Jopot ja Nykäsen uusi hattu

Jopot ovat liikkeellä, sillä vihdoin on vetoketju paikallaan. Ei kuitenkaan keltainen, kuten oli tarkoitus. Lahjan saajaa ei vetskarin värit haittaa ja takki on päässyt jo käyttöön ilman keltaista naruakin. Se on vielä lyhentämättä. Kaava piirretty lemppari collegetakista ja tällä kertaa onnistui hyvin. Tuli juuri passelin kokoinen ja pääsee varmasti käyttöön. Tästä rohkaistuneena, saatan hyvinkin ommella lisää tuolle ukkokullalle.

Olen saanut taas päähäni tuulettaa vähän kangasvarastoani. Johtuen siitä, etteivät hyllyn kannattimet eivätkä rimat estä notkistumista kangasvuoren alla. Aloitin tuuletuksen silpomalla kankaita tilkuiksi ja ompelemalla roikkumaan jääneitä lasten toiveita.  Nuppupeittojakin haaveilin vanhoista lopuista ompelevani, joten vinkatkaapa minnekä päin niitä voisi toimittaa. En tietenkään pysy päivää saman asian kimpussa, joten tässä  välissä tuhosin pari Mussukoilta ostamaani kangasta. Pikkuveli sai tehtävän valita äidin kankaista itselleen mieleisen yöpukukankaan ja hän halusi kirkkaan keltaista etanametsää. Äitihän oli valinnasta vallan innostunut! Nämä housut tein kuitenkin ilman sepalusta, että käyvät sitten tuolle Pienimmällekin. Leikkelin saman tien koko metrin ja nyt on etanaa vähän muillakin. Siilipaitaan tein taskut, jotka syntyvät kyllä todella helposti.

Pikaompeluksena aamulla fleecevuorinen talvimyssy ja buffin kopio samoista kankaista. Isosisko sai seuraavan selvityksen koulusta tullessaan.

 - Minun äiti ompeli tämän uuden hatun minulle. Naapulin täti ei ommellut minulle tätä hattua. Naapulin tätillä ei ole poikia.

Olen niin kiitollinen tästä elämänvaiheesta. On ihana olla kotiäitinä ja viettää päivät ihan oman Matti Nykäsen kanssa. Kuolemattomia lausahduksia suhisevalla ässällä aamusta iltaan. Kyllä on lisävuosia naurettu ja monia. Toki välillä sitä tavallista hammasten kiristelyäkin ja uhmaikäisen loputonta kinaa itsensä ja muiden kanssaihmisten kanssa. Kyllä elämä on ihmisen parasta aikaa!

Pienille tytöille

Onnenapiloita, opin omenoita, ystävyyttä, leikkiä, jalkapalloa, tähtiä oppaaaksi ja poutapilviä pienen ihmisen elämään ompelin kastelahjan muodossa. Isosisko painoi leimasimella pieniä laulunpätkiä ja neidin syntymätiedot, jotka kulkevat nyt peiton mukana. Peittoon valikoitui itselle mieleiset värit, mutta on niissä isälle ja kummisedälle myös jotain tuttua. Sisällä peitossa on ohut vanulevy ja tausta on Metsolan keltaista joustofroteeta. Tämän sai siis kuudes kummilapsemme. Ihania pieniä sydämenlapsia koko katras!

Raikasta, mehukasta ja värikylläistä appelsiinia olen saanut ommella kahdessa värissä. Oma pikkusiskoni sai raglanpaidan kauluksella. Laitoin muuten tylsähköön peruspaitaan yksityiskohdaksi valkoisen tampin kaulukseen ja siitä tuli aika metka. Joululahjan ideana oli se, että sekä kuosin suunnittelu että paidan toteutus on kotoisin omasta perhekunnasta. Ainakin jää hauska muisto, mutta luulenpa että pääsee käyttöönkin.

Pinkistä velourista sai Pienimmäinen haalarin. Messuilta tarttui syksyllä vahingossa juuri appelsiinien väristä resoria, mikä olikin riemukas yllätys. Haalari tulee tarpeeseen, nyt kun pakkanen tuntuu lattioilla. Vielä kun sitä sinistä velouria saisin...

Tilkuista ompelin pari bodya Nyytikäiselle. Nämä ovat odottaneet neppareita jo pari viikkoa, mutta onneksi mahtuvat vielä hyvin.

Tässä saavat samalla ensiesittelynsä uudet ompelumerkit, jotka tilasin 3exter nimisestä verkkokaupasta Ruotsista. Onnistumisen tunne oli huima, kun sain tilattua kahdenmallisia merkkejä sähköpostilla käydyn kirjeenvaihdon välityksellä ja vielä ruotsiksi. Viimeksi kymmenen vuotta sitten on yliopistolla tullut virkamiesruotsin kurssi kahlattua, mutta niin kieli vaan muistin syövereistä löytyi. Parasta on tietysti se, että merkit ovat juuri sellaisia kuin olin ajatellut! Palvelu oli erittäin ystävällistä ja merkit tulivat alle 20 arkipäivässä. Joten tilatkaapas tuolta, voin suositella.

Pienin sai myös Ottobren panda-kaavalla ommellun hupparin ja tiikerihousut aivan ihanasta Muru-neuloksesta. Kangas karjahteli Tampereen messuilla niin kutsuvasti, että lähti mukaan. Mitäköhän siitä lopusta vielä tulisi?

Yksi tädin pienistä on kovasti ihastunut kissoihin ja niinpä mukaan tarttui Mussukoilta kissavelouria. Kaavoina oli taas panda-huppari muokattuna sekä tiikeri Ottobresta. Mussukoiden alesta tarttui mukaan monenlaista muutakin. Halvemmalla kun saa, tahtoo lähteä lapasesta. Lopusta velourista sai 86 cm tunikan. Sillekin on jo tiedossa pieni omistaja.

On ne hienoja! Vielä kun muistaisi käyttää noita taitettuja, eikä huristelisi saumoja umpeen.

Näihin päivityksiin menee nykyään puoli päivää tässä muiden toimien ohella. Jospa yrittäisi päivitellä vähän useammin. Olisiko se yksi ryhdistäytyneen ompelijan tavoitteista? Tänä vuonna ajattelin myös kokeilla montaa uutta juttua, taskujen tekoa, nappilistaa sun muuta. Tahtoo tässä arjen hulinassa jäädä ompelukset peruspertsaksi, kun tarvitaan nopeasti valmista ja asiakas seisoo parhaassa tapauksessa vieressä odottamassa, milloin on valmista. Tai painaa itse kaasua...

Rapsakkaa pakkasviikkoa!