Se on vihdoin täällä

Aurinko. Iloa lisää koko perheen yhteinen loma ja viime tinkaan valmistuneet kesävaatteet. Parasta on se, että tänä kesänä ei ole mitään projektia. Ei synnytetä lasta eikä remontoida kotia, ei myllätä maata eikä reissata. Ollaan vaan ja nautitaan mökkielämästä. Ompelun saralla sain kerrankin valmiiksi sen, mitä olin ajatellut. Yksi hellemekko vielä odottelee paininjalan alla yhteisymmärrystä tilaajan kanssa. Ajatustenluku ei tällä kertaa oikein onnistunut, joten katsotaan millaiseen lopputulokseen päästään.

Mietin pitkään tilatakko tätä nostalgista nallekuosia. Olen onnellinen, että päädyin tilaamaan. Lopputulos on ihana! Kavennettu Ottobren jumpsuit hiippahupulla siitä tuli ja on päässyt päivittäiseen käyttöön näillä viileillä keleillä. Onneksi kelit lämpenivät, sillä tällä tahdilla olisi tarvittu paikat polviin ennen kuin kävely alkaa luonnistaa. Kuvissa oma äitiyspakkauksen pussini, jonka äitini on säilyttänyt, kuten myös seuraavissa kuvissa esittäytyvä aurinkoinen huopa. Viimeinen kuva on tärähtänyt, mutta se on otettu höyryjuna Pikku-Jumbon hattuhyllyllä. Vähän aikamatkailua...

 

Toinen jumpperi on Ainolan kotimaisesta aurinkoneuloksesta ja myös siitä tuli mieleinen! Lätsiäkin on tullut ommeltua muutama. Vanhasta Marimekon Jokapoika-paidasta ompelin lätsät serkkupojille ja tutusta pallokuosista Pikkuveljelle. Punainen pilkkuhattu meni syntymäpäivälahjaksi lasten ystävälle. Kuvissa myös kauan odotetut kalapaidat keskimmäisille sekä uudet shortsit molemmille.

Välillä aina pohtii tämän harrastuksen mielekkyyttä ja sitä, miten niin kovasti haluaa ehtiä tehdä lapsille tiettyjä juttuja tiettyyn vuodenaikaan. Aina hommat kasaantuvat, kuten esimerkiksi tänäkin kesänä. Sitten tulee kuitenkin se pelastava päivä, isot lapset kyläilemässä ja pienin kiskaisee ennätyspitkät päiväunet. Vihdoinkin saa jotain valmista ja voi miten onnelliseksi sitä tulee. Pikkuveli oli ihan tohkeissaan kalapaidastaan ja Pikkusiskon uusi kettumekko sai aikaan tuliset onnentanssit. Vielä kun äiti oli ehtinyt tehdä toisenkin mekon samana päivänä ei neiti meinannut pysyä nahoissaan. Kolme kertaa sain halaukset ja kiitokset siitä, miten ihania mekkoja olin ommellut. Nyyh! Tämän takia ompelen ja lupaan ommella niin kauan kuin nämä lapsilleni kelpaavat. Piste.

Tätä kaavaa en olisi koskaan tullut itse piirtäneeksi ja käyttäneeksi, ellen olisi joutunut säännöllisen painostuksen uhriksi. Ei ollut vaihtoehtoja, asiakkaalla oli aivan selvät sävelet. Tämä oli saatava ja lopputuloksen nähtyään Isosiskokin tilasi samanlaisen. Kummat geenit. Tulihan siitä ihan hauska äidinkin mielestä. Ainakin aivan tyttäreni näköinen.

Huomenna etsitään yhteisymmärrystä origamikuosiseen kesämekkoon ja jatketaan kesästä nauttimista. Täällä etsitään muuten yhtä lämminveristä uimaria, joka sukeltaisi uimarantaan uponneen uistimen tuolta "jäiden" seasta. Saa ilmoittautua. Jäätelöpalkka. Vaikka kaksikin.