Tässä on yksi niistä kolmesta elokuussa ommelluista tilkkupeitoista. Tilkkujen koko on 16*16cm, välissä on ohut vanulevy ja tausta Marimekon puna-oranssiraitaista trikoota. Kaksi muuta on kasalla, mutta vielä kanttaamatta. Olin ajatellut laittaa peitot lahjaksi, sillä samanlaisesta raskaudesta johtuen odotin meille mielessäni poikaa. Olikin ihana ottaa peitto itse käyttöön, kun maailmaan syntyikin tyttö!
Leikkelin myös ne seitsemän trikoopaitaa jämistä, joista on nyt neljä koossa. Tämän ompelin Pikkuveljen kaappia täydentämään. Tai siis eipäs huijata, me ompelimme yhdessä Pikkuveljen kanssa. Assistentti istui sylissä ja painoi aina napista koneen käyntiin. Hän myös halusi irrottaa jokaisen nuppineulan ja arvata minkä värinen pää on, ennen kuin se voitiin laittaa neulatyynyyn. Tehokkaan kuuloista, eikö totta? Voin lainata assistenttia, jos apu on tarpeen.
Meillä tosiaan nuuhkitaan tätä pientä suloisuutta, mistä johtuen pienellä on nyt kolmen viikon kunniaksi silmätulehdus. Pienen ihmisen suukot toimivat myös näin. Ristiäisvaatteisiin pitäisi nyt paneutua, sillä juhliin on vain viikko aikaa. Käyn läpi tuttua synnytyksen jälkeistä kriisiä siitä, ettei mikään mahdu päälle ja ruumis tuntuu vieraalta. Välttelen vaatekauppojen kaikenpaljastavia sovituskoppeja ja erityisesti kirkkaita valoja ja kokovartalopeilejä. Ompelen itse, jos aikaa löytyy.
Lämmin kiitos kaikista ihanista onnitteluviesteistä viimeisimpään päivitykseen!
Taisi olla tuo kyseinen Siiri&Myyry haalari "Surinan pauloissa"-blogissa...? :)
VastaaPoistaHui, missä välissä sinä ehdit ommella... :) Tosi kaunis peitto! Hyvä jos itse ehtii tarttua puikkoihin ja neuloa pari kierrosta silloin tällöin. Intoa kyllä olisi ommellakin! Elättelen toiveita, että ehdin nimiäisiin ommella itselleni Onion-tunikan, johon kangas ja kaava tuli ennen meidän Vilpurin syntymää. Meillä juhliin on enenmmän armon aikaa, sillä odotellaan että saadaan tuo jätkän lonkkalasta lokakuun lopussa pois. Ja juhlistetaan nimeä sitten. :)
VastaaPoistaKiitos viesteistä ja vielä kerran hyvästä ideasta! Meillä on nuo vanuhaalarit jääneet käyttämättä, sillä ainakin tyttöjen haalarit olivat sellaista " kuiviin sormiin kiinni jäävää"-materiaalia...
VastaaPoistaVähissähän täälläkin nuo ompeluajat ovat, sauma silloin toinen tällöin. Hirveä into olisi ommella ja isommilla lapsilla ihan todellista tarvettakin, mutta toisaalta ei raaski hukata yhtään hetkeä, kun tuo pikkunyytikkä on hereillä. Unien aikaan sitten hirmukiireellä tätä huushollia kasalle ja ruokaa muulle porukalle. Mutta jossain vaiheessa sitä aikaa alkaa tulla, kun rytmi uniin löytyy. Sitä odotellessa... Onnitteluja Heikku teille pienen pojan johdosta ja ihania hetkiä pienistä takapakeista huolimatta. Lokakuun loppu on jo kohta ja sitten on jalka kunnossa! :)