Tusina ompelusta

Tämä päivitys on ollut vähän pitkissä kantimissa. On tahtonut olla tuota puuhaa monenmoista viime aikoina. Tulossa on erittäin laadukkaita kuvia tässä menneinä viikkoina valmistuneista ompeluista. Päivityksen lopussa paljastuu mitä syntyi Kestovaippakaupan sammakkotrikoosta ja anopin vanhasta kevyttoppatakista.

Leikkelin taannoin vanhoja kankaita loppuun ja niistä syntyi muutamia kokoelmapaitoja omalle väelle. Erityisesti Pikkuveljelle uudet paidat tulevat tarpeeseen, sillä kostea syksy on saanut pojan kasvamaan kuin kanttarellin ikään.

Lasten serkkutytölle lähti junakyydillä tervehdykseksi huppumekko ja raitaleggarit. Kaava mekkoon on Ottobresta, mutta jätin etuosan halkion pois ja laajensin pääntietä. Tähän leikkaantuivat viimeiset palat ihanaa Siiriä&Myyryä Paapiilta. Isosisko innostui mallista ja tilasi itselleen samanlaisen. Siitä tulee kuulemma sinivalkoraidallinen punaisilla kanteilla. Katsotaan kauanko ilmestyminen tälle ruudulle kestää...

Kummitytölle veimme synttärilahjaksi tunikan ja yöpuvun. Tunikan suhteen oli toiveissa jotain keltaista ja minusta tämä kaikessa kirjavuudessaan sopii kuin nenä pään tuolle touhukkaalle nelivuotiaalle sankarille. Äidin migreenistä olen kyllä vähän huolissani?

Seuraavat kuvat olisi voinut jättää lisäämättä, mutta jääköön kaikessa komeudessaan arkistoihin. Kestovaippakaupan joustocollarista ompelin poltetun oranssin imetyspaidan erään valmishupparin pohjalta. Tämä collari on kyllä niin huippua, ettei mikään määrä hehkutusta riitä!  Toinen imetyspaita on kasattu tilkuista ja kaavana Jokatyypin kaavakirjan raglan. Lupasin itselleni etten käytä tätä julkisesti, mutta niinpä vaan rouva on nähty tässä hiimailemassa. No täällä maalla nyt menköön vähän kirjavammatkin kyhäelmät. Kuvat on ottanut vastahankainen esikoiseni, jolla olisi ollut kuvaushetkellä jotain tähdellisempääkin tekemistä.

Tässä sitten viimein lopputulos anopin takista ja sammakkokankaasta yhdistettynä Kestovaippakaupan petrooliin joustocollariin ja oranssin apilatrikoon jämiin. Syntyi kevyttoppatakki Pikkuveljelle, jonka mielestä takki on "inana"! Kuvat huipentavat tämän laadukkaan kuvakollaasin. Takin helma on tosiaan ihan tasalaatuinen kummankin puolen vaikka kuvissa näyttää kadonneen oikealta puolelta. Nyt vain jännätään miten trikookangas kestää pienen miehen menossa. Toki tällä takilla on tarkoitus lähinnä autoilla eikä keittää taikasoppaa pihan yrteistä ja kuravellistä. Ainakin äiti ajatteli niin...

Selässä heijastin ja jalassa tietysti kumpparit, sillä ne ovat liimautuneet mieheen kiinni.
Vihdoinkin kuvat koneella, huh huh ja nyt kohti huomista. Kiitos ja moi!

Ristiäisrompetta

Viikko sitten vietettiin kuopuksemme ristiäisiä keskellä kauneinta ruskaa kylmässä hämyisässä puukirkossa metsän siimeksessä. Herkkä ja tunnelmallinen juhla vain kynttilöiden loisteessa jätti ihanat muistot. Ompelin neitoselle tämän juhlamekon Ottobren 6/12 Pallohelma-ohjeella pilkullisesta puuvillasta. Vuori on ohutta valkoista batistia ja vetoketju sekä tereen nauha ovat mahtavasta aarrelaatikosta menneiltä vuosikymmeniltä, jonka sain mieheni siskon perheeltä. Vuoreen tallensin muiston omille tuleville polville ja mekko löytää paikkansa kastekehyksestä (kurkkaa täältä), jonka taitava isäni on tehnyt jokaiselle lapsellemme. Mekosta tuli mielestäni onnistunut ja tätä kaavaa tulen varmaan käyttämään myöhemminkin, onneksi kokoja riittää. Helman sauman ompeluun jouduin kysymään apua jopa insinööriltä, mutta lopulta se ystävän neuvoilla onnistui. Tekstihän on leimattu sillä kuuluisalla Lidlin leimasimella, josta kiitokset sinne Turun suuntaan...

Itselleni ompelin juhliin tämän paidan ajatuksena käytännöllisyys ja "muotoystävällisyys". Ihanan väljään helmaan mahtuu raskauden jättämät kunniamakkarat ja imetysluukku takasi rennot juhlat äidillekin. Helmaan ompelin sen aikaisemmin mainitun mahtavan aarrearkun sisällöstä kauniin käsinvirkatun pitsiliinan. Olkoon se kaunistuksesi ja kunnianosoitukseksi äideille ennen meitä. Rannekorun puuhelmistä vaijeriin valmistimme yhdessä luottoassistenttini kanssa. Jokainen helmi on huolella pussista valittu ja äidille ojennettu. Paita on kyllä musta, enkä ymmärrä miten se kuvassa näyttää ihan harmaalta. Ryppyisyyden kyllä ymmärrän, se on merkki jo vietetyistä mukavista juhlista.

Olen ymmälläni, kun en ole saanut yhtään työtarjousta assistentilleni. Nykyään voin lisätä listaan, että häneltä onnistuu myös nuppineulojen lajittelu neulatyynyyn värien mukaan...kesken ompelun. Tuo ihana pellavapääni, josta tuskin tulee humanistia vaan rekkamies. Kiitos vielä kaikille juhlaa kanssamme viettäneille ja oikein leppoisaa alkavaa viikkoa teille ihan jokaiselle!

Voiko tuoksu kadota?

Olen viime päivinä pohtinut, voiko vauvan tuoksu kadota, jos nuuhkii liikaa? Tämä tuore nuorimmainen on kyllä vaaravyöhykkeellä, jos näin on... Elämä pienen kanssa on hidasta, mutta kahdessa viikossa sain kuitenkin ommeltua kasaan tämä "kevyttoppahaalarin". Mainio idea, päällystää pakkauksen kevyttoppahaalari, on lähtöisin Surinan pauloissa-blogista. Syötävän suloinen lopputulos Siiri&Myyry-kankaasta löytyy täältä! Suurkiitos hienosta kierrätysideasta! Meidän Kirppu hukkuu pakkauksen kokoihin, joten leikkasin kaikki saumat auki ja pienensin pukua reilusti joka suunnasta. Hihoista ja lahkeista lähti esimerkiksi 7cm pois. Sitten puku ja päällikangas kasalle ja takaisin yhteen. Kangas ihanaa Metsolan joustofroteeta ja lopputuloksesta tuli mieleinen. Onneksi keli on vielä ollut lämmin, sillä tämäkin on vielä pienelle reilu.

Tässä on yksi niistä kolmesta elokuussa ommelluista tilkkupeitoista. Tilkkujen koko on 16*16cm, välissä on ohut vanulevy ja tausta Marimekon puna-oranssiraitaista trikoota. Kaksi muuta on kasalla, mutta vielä kanttaamatta. Olin ajatellut laittaa peitot lahjaksi, sillä samanlaisesta raskaudesta johtuen odotin meille mielessäni poikaa. Olikin ihana ottaa peitto itse käyttöön, kun maailmaan syntyikin tyttö!

Leikkelin myös ne seitsemän trikoopaitaa jämistä, joista on nyt neljä koossa. Tämän ompelin Pikkuveljen kaappia täydentämään. Tai siis eipäs huijata, me ompelimme yhdessä Pikkuveljen kanssa. Assistentti istui sylissä ja painoi aina napista koneen käyntiin. Hän myös halusi irrottaa jokaisen nuppineulan ja arvata minkä värinen pää on, ennen kuin se voitiin laittaa neulatyynyyn. Tehokkaan kuuloista, eikö totta? Voin lainata assistenttia, jos apu on tarpeen.

Meillä tosiaan nuuhkitaan tätä pientä suloisuutta, mistä johtuen pienellä on nyt kolmen viikon kunniaksi silmätulehdus. Pienen ihmisen suukot toimivat myös näin. Ristiäisvaatteisiin pitäisi nyt paneutua, sillä juhliin on vain viikko aikaa. Käyn läpi tuttua synnytyksen jälkeistä kriisiä siitä, ettei mikään mahdu päälle ja ruumis tuntuu vieraalta. Välttelen vaatekauppojen kaikenpaljastavia sovituskoppeja ja erityisesti kirkkaita valoja ja kokovartalopeilejä. Ompelen itse, jos aikaa löytyy.

Lämmin kiitos kaikista ihanista onnitteluviesteistä viimeisimpään päivitykseen!

Rakas

Tärkein on reilun viikon ikäinen pieni tyttönen, hiukan päälle kolme kiloa rakkautta. Äiti keksi juuri ennen syntymää, ettei tälle pienelle ihmiselle ole kudottuna villasukkia. Kuka tänne maailmaan tarkenisi tulla, jos ei saa heti villaista ylle? Niinpä äiti kutoi junasukat osastolla viime hetkillä, sillä synnytys käynnistyi kaksi tuntia viimeisten silmukoiden jälkeen. Neulaa ei kuitenkaan tullut laitokselle mukaan, niinpä jalkaan puettiin päättelemättömät sukat. Pääasia, ettei tullut kylmä ja äiti ehti kuin ehtikin saada terapiasukat valmiiksi.

Kolmen jälkeen totesin viimein pinnasängyn petaamisen olevan turhaa ajan hukkaa. Eihän tuota nyyttiä raaski kainalosta minnekään nostaa. Ompelin tulevaa varten pinnasänkyyn tällaisen vetoketjullisen "makkaran", jonka sisään saa pienelle tehtyä pesän, sitten kun aika on. Pötkylän täytteenä on peittoja.

Ehdin ommella vähän täydennystä Pikkuveljen paitahyllylle. Tämä syntyi kolmen eri kankaan jämistä, joista raitainen on isänsä vanha t-paita ja keltainen Kestovaippakaupan ihanaa poltetun oranssia joustocollaria. Siitä on käytössä jo imetyspaitakin, josta kuvia myöhemmin. Meidän pikku-ukko on kulkenut koko armaan kesän tämä lippis päässään. Se on tärkeä kuin Vaahteramäen Eemelin mössykkä.

 

 

Lisäksi loppukesällä syntyi pari t-paitaa jo koossa 92cm. Nyyh! Aika vierii liian nopeaan...ainakin näin synnytyksen jälkeisessä hormoonihuurussa. Tällä hetkellä aikaa ompelulle on niukasti, sillä arki pienen kanssa vie mukanaan. Kuvaamattomia ompeluita kyllä riittää, joten yritän pinnistää niistä piakkoin päivityksen. Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!

Trikoosetti ja makuupussi

Kestovaippakaupan raitatrikoosta ompelin Isosiskolle toiveiden mukaisen tunikan. Kaavan piirtelin  kohta puhkikulutetusta vanhasta raitapaidasta. Tunikan kaveriksi tarvittiin legginssit ja ne on ommeltu Hopsis-kaavalla Ottobresta. Kummitädin oivasta syntymäpäivälahjasta onkin syntynyt jo kahdet legginssit pitkillä lahkeilla ja kolmannet ovat tilauslistalla. Näistä tuli kerralla tytön lempparit!

Perheen neljännelle ei enää otettu äitiyspakkausta, vaikka olinkin päättänyt kerätä kaikille lapsille muistoksi oman syntymävuotensa toppapuvun härpäkkeineen sekä makuupussin. Ostin "vikavekaralle" pari vuotta vanhan pussin kirpparilta ja päällystin sen taannoin Keskiseltä ostamallani pöllökankaalla. Vähän piti mietiskellä toteutusta, mutta päädyin vetoketjujen purkamisen sijaan ompelemaan päällisen suoraan vanhan päälle. Vaati vähän tihrustusta ja tarkkaa ompelua, jotta vetoketju kulkee kunnolla, mutta hyvin onnistui näinkin. Tästä tuli kyllä suloinen kuin karamelli!

Tänään kävin jälleen vanhojen kankaiden sekä tilkkujen kimppuun. Jonkun sortin terapian tarpeesta kertoo, että tätä kangaskaapin ja pään tuuletusta pitää aina aika ajoin harrastaa... Kasasin seitsemän trikoopaitaa ja nyt ne odottavat kokoamista kera resoreiden. Odotellaan siis seuraavaa sadepäivää ja urakoidaan sitten. Mukavaa viikonloppua!

Sukkasatoa

Eilen illalla se lähti. Norsuyöpuvussa, vihreissä matokengissä traktori-reppu selässä keikkuen. Äiti jäi kovasti ikävöimään, mutta pieni 2-vuotias painoi nenän omaani vasten ja kertoi lohduttavalla äänellä tulevansa "ihan kotta". Tytöt lähtivät aamulla kouluun ja niinpä on äiti ehtinyt puuhailla aamupäivän rauhassa käsityöjuttujaan. Mukavasti sain viimeisteltyä keskeneräistä, mutta tässä vielä päivitys viime aikojen puikkojen heilutteluista.

Apinasukat kudoin kummipojalle lahjaksi jo viime jouluksi, mutta sattuneesta syystä ne talvehtivat pussin pohjalla aina viime viikkoon asti. Kävi nimittäin sellainen juttu, että kudoin toiseen vahingossa teräosan eri kohtaan ja piti pähkäillä pitkään purkaako vai antaako olla. Toisessa sukassa on siis apinat edessä ja takana, toisessa sivuilla. Luulenpa, että vauhdikkaan pienen miehen jalassa ei ole väliä mihin päin apinat katselevat, joten sukat jäivät niineen. Ohje apinaan on ollut pari talvea sitten Novitassa.

Tätä äitiä on viime viikkojen melkoisen vauhdin jälkeen hemmoteltu muutamilla rauhallisilla hetkillä, joihin totta tosiaan on näillä viikoilla jo tarvettakin. Viikonloppuna yritin keräillä vähän voimia ja olla jouten. Taito, jonka haluaisin osata, mutta johon en yrityksistä huolimatta kykene. Muun perheen puuhaillessa keskityin penkkiurheilemaan MM-kisoja ja siinä samalla syntyivät kolmet sukat sisarusten lapsille.

Kummitytölle oli tarkoituksena kutoa joululahjaksi nämä raitasukat, mutta niin kävi apinat niillekin. Nyt sain ne vihdoin pääteltyä, mutta ihanan tomera neitonen oli sitä mieltä, ettei hän pidä pitkistä sukista vaan lyhyistä ja keltaisista. Niinpä täti sai hyvän tekosyyn ostaa keltaista seiskaveikkaa (ja mukana tietysti vähän muitakin värejä) ja kutoi neidille lyhyet ja keltaiset. Raitasukkien päällä Isosiskon "putkilo-ompeleesta" kokoama otus.

Tämän jämälankapeiton aloitin jo ennen Pikkuveljen syntymää. Sen värimaailma ei kuitenkaan saanut innostumaan, joten peiton alku jäi pariksi vuodeksi odottamaan purkutuomiota. Tein sen sijaan Pikkuveljelle tämän jämälankapeiton.  Tänä kesänä tikuttelin peiton kuitenkin valmiiksi rantavahdin hommissa. Lopputulos on jonkun sortin "värioksennus", mutta toimii varmasti käytännössä. Kokoa peitolla on n. 65 cm kanttiaan ja se on kudottu nurkasta nurkkaan. Lopuista liilan sävyisistä jämälangoista syntyivät sukat Isosiskolle.

Nyt puuhaillaan rauhallisia juttuja, tytöt muovailevat ja äiti jatkaa vauvan makuupussin ompelua. Tietysti odotellaan sitä yhtä pellavapäätä, joka tulee "ihan kotta". Kiitos käynnistä! Aurinkoa päivääsi!

Elokuun ensimmäiset

Ihanat kesäkelit hellivät jälleen. Hieman ahdistaa loppuviikolla alkava kouluarki ja muutto kotiin. Toukokuun puolesta välistä on asuttu mökillä ja tänne on niin kotiutunut, ettei millään malttaisi lähteä. Mukavaahan sekin toki on, kun vain arki lähtee rullaamaan ja lemppari vuodenaika syksy tekee tuloaan. Ommeltua on tullut viime aikoina tavallista enemmän. Noshin velourista ompelin 56cm jumpsuitin Ottobren kaavalla ja lasten serkkutytölle mustikkahaalarit Metsolan kukkajoustiksesta. Mukavan näköisiä tuli molemmista, katsotaan nyt miten jumpsuit soveltuu käytäntöön, kun lahkeet ovat vähän lyhyenlaiset.

Pari bodya ompelin myös, norsupaita on menossa lahjaksi ja sateenkaaripaita viikataan omaan hyllyyn. Tein uuden hankinnan ja ah mitä onnea on omistaa nepparipihdit! Kunpa nekin olisi voinut hankkia aikaisemmin. Pääsee insinöörikin helpommalla, kun ei vaimo ahdistele vasaroimaan neppareita eikä vaatteetkaan ehdi mennä pieneksi ennen asennusta. On ollut välillä nuo toimitusajat vähän pitkänlaisia...

Aurinkoista alkavaa viikkoa!