Ompputakki

Ihanaiselle kummitytöllemme ompelin synttärilahjaksi hiippahupullisen syystakin. Piti tämä raikas omppukangaskin tilata ihan maailmalta todetakseni, että samaista kangasta saa tuolta meidän "kirkoltakin". Mutta mitäpä siitä, mukava takki tuli siitä huolimatta. Vuorena on vihreää fleegeä ja kaava oma. Onnistuin tuhoamaan viiriprojektissa lähes kaikki puuvillakangasvarantoni ja nyt polttelee hankkia uusia väriläiskiä odottelemaan inspiraatiota. Tämän tyylisille takeille saattaisi olla lähipiirissä pieniä käyttäjiä, jos täti saisi takkeja aikaiseksi... Kuvien heikko laatu saattaisi vähän masentaa, mutta ei anneta sille mahdollisuutta.

Metristä punahilkkakangasta syntyi Pikkusiskolle peruspaita ja Isosiskolle siitä on vielä vetskaria vaille valmistumassa huppari. Vetoketjun kanssa on ollut lievää erimielisyyttä ja kahden kiinnittämisen jälkeen se lepää jälleen irrallisena pöydällä. Pitänee varmaan ommella kankaaseen vahviketta tai nöyrtyä silittämään tukikangas vetoketjun alle. Punahilkalla on ollut muutenkin vähän huonoa onnea matkassa, sillä onnistuin kämmimään leikkauksen niin, että Pikkusiskon toinen hiha on koottu kahdesta palasesta. Mutta eikös sille Punahilkallekin loppujen lopuksi käynyt ihan hyvin...

Uutta vanhaa saumuria testaillakseni leikkelin trikookankaiden jämiä ja pinossa odottaa 19 pipoa ompelua. Paininjalkaa odotellessa olen niitä hiljakseen ommellut vanhalla koneella ja huvittavaa kyllä, niille tuntuu jokaiselle löytyvän juuri sopiva pää ihan omasta katraasta. Niinköhän niistä jää lahjaksi asti yhtäkään. Tämän sienipipon ryöväsi keskimmäinen.

Kiitos vierailustasi ja mukavaa viikonloppua juuri sinulle! Lisäksi myötätuntoiset terveiset kaikille kanssasisarille, joille huomenna koittaa hirvileskeys...