Tyhjättiin uimalelut, vedettiin laituri kuiville ja kannettiin kesäkalusteet katon alle. Kohtahan toki tulee luistelu- ja hiihtokelit, makkaranpaistoretket ja muut talviriemut. Hädin tuskin maltan pitää monot vielä komerossa... Seuraavalta viikolta toivon vähän enemmän aikaa käsitöille, jotta keskeneräisistä töistä tulisi jotain valmistakin.

Lämpimästi tervetuloa uusille kirjautuneille lukijoille! Reippaan raikasta pakkasyötä kohti mennään, mukavan rapsakkaa alkuviikkoa ja palataan toivottavasti pian!

Ompputakki

Ihanaiselle kummitytöllemme ompelin synttärilahjaksi hiippahupullisen syystakin. Piti tämä raikas omppukangaskin tilata ihan maailmalta todetakseni, että samaista kangasta saa tuolta meidän "kirkoltakin". Mutta mitäpä siitä, mukava takki tuli siitä huolimatta. Vuorena on vihreää fleegeä ja kaava oma. Onnistuin tuhoamaan viiriprojektissa lähes kaikki puuvillakangasvarantoni ja nyt polttelee hankkia uusia väriläiskiä odottelemaan inspiraatiota. Tämän tyylisille takeille saattaisi olla lähipiirissä pieniä käyttäjiä, jos täti saisi takkeja aikaiseksi... Kuvien heikko laatu saattaisi vähän masentaa, mutta ei anneta sille mahdollisuutta.

Metristä punahilkkakangasta syntyi Pikkusiskolle peruspaita ja Isosiskolle siitä on vielä vetskaria vaille valmistumassa huppari. Vetoketjun kanssa on ollut lievää erimielisyyttä ja kahden kiinnittämisen jälkeen se lepää jälleen irrallisena pöydällä. Pitänee varmaan ommella kankaaseen vahviketta tai nöyrtyä silittämään tukikangas vetoketjun alle. Punahilkalla on ollut muutenkin vähän huonoa onnea matkassa, sillä onnistuin kämmimään leikkauksen niin, että Pikkusiskon toinen hiha on koottu kahdesta palasesta. Mutta eikös sille Punahilkallekin loppujen lopuksi käynyt ihan hyvin...

Uutta vanhaa saumuria testaillakseni leikkelin trikookankaiden jämiä ja pinossa odottaa 19 pipoa ompelua. Paininjalkaa odotellessa olen niitä hiljakseen ommellut vanhalla koneella ja huvittavaa kyllä, niille tuntuu jokaiselle löytyvän juuri sopiva pää ihan omasta katraasta. Niinköhän niistä jää lahjaksi asti yhtäkään. Tämän sienipipon ryöväsi keskimmäinen.

Kiitos vierailustasi ja mukavaa viikonloppua juuri sinulle! Lisäksi myötätuntoiset terveiset kaikille kanssasisarille, joille huomenna koittaa hirvileskeys...

Viimeinen tikki

Kaikulassa on vietetty pakollista ompelulomaa. Ensin teki entinen ompelukoneeni sen viimeisen tikin ja niinpä kannoin ystäväni huoltoon. Syykin selvisi ja kone kotiutui. Mukaansa se halusi kuitenkin kaksi uutta ystävää, joiden perään olen jo pitkään haikaillut. Meille muutti käytetty saumuri ja peitetikkikone. Saumuri, joka vaikuttaa kyllä erittäin mukavalta tuttavuudelta, joutui kuitenkin huoltolistalle paininjalan katkeamisen vuoksi. Yleisen ärsyyntymisen ja lentsun vuoksi ovat saaneet levätä kaikki kaverukset rinnakkain jo parisen viikkoa. Pitäisi saada kangettua täältä maalta kaupunkiin...

Tädin pienin pikkiriikki sai kastelahjaksi jo aiemmin päivitetyn pallohaalarin ja yhden villasukan. Nyt on vihdoin koko lahjaksi luvattu setti valmis ja loputkin lähtivät tänään lämmittämään ihanaista miehen alkua. Terveisiä sinne kaikille!

Suunnittelin viime päivityksen farkkuihin takkia ja leikkasinkin jo keltaisesta farkusta hupparin, jonka etutaskuksi piti tulla toinen vanhojen farkkujen takataskuista. Pieni apurini oli kuitenkin käynyt permanenttitussilla tekemässä puumerkkinsä kankaisiin ja sehän oli äidille viimeinen tikki. Ei tullut takkia ja lieneekö sille niin tarvetta ollutkaan. Idea oli kyllä hyvä, mutta toteutus jäi tällä kertaa tähän.

Kaunis kiitos jälleen kerran mukavista kommenteista sekä Cutie-blogiin tunnustuksesta. En ole kuitenkaan saanut sitä jatketuksi eteenpäin, joten kiitän ja kumarran, olen tunnustuksesta erittäin otettu. Kiitos! Täällä tokeudutaan edelleen lentsusta, keitellään hilloja ja mehuja, säilötään suppilovahveroita ja nautitaan syystuulen tuiverruksesta! Mukavaa uuden viikon alkua kaikille!

Isältä pojalle

Insinööri osti pari vuotta sitten oikein komeat farmarihousut, jotka kuitenkin osoittautuivat liian rankasti pestyiksi. Paikkasin mieleiset housut kymmenestä eri kohdasta ja loppu niille tuli Pikkuveljen syntymäpäivänä, kun ne laitoksella repesivät kummastakin polvesta saumasta saumaan. Rankka oli talkoo näille housuraukoillekin. Tänään ne periytyivät pojalle, joka sai siis uudet päheät farkut.

Leikkasin nämä samalla omalla kaavalla kuin aikaisemmatkin Pikkuveljelle ompelemani farkut. Saksin auki ulkosaumasta ja jätin uusien farkkujen ulkosaumaksi alkuperäisten farkkujen vahvistetun sisäsauman. Nämä farkut on leikattu lahjepätkästä, johtuen revenneistä polvista ja muutamista muista paikatuista kohdista. Ratkoin irti takataskun ja ompelin sen kiinni lahjekappaleeseen. Toiseen punttiin leikkelin pienemmän taskun ja pari vyölenkkiä. Sitten vaan kasalle ja lahkeisiin sekä lantiolle reilut pätkät kaksinkertaista mustaa resoria. Nämä piti heti saada jalkaan, lempparit tuntuvat olevan niin kuin aikoinaan isällensäkin. Samasta puusta nämä meidän miehet!

Farkuille pitäisi ehkä saada kaveriksi takki ja sitä jään suunnittelemaan... Leppoisaa torstaita!

Täydennyksiä

Edellispäivänä oli oikein antoisa sadepäivä ompeluun. Päivän ommeltuani olenkin sitten siivoillut apureiden sotkuja seuraavat päivät. Yllättävän paljon ehtii ympärillä tapahtua, kun keskittyy ompeluun enemmän kuin assistenttien puuhiin. Ensimmäisenä syntyi uusimman Ottobren kaavalla kummipojalle tämä "ilmapallo"-paita. En vaivautunut lukemaan ohjetta, mutta epäilen että niistä olisi saanut vinkkiä miten tuo vetoketju olisi ollut järkevää ommella. Väriyhdistelmä on mielestäni raikas ja oli saajakin paidastaan mielissään.

Pikkuveljelle syntyi leijonapaita ja lökärihousut velourista. Jalkani notkahtivat me&i-kutsuilla kirkkaankeltaisen omenabodyn kohdalla ja niinpä se matkasi meille. Olisin kovasti halunnut myös ne settiin kuuluvat lökäpöksyt, muttei antanut kukkaro periksi. Niinpä ompelin jotain sinne päin, mutta pitkillä resoreilla niin kuin tässä taannoin Ottobressä ne hauskat raidalliset tyttöjen pöksyt. Ihan hauskat tuli näistäkin. Lisäksi sain vihdoin viimeisteltyä Pikkuveljelle hihattoman vuoritetun hupparin Metsolan joustiksesta. Siitä tuli niin mieleinen, ettei saisi riisua ollenkaan. Luulenpa, että käyttöä piisaa talvellakin pitkähihaisten päällä.

Laatukuvia Isosiskon uusista legginsseistä ja loppukesällä valmistuneista perustunikoista. Kirjava sienikangas on Myllymuksuilta ja pallotrikoo Marimekosta. Mustiin leggareihin tikkailin kiinni valmiin Hello Kittyn, sillä toiset samanmoiset odottavat vielä paloina pöydällä. Lopuksi vielä kuva Pikkusiskon kesällä valmistuneesta norsupaidasta. Tässä on kyllä kangaslaatu kohdallaan eikä ole pesuista mennyt miksikään.

Vielä vaatii vähän legginssien ompeluita, että saadaan joka aamuiset kiukut vääristä housuista aisoihin. Onpahan ainakin varaa valita, eikä ole mahdollista että "superinnokas" pyykinpesijä olisi tunkenut kaikki mahdolliset housut kerralla koneeseen. Se on tuo vanhimman osa, että aina on puutetta vaatteista. Jos itsekin tuskailee harva se viikko sopivien vaatteiden puutetta, ei helpotusta ole vielä vuosikymmeniin odotettavissa.

Kiitos teille, jotka jaksatte kirjoitella kommentteja! Olen niistä kovin onnellinen ja iloinen, vaikken koskaan saa vastauksia aikaiseksi. Yrittänytkin olen. Ihania syyspäiviä kaikille!

ps. Alkaahan ne hiukset jo olla aika pitkät, apteekin tätikin luuli viime viikolla tytöksi...

Sisäsiisti

Olen ehdottomasti syksyihminen ja aloitan näin kesän väistyessä aina monenmoisia projekteja. Pari viikkoa sitten keksin siivota talon katosta lattiaan, käydä kaikki kaapit läpi ja pusseittain romua lähtikin Konttiin. Nyt on rupeama loppusuoralla ja on mukava aloittaa syksyn ompelujen suunnittelu. Ikävä kyllä lapsiperheessä siisteys ei ole mikään pysyvä olotila vaan kaaos pääsee aina valloilleen samantien siivouksesta huolimatta. Mutta "sisäinen siisteys" pysyy kuitenkin jonkin aikaa ja on kivaa, kun asioilla on ainakin olemassa paikkansa. Siivouksessa saivat tuuletusta myös puuvillakankaat ja tuhosinkin niitä oikein urakalla. Tein Isosiskon synttäreille viirinauhan ja sitten niitä syntyikin muutama. Hempeät vaaleanpunasävyiset nauhat löysivätkin jo uudet kodit, ,mutta tässä pari kuvaa muista. Yhteensä nauhoja syntyi 9 ja kolmioita niissä on 8-11.

Näille lopuillekin taitaa löytyä paikkansa kummilapsien ja syksyn pienten synttärisankarien kotoa. Taas hyvä osoitus siitä, miten välillä pääsee tuo mopo karkaamaan käsistä. Luojan kiitos omat addiktioni ovat urheilu ja käsityöt, sillä niissä ei ole vaarallista, vaikka välillä vähän keulisikin...

Sormet syyhyävät ompeluiden pariin, mutta projekti kerrallaan...