Jopot ja Nykäsen uusi hattu

Jopot ovat liikkeellä, sillä vihdoin on vetoketju paikallaan. Ei kuitenkaan keltainen, kuten oli tarkoitus. Lahjan saajaa ei vetskarin värit haittaa ja takki on päässyt jo käyttöön ilman keltaista naruakin. Se on vielä lyhentämättä. Kaava piirretty lemppari collegetakista ja tällä kertaa onnistui hyvin. Tuli juuri passelin kokoinen ja pääsee varmasti käyttöön. Tästä rohkaistuneena, saatan hyvinkin ommella lisää tuolle ukkokullalle.

Olen saanut taas päähäni tuulettaa vähän kangasvarastoani. Johtuen siitä, etteivät hyllyn kannattimet eivätkä rimat estä notkistumista kangasvuoren alla. Aloitin tuuletuksen silpomalla kankaita tilkuiksi ja ompelemalla roikkumaan jääneitä lasten toiveita.  Nuppupeittojakin haaveilin vanhoista lopuista ompelevani, joten vinkatkaapa minnekä päin niitä voisi toimittaa. En tietenkään pysy päivää saman asian kimpussa, joten tässä  välissä tuhosin pari Mussukoilta ostamaani kangasta. Pikkuveli sai tehtävän valita äidin kankaista itselleen mieleisen yöpukukankaan ja hän halusi kirkkaan keltaista etanametsää. Äitihän oli valinnasta vallan innostunut! Nämä housut tein kuitenkin ilman sepalusta, että käyvät sitten tuolle Pienimmällekin. Leikkelin saman tien koko metrin ja nyt on etanaa vähän muillakin. Siilipaitaan tein taskut, jotka syntyvät kyllä todella helposti.

Pikaompeluksena aamulla fleecevuorinen talvimyssy ja buffin kopio samoista kankaista. Isosisko sai seuraavan selvityksen koulusta tullessaan.

 - Minun äiti ompeli tämän uuden hatun minulle. Naapulin täti ei ommellut minulle tätä hattua. Naapulin tätillä ei ole poikia.

Olen niin kiitollinen tästä elämänvaiheesta. On ihana olla kotiäitinä ja viettää päivät ihan oman Matti Nykäsen kanssa. Kuolemattomia lausahduksia suhisevalla ässällä aamusta iltaan. Kyllä on lisävuosia naurettu ja monia. Toki välillä sitä tavallista hammasten kiristelyäkin ja uhmaikäisen loputonta kinaa itsensä ja muiden kanssaihmisten kanssa. Kyllä elämä on ihmisen parasta aikaa!