Löytynyt yksi joulumieli

Eilen tuli joulumieli, kurjista sääoloista huolimatta. Ihanat ystävät kutsuivat koolle paistamaan pipareita ja torttuja, selailemaan joululehtiä ja laulamaan joululauluja. Kuppi kuumaa glögiä, hyviä ystäviä, pieniä tonttuja ja rakkaita joululauluja kitarasäestyksellä hämyisessä illassa. Siitä se joulun aika alkoi. Myös joululahjoja, lähinnä kummilapsille, on valmistunut verkkaisessa tahdissa. Väliin kun tulee aina oman väen erityistoiveita. Nämä sukat oli ihan pakko neuloa keskimmäiselle ja mahdollisimman pian ja ilman vaihtoehtoja. Jokainen raita on ihan itse hartaudella valittu ja lopputulos näyttää aivan Vilttitossultamme.

Tonttulakkeja ompelin lähinnä myyjäistarkoituksessa viime yönä ja samainen neiti halusi ehdottomasti kukallisen hiippapipon. Aika hauska tuli, joten näitä ompelen vielä lisääkin. Kankaat ja resorit kaikkiin lakkeihin on jälleen kerran Marimekkoa ja kaava oma.

Silmät kiinni kaikki lähisukulaiset, jos haluatte tästä lähtien välttyä mahdollisten joulupakettien sisällöiltä. En malta olla tänne joitain kuvia lisäilemättä, joten omalla vastuulla! Tässä osa ruokalapuista, joita on vielä jokunen lisääkin leikattuna. Kankaat ovat Finlaysonin ja Marimekon kernikankaita ja kiinnityksenä tarranauhaa.

Viimeisenä äidin oman hovikuvaajan otos uudesta paidasta. Tätäkin on jo puoli vuotta suunniteltu, mutta nyt vihdoin valmiina. Metsolan huippua pallojoustista oli vielä jäljellä sopiva palanen ja peruspaitahan siitä syntyi.

Vielä piti raportoida, että Tampereen käsityömessuillakin tuli käytyä terapiareissulla ja kovasti oli taas ihania juttuja ja monenlaisia ideoita ammennettavana. Koitimme tänä vuonna välttää ruuhkaa messuilemalla jo perjantaina, mutta näin teki muutama muukin. Samalla reissulla tarttui myös trikoita Tritexiltä, jonne oli sitten viime vierailun ilmaantunut esimerkiksi tähti- ja pilvikankaita. Kumma paikka, kun aina pitää täyden muovikassin kanssa lähteä kotiin.  

Kiitos kivoista kommenteista, niitä on aina ihana saada ja lueskella! Kiitos vierailustasi!

Kasan päällimmäisiä

Ompeluhuoneeseen on kasaantunut läjäpäin keskeneräisiä töitä ja tässä parit valmistuneet "kiireellisyys" järjestyksessä. Järjestelmällistä ihmisluonnetta saattaisivat ahdistaa nuo pinot, läjät, kasat ja röykkiöt, joiden keskellä touhuilen.

Ensimmäisenä Pikkuveljen jumpsuit Ottobren 4/12 kaavalla, jota kavensin reilulla kädellä. Kasvunvaraa on reilusti, sillä piirsin tarkoituksella jo 92 senttisen puvun. Hupussa on tähtitrikoota ja puku pitää päällä ollessaan pörisevää ääntä. Omituista!

5-vuotias hovikuvaaja ikuisti äidin uuden pipon ja tuubihuivin. Tämä huivi ei ole omaa keksintöäni vaan idea on lainattu muistaakseni Muita Ihania-blogista. Yritin etsiä huivin kuvaa, lisätäkseni linkin alkuperäiseen ideaan, mutta enpähän löytynyt. Keltainen mustan ja valkoisen kaverina on aivan vastustamatonta yhdistelmä! Huivi on suunnilleen 150cm pitkä, trikookaitaleet 70cm pitkiä ja leveys vaihtelee.

Hovikuvaaja ikuisti myös äidin uuden paidan, joka onnistui tallettua näihin kahteen kuvaan. Kaava on lehdestä Ottobre woman 2/09 ja nimeltään Wind-tunika koossa 38. Mitä tästä sanoisi? Istuu yläosaltaan oikein kivasti, hihat lyhensin 3/4 mittaiseksi ja helmaan pujotin loppujen lopuksi kuminauhan, kun se jäi lepattamaan laskeutuvasta kankaasta huolimatta. Kangas on Marimekon viskoositrikoota ja pienillä fiksauksilla siitä tuli ihan käypänen arkipaita. Helmassa ei siis ole paksua resoria vaan alta näkyy toisen paidan helma. Kuviin päätyivät myös ihastuttavat kotilökärit, joita äiti ei ehkä olisi halunnut ikuistaa. Tänään ei tarvittu lahjomiseen edes jäätelöä...

Kasan hidas purku jatkuu. Josko taas ehtisi enemmän ommella, kun on saatu piha vihdoin talvikuntoon. Omakotiasujan joka syksyiset pihan raivaustalkoot vastaavat aika montaa body pump ja jumppaa, pumppaa sekä punnerra kuntoilutuntia. Kuntoilun kannaltahan se on otettava. Onneksi kohta alkavat lumityöt niin ei pääse lihakset veltostumaan. Joskus toivon ihan pienen hetken asuvani kerrostalossa. Rivakkaa haravointivimmaa kaikille!

Kehittelyä

Ystäväni mainitsi joulukuulla pidettävistä myyjäisistä ja niinpä lähti rouvalta mopo lapasesta. Kaksi päivää on saumuri raukka joutunut huhkimaan saumaa niin, etten ollenkaan ihmettele tänään ilmaantunutta sivuääntä koneessa. Rutisisin minäkin. Nyt saavat tilkkulaatikko ja marinoituneet kangasnyytikät kyytiä. Takaa-ajatuksena on tietenkin se, että sivutuotteena syntyy joululahjat pienille kummilapsillemme. Katsotaan nyt kauanko mopo hurisee ja syntyykö mitään esittelyyn pääsevää.

Parit pikku jutut päätin tulla vilauttamaan, kun venyy nämä päivitykset viikko tolkulla. Pikkuveli sai uudet lökäpökät ja muuttelin taas kaavaa vähän paremmaksi ja lisäsin pituutta koipiosiin. Samalla kaavalla innostuin kokeilemaan joulunpunaisia tonttuhousuja ja niillehän oli ilman muuta ommeltava kaveriksi tonttulakki. Toisinaan puoli kahden aikaan yöllä tulevat ne parhaat ideat, jotka on toteutettava samoin tein yöunien kustannuksellakin. Aikas hauska tonttu-ukko meillä ja niin vauhdikas ettei meinannut kuvissa pysyä. Olen jo pitkään suunnitellut tällaista pitkä hiippaista tonttulakkia resorilla, mutta viime yönä vasta sain sen aikaiseksi ommella. Kangas ja resori ovat molemmat Marimekolta.

Olen tehnyt menneellä viikolla myös suuria keksintöjä, joista päätä huimaavin on nämä säärystimet. On se kumma, ettei juoksevan ja ompelevan naisen varastosta ole löytynyt toimivia nilkanlämmittimiä. Miksei näille itsestään selvyyksille ole koskaan aikaa? Paksua Marimekon resoria kaksinkerroin, 2 minuuttia koneen äärellä istumista ja sitten lenkille. Paljon ehti vettä virrata...

Lumi on syyllinen tähän yltiöpäiseen ompeluvimmaan. Se kun laskeutui maahan, alkoi välittömästi iso pyörä raksuttaa jouluajassa ja erityisesti joululahjoissa. Hullua! Onneksi viikonlopuksi luvataan plussakeliä. Leppoisaa viikonvaihdetta! Kiva, kun kävit kylässä!