Koen, että olemme etuoikeutettuja voidessamme asua mökillä koko kesän. Sadepäivinä, kun neljä lasta pyörii noin 15 neliön tuvassa ja monessa muussa hetkessä etuoikeuden voi kyseenalaistaa, mutta plussalle jäädään. Luonto tulee iholle kesän jokaisena päivänä. Illan viileneminen, hämärän laskeminen ja luonnon hiljeneminen yötä vasten, on ihanaa seurattavaa. Monena iltana olen nukkumaan mennessä katsellut kalliolta miten kaunis kuun silta laskeutuu järven yli kotirantaan. Erityisesti aamuöisin, kun tassuttelee huussiin usvaisessa rinteessä, auringon kajastaessa ja aamuyön kylmyyden pureutuessa yöpuvun läpi, luonto tuntuu iholla. Keskellä jatkuvaa luonnonnäytelmää mieli lepää.
Tänään on alkanut hidas laskeutuminen arkeen kalenteria täytellen ja koulun alkaessa on edessä "muutto" kotiin. Olen karannut muutaman kerran kotiin ompelemaan ja tässä kesän aikana syntyneet kolme 62 senttistä settiä pienille tulokkaille. Paitojen kaavat Ottobresta ja housut Noshin Baggyt Suuresta Käsityölehdestä tältä keväältä.
Väistämättä alkavat syysompelut jo pyöriä mielessä ja jokaisen lapsen liian lyhyet housunpuntit pakottavat ajattelemaan tulevia urakoita. Kankaita on tullut hamstrattua kesän aleista. Vielä kun saisi täksi kesäksi ommellut peruspetrsat päivitettyä niin oltaisiin ajantasalla ompeluissa. Harmittavan paljon vaatetta on jäänyt odottamaan intiaanihelteistä syksyä.
Meillä on tänään suuri ilo ja onni päästä tervehtimään suvun uutta tulokasta, jolle viemme tuon ylimmäisen setin. Lähdemme nyt heti, sillä kaikki odottavat malttamattomina!
Mökkielämän etuoikeutta on myös saada hääpäivälahjaksi huussin tyhjennys ja kimppu valkoisia ruusuja. Ah, mitä maalaisromantiikkaa!