Hiilikellarissa

Kyllä osaa olla pimeää. Sitä torjumaan olen kehitellyt omaa versiotani heijastinliivistä lapsille. Asiaa olen pyöritellyt lähes joka syksy, mutta nyt näitä on näkynyt monessa blogissa ja myynnissä messuillakin.

Heijastinliivissä täytyy olla kolme tärkeää ominaisuutta. Tarvitaan reilusti heijastavaa pintaa, vettä keräämätön pintamateriaali ja pukemista helpottamaan tarrakiinnitys eteen. Näistä lähtökohdista lähdin ja syntyi Pikkuveljen traktoriliivi. Insinööri laimensi onnistumistani muistuttamalla, että taustan keltaisella tai oranssilla turvavärilläkin on oma tehtävänsä. Blääh, niin tyypillistä insinööriajattelua...ei yhtään luovuutta.

Tässä liivissä pohjana on Marimekon palapussissa ostettua kevyttä vettähylkivää ulkoilukangasta. Se ei rispaannu reunoista, sillä toisella puolella on "jännä" hiukan tahmainen pinnoite. Seuraavan kokeilun tein kirkkaan värisestä Marimekon sadekankaasta, mutta siitä kuvia myöhemmin. Eipä tarvitse enää taistella Pikkuveljen kanssa heijastinliivin pukemisesta.

Sen lisäksi, että täällä hiilikellarissa on muutenkin mahdotonta kuvata, on seuraavat otokset napattu myös kiireellä. Pikkusiskolle ompelin omien toiveiden mukaan omppupaidan, joka piti saada päälle koulukuvaan. Tässä vielä banaania poskeen lähtökiireessä. 

Tunnin päästä kouluun lähti Isosisko, jonka uudesta samettimekosta piti vielä eteisessä napata kuvat. Olen tässä ommellut kaikenlaista joulua ajatellen ja itsellekin on ollut pakottavaa tarvetta saada jokunen paita. Maanantaina neiti tuli kyselemään, joko olen saanut sen keskiviikon koulukuvaukseen tilatun uuden samettimekon valmiiksi. Olin kai luvannut jonain kiireisenä hetkenä, jolloin vastaanotin ei ollut päällä tai johto aivoihin kytkemättä. Mikäs siinä, äideillä on pitkät yöt... Kaava on Cap sleeve uusimmasta Ottobresta, vain etukappaleiden halkaisun jätin välistä. Jouduin kaventamaan yhteensä n. 8cm eli aika väljä kaava on kyseessä. Kiireessä tehden tuli kaikenlaista hamaa, mutta jos asiakas on tyytyväinen, täytyy äidin niellä turhautumisensa ja sulkea silmänsä joiltakin osin.

Ulkovaatteet päälle ja vielä viimeinen kuva kouluun lähtijästä. Syynä pikapikaa pyöräytetty talvilätsä farkkupäällisellä ja fleege vuorella. Neiti on yrittänyt vielä viime viikkoina livahtaa kouluun kesäksi ommellulla puuvillalätsällä, joten kun mittari näytti -11, tuli äidille hommia. Tämä on vielä vähän kankea, mutta asettuu varmaan paremmin lörpälleen käytössä. Lisänä mummun kutoma kaulahuivi.

Koska hovikuvaajat ovat otollisen päiväsydämen oppivelvollisuuden parissa, on itselleni ommellut paidat jääneet kuvaamatta. Tässä niistä ensimmäinen vielä hiukan keskeneräisenä. Parempi arkistoida kuitenkin näin tai jää kokonaan kuvaamatta. Tarkoituksena oli kokeilla Ommellinen-blogin ihastuttavaa kauluksellisen paidan ohjetta. Haaveena oli pidempi pullottava helma suurine taskuineen, mutta jotain hämärää tapahtui. Unohdin ommella taskut. Harmitus haihtui nopeasti, sillä sovittaessa totesin unohtaneeni myös "pullotuksen", joten tämän paidan taskut olisivat olleet turhat. Toistaiseksi niissä ei olisi mahtunut säilyttämään edes junalippua. Kaulus on hauska, joskin seuraavassa versiossa se saa jäädä vähän matalammaksi. Hihoista puuttuu resorit ja helmakin on kuvassa vielä huolittelematta. Kauan tätä kangasta itselleni jemmasin ja olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen. Tämän tyylisiä vielä joskus ompelen toisenkin. Kiitos Ommellinen-blogiin ohjeesta ja ihanasta mallista!

Olemme viettäneet ystävien kanssa myös perinteistä jouluaskarteluiltaa. Seuraava kuva antaa vihjettä, mitä tänä vuonna on touhuttu autotallissa. Tuskinpa arvaat, joten kuvia myöhemmin...

Kiitos vierailustasi ja tunnelmallisia hetkiä jouluvalmisteluiden parissa. Jos oikein kovasti uskoo tonttuihin, voisivatkohan ne ensi yön aikana käydä vaihtamassa alakertaan jouluverhot ja sytyttelemässä jouluvaloja? Adventti lähestyy ja valoa kaivataan hiilikellariinkin.

Tykkään susta niin että halkeen

Ei tullut tavallista arkiviikkoa, tuli enterorokko. Kävi läpi koko porukan. Raskas vieras, ei haluta meille enää. Ompelut ovat jääneet sairastamisen jalkoihin, luonnollisesti. Uhosin täällä ompelevani jotain Insinöörille, muttei mennyt ihan putkeen sekään. Joku päräytti resorin nurinpäin, piirsi huonot kaavat ja sovituksessa paita oli kertakaikkisen kummallisen mallinen. Ribbineuloksen ja interlockin liitto ei ollut saumaton ja ilmentyi mutkina sekä pusseina raglansaumoissa. Hermostuin, tuskastuin ja lopulta sisuunnuin. Pistelin puolisoa nuppineuloilla, sovitutin sata kertaa, leikkasin, lisäsin kangasta ja purin saumoja. Kiukku palkittiin, työ ei mennyt hukkaan. Paita istuu nyt tosi hyvin! Jipii, työvoitto!

Nyt on miehillä "mopo"-paidat, vaikka aika paljon isompien koneiden miehiä ovatkin. Ihania! Kunpa kasvaisi pienestä ison kaltainen, paras mahdollinen. Kankaat Noshilta ja Isosisko oli apuna leimasimen virityksessä. Kirjainten asetteluun ei tahdo äidillä piisata hermoa.

Ompelumaratonilla syntyi parit haalarit Pienimmälle, kukikas joustofrotee Mussukoilta ja raitainen college Majapuulta. Tuotoksia tärkeämpää on tietenkin aivojen tuuletus ja hyvä seura. Kiitos naisille! Voi tätä valon puutetta, vaatii paljon mielikuvitusta nähdä nämä yhtä raikkaanvärisinä kuin luonnossa.

Nyt en toivo tavallista arkiviikkoa, vaan vauhtia, vaaroja, räkää, hajonneita kodinkoneita, pohjaanpalaneita ruokia, tussilla väritettyjä huonekaluja, lääkärireissuja ja tohinaa. Katsotaan miten käy näillä toiveilla... ;) Mukavaa alkavaa viikkoa juuri sinulle! Kiva, kun poikkesit Kaikulassa!

Meillä jatkuu Pikkuveljen tauoton tietovisailu "Mitä, missä, milloin?". Ei oo mainostaukoja.

Kaappaus

Tilasin itselleni oliivin vihreää siilikangasta ja suunnitelma pussihelmaisesta paidastakin oli jo elävänä mielessä. Majapuun paketin saavuttua kankaaseen tarrasivat kolmet kädet, jotka repivät siiliraukkoja eri suuntiin. Sain ompelupuuskan ja tuhosin metrin samoin tein. Siilistä, Kestovaippakaupan ruskeasta joustocollarista ja Majapuun huippulaadukkaasta raitaresorista syntyi siiliä koko perikunnalle. Eipähän ole meidän lapsilla ennen ollut samistelupaitoja.

Kalastajakangasta oli aivan pakko saada, sillä siitä tarvittiin tervetuliaislahja maailmaan "suuren kalastajan pienelle tyttärelle". Pikkusisko halusi ehdottomasti lopusta kankaasta paidan itselleen. Tänään syötiinkin viime kesän suuret kalansaaliit, kun pääsi tuo arkkupakastimen töpseli irtoamaan.

Tämän kankaan tilaus oli tyttöjen toive. Itse pidin sitä levottomana alun alkaenkin, joten se jäi odottamaan kai värien haalistumista tai jotain. Nyt piti kaivaa Mustit ja Mirrit esille, sillä nuorimmainen kaipaa jo seuraavan koon jumpsuitia. Näitä täytyisi olla toinenkin, sillä syksyn viiletessä olen kaivannut aamuisin vähän lämpimämpää päälle pantavaa. Puilla kun yrittää lämmittää mahdollisimman paljon, tahtoo tuo huushollin lämpötila olla aamuisin vähän vilakka. Haalari on tähän oiva kapistus ja itse asiassa kangaskin tuntuu jo ihan mieleiseltä.

Tässä on vielä pari lahjaa. Metsolan kaarahaalari reippaalle kummipojalle ja suloiselle eskarineidille tunika ja pipo. Rusettipipon kaava Modasta, haalarit kestosuosikki, koossa 86cm.

Metrin pala siiliä katosi viimeistä palaa myöten, mutta sain siitä riittämään vielä itselleni pipon. Joten nyt vilisee siiliä tässä talossa, joskin niiden vangitseminen samaan kuvaan oli aikamoinen talkoo. Pienet ovat vaipuneet jo horrokseen ja syytä olisi suurenkin siilin jo kömpiä vällyihin. Mukavaa uuden viikon alkua! Itse toivon vaihteeksi ihan tavallista arkiviikkoa, mutta katsotaan mitä elämä taas eteen heittää. Ompelumaraton lähestyy ja pistää ajatukset liikkeelle tulevan joulun suhteen.

ps. Kannattaa tarkistaa onko töpseli seinässä?

Syystäydennys

Viime päivinä olen urakoinut lasten tilaamia paitoja. Siiristä&Myyrystä sai vielä palat Pikkuveljen paitaan, hihoissa Noshin raitaribbiä. Keltaisen sävy on aivan ihana ja paidasta tuli kyllä aika herkullinen. Keltaisesta raidasta riitti vielä body Pikkuriikille ja kaveriksi pöksyt Noshin savenharmaasta pallokankaasta. Tämä palloinen oli kyllä laadultaan pettymys, sillä se meni nukkaiseksi jo ensimmäisessä pesussa.

Pikkusisko sai valita itselleen paitakankaan ja mallin. Kankaaksi hän valitsi Noshin merenneitoa ja kaavana uusimman Ottobren tunikamekko pitkillä kapeilla hihoilla. En ollut kankaasta yhtä vuorenvarma kuin tyttäreni, mutta on kyllä mekko käyttäjänsä näköinen. Vaaleansininen ja pinkki käyvät ihanasti tällaiselle vaaleahiuksiselle suomineidolle.

Isosiskon vaatekaapissa tuntuu olevan jatkuvasti muutaman käyttöpaidan mentävä tyhjä aukko. Hän halusi itselleen siilikuosia ja ehdinpäs ommella vielä ennen talvihorrosta. Lörppäkauluspaitaan löytyi kangas paikallisesta kangaskaupasta ja väri on kaunis suklaanruskea. Näiden kaveriksi vielä värisuora Hopsis-leggareita. Mustat ovat ohutta collegea ja muut sitä kuuluisaa Kestovaippakaupan joustocollaria vertaansa vailla. Tästä on tullut neidin lempimalli ja näitä on nyt kierroksessa viidet, niin ei tarvitse kouluaamuisin kiristellä hampaita.

Seuraava haaste olisi ommella jotain Insinöörille. Tulossa on isänpäivä, syntymäpäivä sekä joulu, joten josko saisin aikaan jotain pakettiin kääräistävää. Kuulen aina välillä huumorilla höystettyä mutinaa siitä, että kaikille muille ommellaan paitsi hänelle. Syystä tietysti jupisee, sillä näiden vuosien aikana olen ommellut rakkaalleni tasan yhden pipon. Noloa! Nyt on kuitenkin kankaat kaapissa odottamassa, joten seuraavaksi mallia etsimään.  Katsotaan, miten rojektissa käy.

Tusina ompelusta

Tämä päivitys on ollut vähän pitkissä kantimissa. On tahtonut olla tuota puuhaa monenmoista viime aikoina. Tulossa on erittäin laadukkaita kuvia tässä menneinä viikkoina valmistuneista ompeluista. Päivityksen lopussa paljastuu mitä syntyi Kestovaippakaupan sammakkotrikoosta ja anopin vanhasta kevyttoppatakista.

Leikkelin taannoin vanhoja kankaita loppuun ja niistä syntyi muutamia kokoelmapaitoja omalle väelle. Erityisesti Pikkuveljelle uudet paidat tulevat tarpeeseen, sillä kostea syksy on saanut pojan kasvamaan kuin kanttarellin ikään.

Lasten serkkutytölle lähti junakyydillä tervehdykseksi huppumekko ja raitaleggarit. Kaava mekkoon on Ottobresta, mutta jätin etuosan halkion pois ja laajensin pääntietä. Tähän leikkaantuivat viimeiset palat ihanaa Siiriä&Myyryä Paapiilta. Isosisko innostui mallista ja tilasi itselleen samanlaisen. Siitä tulee kuulemma sinivalkoraidallinen punaisilla kanteilla. Katsotaan kauanko ilmestyminen tälle ruudulle kestää...

Kummitytölle veimme synttärilahjaksi tunikan ja yöpuvun. Tunikan suhteen oli toiveissa jotain keltaista ja minusta tämä kaikessa kirjavuudessaan sopii kuin nenä pään tuolle touhukkaalle nelivuotiaalle sankarille. Äidin migreenistä olen kyllä vähän huolissani?

Seuraavat kuvat olisi voinut jättää lisäämättä, mutta jääköön kaikessa komeudessaan arkistoihin. Kestovaippakaupan joustocollarista ompelin poltetun oranssin imetyspaidan erään valmishupparin pohjalta. Tämä collari on kyllä niin huippua, ettei mikään määrä hehkutusta riitä!  Toinen imetyspaita on kasattu tilkuista ja kaavana Jokatyypin kaavakirjan raglan. Lupasin itselleni etten käytä tätä julkisesti, mutta niinpä vaan rouva on nähty tässä hiimailemassa. No täällä maalla nyt menköön vähän kirjavammatkin kyhäelmät. Kuvat on ottanut vastahankainen esikoiseni, jolla olisi ollut kuvaushetkellä jotain tähdellisempääkin tekemistä.

Tässä sitten viimein lopputulos anopin takista ja sammakkokankaasta yhdistettynä Kestovaippakaupan petrooliin joustocollariin ja oranssin apilatrikoon jämiin. Syntyi kevyttoppatakki Pikkuveljelle, jonka mielestä takki on "inana"! Kuvat huipentavat tämän laadukkaan kuvakollaasin. Takin helma on tosiaan ihan tasalaatuinen kummankin puolen vaikka kuvissa näyttää kadonneen oikealta puolelta. Nyt vain jännätään miten trikookangas kestää pienen miehen menossa. Toki tällä takilla on tarkoitus lähinnä autoilla eikä keittää taikasoppaa pihan yrteistä ja kuravellistä. Ainakin äiti ajatteli niin...

Selässä heijastin ja jalassa tietysti kumpparit, sillä ne ovat liimautuneet mieheen kiinni.
Vihdoinkin kuvat koneella, huh huh ja nyt kohti huomista. Kiitos ja moi!

Ristiäisrompetta

Viikko sitten vietettiin kuopuksemme ristiäisiä keskellä kauneinta ruskaa kylmässä hämyisässä puukirkossa metsän siimeksessä. Herkkä ja tunnelmallinen juhla vain kynttilöiden loisteessa jätti ihanat muistot. Ompelin neitoselle tämän juhlamekon Ottobren 6/12 Pallohelma-ohjeella pilkullisesta puuvillasta. Vuori on ohutta valkoista batistia ja vetoketju sekä tereen nauha ovat mahtavasta aarrelaatikosta menneiltä vuosikymmeniltä, jonka sain mieheni siskon perheeltä. Vuoreen tallensin muiston omille tuleville polville ja mekko löytää paikkansa kastekehyksestä (kurkkaa täältä), jonka taitava isäni on tehnyt jokaiselle lapsellemme. Mekosta tuli mielestäni onnistunut ja tätä kaavaa tulen varmaan käyttämään myöhemminkin, onneksi kokoja riittää. Helman sauman ompeluun jouduin kysymään apua jopa insinööriltä, mutta lopulta se ystävän neuvoilla onnistui. Tekstihän on leimattu sillä kuuluisalla Lidlin leimasimella, josta kiitokset sinne Turun suuntaan...

Itselleni ompelin juhliin tämän paidan ajatuksena käytännöllisyys ja "muotoystävällisyys". Ihanan väljään helmaan mahtuu raskauden jättämät kunniamakkarat ja imetysluukku takasi rennot juhlat äidillekin. Helmaan ompelin sen aikaisemmin mainitun mahtavan aarrearkun sisällöstä kauniin käsinvirkatun pitsiliinan. Olkoon se kaunistuksesi ja kunnianosoitukseksi äideille ennen meitä. Rannekorun puuhelmistä vaijeriin valmistimme yhdessä luottoassistenttini kanssa. Jokainen helmi on huolella pussista valittu ja äidille ojennettu. Paita on kyllä musta, enkä ymmärrä miten se kuvassa näyttää ihan harmaalta. Ryppyisyyden kyllä ymmärrän, se on merkki jo vietetyistä mukavista juhlista.

Olen ymmälläni, kun en ole saanut yhtään työtarjousta assistentilleni. Nykyään voin lisätä listaan, että häneltä onnistuu myös nuppineulojen lajittelu neulatyynyyn värien mukaan...kesken ompelun. Tuo ihana pellavapääni, josta tuskin tulee humanistia vaan rekkamies. Kiitos vielä kaikille juhlaa kanssamme viettäneille ja oikein leppoisaa alkavaa viikkoa teille ihan jokaiselle!

Voiko tuoksu kadota?

Olen viime päivinä pohtinut, voiko vauvan tuoksu kadota, jos nuuhkii liikaa? Tämä tuore nuorimmainen on kyllä vaaravyöhykkeellä, jos näin on... Elämä pienen kanssa on hidasta, mutta kahdessa viikossa sain kuitenkin ommeltua kasaan tämä "kevyttoppahaalarin". Mainio idea, päällystää pakkauksen kevyttoppahaalari, on lähtöisin Surinan pauloissa-blogista. Syötävän suloinen lopputulos Siiri&Myyry-kankaasta löytyy täältä! Suurkiitos hienosta kierrätysideasta! Meidän Kirppu hukkuu pakkauksen kokoihin, joten leikkasin kaikki saumat auki ja pienensin pukua reilusti joka suunnasta. Hihoista ja lahkeista lähti esimerkiksi 7cm pois. Sitten puku ja päällikangas kasalle ja takaisin yhteen. Kangas ihanaa Metsolan joustofroteeta ja lopputuloksesta tuli mieleinen. Onneksi keli on vielä ollut lämmin, sillä tämäkin on vielä pienelle reilu.

Tässä on yksi niistä kolmesta elokuussa ommelluista tilkkupeitoista. Tilkkujen koko on 16*16cm, välissä on ohut vanulevy ja tausta Marimekon puna-oranssiraitaista trikoota. Kaksi muuta on kasalla, mutta vielä kanttaamatta. Olin ajatellut laittaa peitot lahjaksi, sillä samanlaisesta raskaudesta johtuen odotin meille mielessäni poikaa. Olikin ihana ottaa peitto itse käyttöön, kun maailmaan syntyikin tyttö!

Leikkelin myös ne seitsemän trikoopaitaa jämistä, joista on nyt neljä koossa. Tämän ompelin Pikkuveljen kaappia täydentämään. Tai siis eipäs huijata, me ompelimme yhdessä Pikkuveljen kanssa. Assistentti istui sylissä ja painoi aina napista koneen käyntiin. Hän myös halusi irrottaa jokaisen nuppineulan ja arvata minkä värinen pää on, ennen kuin se voitiin laittaa neulatyynyyn. Tehokkaan kuuloista, eikö totta? Voin lainata assistenttia, jos apu on tarpeen.

Meillä tosiaan nuuhkitaan tätä pientä suloisuutta, mistä johtuen pienellä on nyt kolmen viikon kunniaksi silmätulehdus. Pienen ihmisen suukot toimivat myös näin. Ristiäisvaatteisiin pitäisi nyt paneutua, sillä juhliin on vain viikko aikaa. Käyn läpi tuttua synnytyksen jälkeistä kriisiä siitä, ettei mikään mahdu päälle ja ruumis tuntuu vieraalta. Välttelen vaatekauppojen kaikenpaljastavia sovituskoppeja ja erityisesti kirkkaita valoja ja kokovartalopeilejä. Ompelen itse, jos aikaa löytyy.

Lämmin kiitos kaikista ihanista onnitteluviesteistä viimeisimpään päivitykseen!