Hiilikellarissa

Kyllä osaa olla pimeää. Sitä torjumaan olen kehitellyt omaa versiotani heijastinliivistä lapsille. Asiaa olen pyöritellyt lähes joka syksy, mutta nyt näitä on näkynyt monessa blogissa ja myynnissä messuillakin.

Heijastinliivissä täytyy olla kolme tärkeää ominaisuutta. Tarvitaan reilusti heijastavaa pintaa, vettä keräämätön pintamateriaali ja pukemista helpottamaan tarrakiinnitys eteen. Näistä lähtökohdista lähdin ja syntyi Pikkuveljen traktoriliivi. Insinööri laimensi onnistumistani muistuttamalla, että taustan keltaisella tai oranssilla turvavärilläkin on oma tehtävänsä. Blääh, niin tyypillistä insinööriajattelua...ei yhtään luovuutta.

Tässä liivissä pohjana on Marimekon palapussissa ostettua kevyttä vettähylkivää ulkoilukangasta. Se ei rispaannu reunoista, sillä toisella puolella on "jännä" hiukan tahmainen pinnoite. Seuraavan kokeilun tein kirkkaan värisestä Marimekon sadekankaasta, mutta siitä kuvia myöhemmin. Eipä tarvitse enää taistella Pikkuveljen kanssa heijastinliivin pukemisesta.

Sen lisäksi, että täällä hiilikellarissa on muutenkin mahdotonta kuvata, on seuraavat otokset napattu myös kiireellä. Pikkusiskolle ompelin omien toiveiden mukaan omppupaidan, joka piti saada päälle koulukuvaan. Tässä vielä banaania poskeen lähtökiireessä. 

Tunnin päästä kouluun lähti Isosisko, jonka uudesta samettimekosta piti vielä eteisessä napata kuvat. Olen tässä ommellut kaikenlaista joulua ajatellen ja itsellekin on ollut pakottavaa tarvetta saada jokunen paita. Maanantaina neiti tuli kyselemään, joko olen saanut sen keskiviikon koulukuvaukseen tilatun uuden samettimekon valmiiksi. Olin kai luvannut jonain kiireisenä hetkenä, jolloin vastaanotin ei ollut päällä tai johto aivoihin kytkemättä. Mikäs siinä, äideillä on pitkät yöt... Kaava on Cap sleeve uusimmasta Ottobresta, vain etukappaleiden halkaisun jätin välistä. Jouduin kaventamaan yhteensä n. 8cm eli aika väljä kaava on kyseessä. Kiireessä tehden tuli kaikenlaista hamaa, mutta jos asiakas on tyytyväinen, täytyy äidin niellä turhautumisensa ja sulkea silmänsä joiltakin osin.

Ulkovaatteet päälle ja vielä viimeinen kuva kouluun lähtijästä. Syynä pikapikaa pyöräytetty talvilätsä farkkupäällisellä ja fleege vuorella. Neiti on yrittänyt vielä viime viikkoina livahtaa kouluun kesäksi ommellulla puuvillalätsällä, joten kun mittari näytti -11, tuli äidille hommia. Tämä on vielä vähän kankea, mutta asettuu varmaan paremmin lörpälleen käytössä. Lisänä mummun kutoma kaulahuivi.

Koska hovikuvaajat ovat otollisen päiväsydämen oppivelvollisuuden parissa, on itselleni ommellut paidat jääneet kuvaamatta. Tässä niistä ensimmäinen vielä hiukan keskeneräisenä. Parempi arkistoida kuitenkin näin tai jää kokonaan kuvaamatta. Tarkoituksena oli kokeilla Ommellinen-blogin ihastuttavaa kauluksellisen paidan ohjetta. Haaveena oli pidempi pullottava helma suurine taskuineen, mutta jotain hämärää tapahtui. Unohdin ommella taskut. Harmitus haihtui nopeasti, sillä sovittaessa totesin unohtaneeni myös "pullotuksen", joten tämän paidan taskut olisivat olleet turhat. Toistaiseksi niissä ei olisi mahtunut säilyttämään edes junalippua. Kaulus on hauska, joskin seuraavassa versiossa se saa jäädä vähän matalammaksi. Hihoista puuttuu resorit ja helmakin on kuvassa vielä huolittelematta. Kauan tätä kangasta itselleni jemmasin ja olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen. Tämän tyylisiä vielä joskus ompelen toisenkin. Kiitos Ommellinen-blogiin ohjeesta ja ihanasta mallista!

Olemme viettäneet ystävien kanssa myös perinteistä jouluaskarteluiltaa. Seuraava kuva antaa vihjettä, mitä tänä vuonna on touhuttu autotallissa. Tuskinpa arvaat, joten kuvia myöhemmin...

Kiitos vierailustasi ja tunnelmallisia hetkiä jouluvalmisteluiden parissa. Jos oikein kovasti uskoo tonttuihin, voisivatkohan ne ensi yön aikana käydä vaihtamassa alakertaan jouluverhot ja sytyttelemässä jouluvaloja? Adventti lähestyy ja valoa kaivataan hiilikellariinkin.

Tykkään susta niin että halkeen

Ei tullut tavallista arkiviikkoa, tuli enterorokko. Kävi läpi koko porukan. Raskas vieras, ei haluta meille enää. Ompelut ovat jääneet sairastamisen jalkoihin, luonnollisesti. Uhosin täällä ompelevani jotain Insinöörille, muttei mennyt ihan putkeen sekään. Joku päräytti resorin nurinpäin, piirsi huonot kaavat ja sovituksessa paita oli kertakaikkisen kummallisen mallinen. Ribbineuloksen ja interlockin liitto ei ollut saumaton ja ilmentyi mutkina sekä pusseina raglansaumoissa. Hermostuin, tuskastuin ja lopulta sisuunnuin. Pistelin puolisoa nuppineuloilla, sovitutin sata kertaa, leikkasin, lisäsin kangasta ja purin saumoja. Kiukku palkittiin, työ ei mennyt hukkaan. Paita istuu nyt tosi hyvin! Jipii, työvoitto!

Nyt on miehillä "mopo"-paidat, vaikka aika paljon isompien koneiden miehiä ovatkin. Ihania! Kunpa kasvaisi pienestä ison kaltainen, paras mahdollinen. Kankaat Noshilta ja Isosisko oli apuna leimasimen virityksessä. Kirjainten asetteluun ei tahdo äidillä piisata hermoa.

Ompelumaratonilla syntyi parit haalarit Pienimmälle, kukikas joustofrotee Mussukoilta ja raitainen college Majapuulta. Tuotoksia tärkeämpää on tietenkin aivojen tuuletus ja hyvä seura. Kiitos naisille! Voi tätä valon puutetta, vaatii paljon mielikuvitusta nähdä nämä yhtä raikkaanvärisinä kuin luonnossa.

Nyt en toivo tavallista arkiviikkoa, vaan vauhtia, vaaroja, räkää, hajonneita kodinkoneita, pohjaanpalaneita ruokia, tussilla väritettyjä huonekaluja, lääkärireissuja ja tohinaa. Katsotaan miten käy näillä toiveilla... ;) Mukavaa alkavaa viikkoa juuri sinulle! Kiva, kun poikkesit Kaikulassa!

Meillä jatkuu Pikkuveljen tauoton tietovisailu "Mitä, missä, milloin?". Ei oo mainostaukoja.